Hyvinvointi

Fleksaus eli osa-aikainen kasvisruokavalio villitsee maailmalla

26.1.2013 Teksti: Anna.fi

Fleksaus eli osa-aikainen kasvisruokavalio miellyttää niin terveystietoisia kuin kestävän kehityksen kannattajiakin. Se on maltillisen terveystietoinen keskitie – ei kasvisruokavalio, mutta melkein.

kasvisruoka

Huomaatko huokaavasi usein, että pitäisi syödä enemmän kasviksia? Ehkä pidätkin monista kasvisruuista. Olit kenties nuoruudessasi kasvissyöjä, kunnes ”kasvoit aikuiseksi” tai et hennonut kieltäytyä mummon tekemästä makaronilaatikosta. Ruuan ympäristövaikutuksetkin kiinnostavat. Mutta että kasvissyöjäksi? Liian radikaalia. Et sitä paitsi haluaisi luopua loppuiäksesi joulukinkusta tai sushista.

Mutta toisaalta – kuka sanoi, että niin pitäisi tehdä? Tervetuloa fleksaajien kasvavaan joukkoon!

Ei totaalikielloille

Fleksitarismi tarkoittaa ruokavaliota, joka on enimmäkseen kasvisruokavalio, mutta johon ei kuulu ehdotonta totaalikieltäytymistä lihasta. Ideana on, että ruokavalion pääpaino on kasviksissa ja lihaa syödään vaikkapa vain juhlahetkinä, viikonloppuisin tai yllättävissä tilanteissa, joissa sen välttäminen tuntuu hankalalta.

Fleksitarismi ei oikeastaan ole uusi aate, vaan paluuta juurille. Lihansyönti on lähtenyt länsimaissa käsistä vasta viime vuosikymmeninä talouskasvun ja tehotuotannon myötä. Syömme lihaa suuria määriä, monta kertaa päivässä.

Maltillinen kasvislinja on saanut jalansijaa sekä ravitsemusasiantuntijoiden että ravitsemustietoisen foodie-liikkeen paris-sa, joka suosii terveellistä, mahdollisimman vähän prosessoitua, lähellä kasvatettua, eettistä ja kestävää ruokaa. Yksi foodie-ruokaintoilijoiden raamatuista on Michael Pollanin hittikirja Oikean ruoan puolesta, jossa suositellaan lihansyönnin merkittävää vähentämistä. Pollan on itsekin fleksitaristi. Fleksitarismi-ajattelu leviää myös pienimuotoisempien kasvisruokatempausten muodossa. Beatles-mies Paul McCartney on toiminut maailmanlaajuisen Meat Free Monday (Lihaton maanantai) -liikkeen nokkamiehenä, ja Suomen kouluissakin on kokeiltu kasvisruokapäiviä.

Fleksitarismi vetää joukkoihinsa myös kestävän kehityksen kannattajia. Massiivisen lihantuotannon ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys ovat ristiriidassa keskenään. YK:n mukaan 18 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä johtuu lihantuotannosta. Ihmiset ovat myös yhä kiinnostuneempia eläinten hyvinvoinnista ja eläinten kohtelusta tehotuotannon rattaissa – ruokavaliostaan riippumatta. Fleksitarismi nähdään tässä tilanteessa askeleena oikeaan suuntaan. Se on realistinen ja käytännöllinen keskitie – hyvä kompromissi, josta on hyötyä sekä terveydelle että ympäristölle.

Fleksaus on terveellistä

Fleksaus on tervetullut ruokavaliovaihtoehto suomalaisessa dieettirepertuaarissa. Me suomalaiset syömme keskimäärin 160 grammaa kasviksia päivässä, kun vähimmäissuositus on 400 grammaa. Lihaa kuluu puolitoista kiloa viikossa, mikä on sekä terveyden että ympäristön hyvinvoinnin kannalta auttamattomasti liikaa. Fleksitarismi saa vihreää valoa asiantuntijoilta, ja myös ravitsemustutkimus puhuu kasvispainotteisen ruokavalion puolesta. Tutkimusten mukaan kasvissyöjät elävät keskimäärin 3,6 vuotta kauemmin kuin sekasyöjät ja painavat keskimäärin 15 prosenttia vähemmän.

