Geenitestit – Mikä liikuntamuoto minulle sopii?

Jos et ole vielä löytänyt itsellesi sopivaa liikuntalajia, geenitesti voi kertoa, kannaattaako sinun hikoilla kuntosalilla vai lähteä lenkkipolulle.

Kuva: Bulls Press, Thinkstock

Käyn kuntosalilla mieluummin kuin hölkkäämässä. Kuntoilijana en ole mikään hikipinko, vaan liikun silloin kun ehdin pitääkseni itseni terveenä ja painoni kurissa. Istumatyöläiselle selkävaivojen ehkäiseminen on myös tärkeää.

Mikä olisi minulle paras liikuntamuoto ja miten saisin liikkumiseeni vaihtelua? Woble Helsinki -niminen firma tarjoaa liikkujan geenitestiä, joka lupaa antaa apua tähän kysymykseen. Testi kertoo, kumpaan minulla on perinnöllinen taipumus: kestävyys- vai voimaharjoitteluun. Tilaan netistä liikkujan testin ja samalla ravitsemustestin, vaikka pyrin syömään terveellisesti. Testin tekeminen on helppoa: pyöräytän kahta pumpulipuikkoa poskieni limakalvoilla ja lähetän puikot analysoitaviksi. Testi tutkailee kuutta geeniä, jotka säätelevät muun muassa lihasten hapensaantia ja aineenvaihduntaa, solujen energiansaantia sekä lihasten kasvua.

Voimalajit vai kestävyyslajit?

Valitsemani geenitestin analyysit tehdään Virossa ja vastaus tulee alle viikossa: olen geenieni perusteella pikemmin voima- kuin kestävyysliikkuja. Voimapisteitä sain testistä 6 ja kestävyyspisteitä 4. Mitähän tällaisesta tuloksesta pitäisi päätellä? Woble Helsingin toimitusjohtajan, biokemian tohtori Juha Matilaisen mukaan tulokseni on tyypillinen. Puhtaat voima- tai kestävyysihmiset ovat harvinaisia.

– Eurooppalaisten enemmistöllä on molempiin tyyppeihin viittaavia ominaisuuksia, mutta yleensä toinen ominaisuuksista korostuu, hän toteaa.

Tulokset luettuani mietin, olenko luontaisesti valinnut itselleni sopivia lajeja siksi, että ne ovat minulle helpoimpia. Kuntosaliharjoittelun lisäksi olen pelannut takavuosina salibandya, joka sekin on voimalaji. Voimalajeina minulle sopisivat myös esimerkiksi lyhyen matkan uinti, pallopelit – ja voimistelu, jota harrastin lapsena.

Testituloksen mukana saan virolaishiihtäjä Jaak Maen laatiman kuntoilusuosituksen: kolme kertaa viikossa yhteensä 5–6 tuntia lenkkeilyä, sauvakävelyä, pyöräilyä, uintia. Suositellut lajit kehittävät kestävyyttä, ajatuksena on varmaan vahvistaa heikompaa puoltani. Etenkin pyöräilyn lisääminen tuntuu mahdolliselta, mutta tuskin pääsen Maen ehdottamaan tuntimäärään, koska minulla on pienet lapset ja vähän omaa aikaa.

Tulokset luotettavampia useita geenejä testattaessa

Ravitsemustesti ei anna minulle yhtä paljon kuin liikkujan geenitesti. Se kertoo lähinnä sen, minkä jo tiesin: rasva lihottaa ja varastoituu kehooni melko helposti, jos en tarkkaile syömistäni. Lohdullista on sentään se, että testin mukaan kehoni ottaa liikuntaa hyvin vastaan ja ”jo matala liikunnan määrä” eli 5–6 tuntia viikossa riittää painonhallintaan.

Kiinnostavaa on myös se, että monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävien ruokien (oliivit, avokado ja pähkinät) nauttimisesta ei ole minulle testin mukaan merkittävää hyötyä painonhallinnassa. Olin luullut, että kasvirasvan suosiminen on kaikille yhtä hyödyllistä, mutta nähtävästi se on joillekin hyödyllisempää kuin toisille. Ravitsemustesti suosittelee minulle hiilihydraattipainotteista ruokavaliota, mutta itse koen paremmaksi kasvisten ja proteiinin suosimisen. Testi arvioi myös riskiäni sairastua 2-tyypin diabetekseen. Riski on ”keskinkertainen”. Kokeilemani ravitsemusgeenitesti on tarkoitettu perusterveille ihmisille eikä ota huomioon allergioita tai mahdollisia pitkäaikaissairauksia, mitä pidän puutteena.

Testien yhteishinta on 349 euroa. Uusiin liiketoimintoihin erikoistuneen Sitran johtajan Antti Kivelän mielestä hinta on kallis alan yleiseen hintatasoon verrattuna. Woble Helsingin Juha Matilainen perustelee hintaa kuitenkin sillä, että se on hyvässä suhteessa tutkittavien geenien määrään. Kokeilemani liikkujan testi tutkii kuutta geeniä ja ravitsemustesti kahdeksaa.

– Markkinoilla on firmoja, jotka tekevät liikuntatestejä yhden tai kahden geenin suhteen. Tulokset eivät silloin ole yhtä luotettavia kuin useampia geenejä testattaessa, hän sanoo.

Anna 23/2014

Teksti: Saga Wiklund