Kun ryhdyt valtaamaan lautaselta tilaa kasviksille lihan kustannuksella, niität lukuisia terveyshyötyjä. Punaisen lihan ja lihajalosteiden vähentäminen ruokavaliosta ja kasvisten, hedelmien, marjojen sekä kasvikunnan proteiininlähteiden lisääminen kohentaa ruokavalion laatua eksponentiaalisesti. Se auttaa painonhallinnassa, pienentää sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja paksusuolen syövän riskiä sekä vahvistaa immuunipuolustusta.

Luonnollisista, tuoreista raaka-aineista koottu semikasvisruokavalio antaa myös mahdollisuuden eettisempiin valintoihin: kun valitset lihaa vain juhlapäivinä tai viikonloppuna, luomuliha tai riista ei enää paina kohtuuttomasti ruokabudjetissa.

Näe lautanen uusin silmin

Fleksauksen aloittamista hankaloittaa usein lautasmalli, joka on iskostunut mieliimme terveellisen ruokavalion perikuvana. Jos lautasen yhtä neljännestä ei täytäkään broilerinfilee, mitä lihan tilalle laitetaan?

Kasvissyöjillekin aterian koostaminen tuottaa joskus vaikeuksia: tuntuu, että liha olisi ”korvattava” joka aterialla jollakin, ja ratkaisuksi lautaselle läiskäistään vaikkapa kimpale rasvaista juustoa tai pitkälle prosessoituja eineksiä, kuten soijapullia ja -nakkeja. Kuitenkin on olemassa paljon ruokia, jotka ovat luonnostaan lihattomia. Syömme näitä ruokia edes huomaamatta, että kyseessä on kasvisruoka: sienikääryleet, ohrapuuro, fetasalaatti, pinaattikeitto, munakkaat, ratatouille, monet intialaiset ruuat, tattipasta…

Lihattomuuteen ei ole pakko loikata pää edellä, vaan siihen voi totutella vähentämällä lihan osuutta ruokavaliossa vähitellen. Liha-aterioilla voit alkaa pitää tavoitteena sitä, että liha olisi ikään kuin höyste tai ruoka-annoksen täydennys, ei valtava vuori keskellä lautasta. Yksi tapa toteuttaa liharuoka vähälihaisemmin on laimennus – lihan määrän voi puolittaa ja lisätä sen tilalle vaikkapa juuresraastetta, papuja, soijarouhetta tai pähkinöitä.

Lihaa syövä kasvissyöjä?

Kaikki uudet ruokailmiöt tuntuvat herättävän nykyisin jonkinlaisen kohun. Fleksitarismi ei ole poikkeus. Osa kasvissyöjistä on ärsyyntynyt siitä, että fleksitaristit kutsuvat itseään semi- tai osa-aikakasvissyöjiksi. Puritaanit ovat sitä mieltä, että ihminen ei voi olla sen enempää osittain kasvissyöjä kuin osittain raskaana.

Todellisuudessa myös monet kasvissyöjät luistavat silloin tällöin kasvisruokavaliosta. Arvostetussa American Journal of Nutrition -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan jopa kaksi kolmesta kasvissyöjästä lipsuu toisinaan periaatteistaan. Tutkimusten mukaan mikä tahansa ruokavalio jää sitä todennäköisemmin väliaikaiseksi mitä enemmän se sisältää ”kiellettyjä aineita”. Tämä on osasyy siihen, miksi vain pieni osa kasvissyöntiä kokeilevista pysyy ruokavaliolla loppuelämänsä.

Perusongelma on, että syömme kasviksia liian vähän ja lihaa liian paljon, ja osittain syy on juuri mustavalkoisessa kaikki tai ei mitään -ajattelussa. Moni on löytänyt fleksitarismista ratkaisun yritettyään turhaan tiukasti lihatonta ruokavaliota.

Lähteet ja lisätietoja:
Dawn Jackson Blatner: The Flexitarian Diet. McGraw-Hill Books 2009.
Tonstad et al: Type of Vegetarian Diet, Body Weight, and Prevalence of Type 2 Diabetes. Diabetes Care v.32(5); May 2009.
Key T., Appleby P., Rosell M.:Health effects of vegetarian and vegan diets. Proc Nutr Soc. 2006 Feb;65(1):35-41.
The Vegetarian Site
Fastenberg, Dan: Weekday Vegetarians. 23.8.2010. Time.com

Teksti: Nina Sarell

Lue myös

Suosittelemme