Hyvinvointi

Hoida psyykeäsi ja vältä masennusloukku

Teksti: Anna.fi

Nelikymppisenä alkaa elämän seesteisin aika, kun kiireisimmät vuodet ovat takana. Tai sitten ei. Keski-iässä naisella on nimittäin suuri vaara masentua. Onneksi asiaan voi vaikuttaa itse.

Älä astu masennusloukkuun

Yhtäkkiä tajusin käveleväni jatkuvasti punaisia päin. Oikein vitkastelin ajoradalla. Se ajatus, että tuolta voisi tulla auto ja ajaa ylitseni, auttoi minua hengittämään hetken vapaasti. Muuten oli koko ajan sellainen tunne, että tukehdun, Anne, 54, kuvaa kolmen vuoden takaisia tuntemuksiaan.

Alun perin Anne oli hakeutunut lääkäriin unettomuuden takia, mutta palasikin terveyskeskuksesta unilääkereseptin sijasta masennuslääkereseptin kanssa.

– Diagnoosi tuntui vitsiltä. Ajattelin, että minulla ei ollut oikeutta olla masentunut. Minulla oli työpaikka, koti, mies ja fiksut lapset. Olin aina kuvitellut, että masennukseen tarvitaan jokin hyvä syy.

Anne ei ole ainoa keski-ikäinen nainen, jota yllättäen masentaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lähes puolet suomalaisista naisista kokee joskus jonkinlaisen masennustilan. Kaikkein suurin masennusriski on keski-iässä.

Miksi nainen ahdistuu juuri silloin, kun elämän pitäisi vähitellen seestyä?

Psykoterapeutti, depressiohoitaja Päivi Väkiparta toteaa, että masennus syntyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Masentuneen aivoissa hermosolujen viestintäyhteydet heikkenevät ja mielialahormonien määrä laskee. Vaihdevuosina hormonimuutokset lisäävät masennusalttiutta.

Toisaalta masennuksen laukaisee usein jokin elämäntilanne tai tapahtuma. Jos keski-ikä ennen tarkoitti elämän leppoistumista, eläkevirkaa ja rutiineja, nykyisin aikuista naista raastavat suorituspaineet: Pitää taistella epävarmoilla työmarkkinoilla ja nokittaa nuoremmat. Parisuhde on saattanut katketa, ja uusiosinkku herää murehtimaan katoavaa markkina-arvoaan. Myös turvallinen arki voi tehdä levottomaksi. Tässäkö elämä sitten oli?

Anne ei ole löytänyt masennukselleen selvää syytä.

Vaihdevuoteni alkoivat jo 43-vuotiaana, joten tuskin nekään enää vaikuttivat. Oli minulla kyllä ikäkriisiä. Kun täytin 50, sanoin, että en halua olla näin vanha. Tunsin itseni nuoreksi, mutta peilistä katsoi vanha harppu.

Tunteja ja päiviä kestävä hetkittäinen alakulo on normaalia siinä missä ilo tai suuttumuskin. Masennuksesta kielivä paha mieli jatkuu yli kaksi viikkoa. Olo voi olla uupunut, eikä mikään kiinnosta ja tuota mielihyvää. Jos paha olo ei mene ohi lepäämällä, asiasta puhumalla tai keksimällä virkistävää tekemistä, on aika hakea apua.

Naisilla esiintyy usein myös epätyypillisiä masennusoireita, jotka vaikeuttavat vaivan tunnistamista. Ruokahalu ja unentarve voivat joko vähentyä tai lisääntyä, saattaa esiintyä kipuja, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia tai liiallista alkoholinkäyttöä.

Lääkäri pystyy sulkemaan pois kilpirauhasen vajaatoiminnan, joka aiheuttaa samantyyppisiä oireita kuin masennus. Asiantuntija erottaa masennuksen myös menopaussista: vaihdevuosiin liittyvät unettomuus, ärtyneisyys tai seksuaalinen haluttomuus eivät taltu mielialalääkkeillä vaan hormonikorvaushoidolla.

Voisiko masennuksen yrittää antaa haihtua itsestään?

– Lievä tai alkava masennus saattaa mennä ohi omin avuin, läheisten kanssa puhumalla ja itseään hoitamalla. Jos olo ei helpotu, on syytä hakea apua lääkäriltä, Väkiparta sanoo.

Anne hoiti masennustaan paitsi mielialalääkkeillä myös ottamalla enemmän aikaa itselleen.

– En ollut sairauslomalla, mutta karsin menoni minimiin. Se oli sellainen sapattivuosi, rauhoittumista. Kävin pitkillä kävelyillä, mietin elämääni ja luin.

Jos keski-ikää lähestyvä nainen hoitaisi mieltään samalla tarmolla, jolla hän polkee stepperiä, jumppaa ilmelihaksia ja valikoi lautaselleen ikääntymistä ehkäiseviä antioksidantteja, iso osa keski-iän mielenterveysongelmista voitaisiin välttää.

Osittain mieltä toki hoidetaan kuten kroppaakin. Liikunta, tupakoimattomuus, terveellinen ruoka, stressinhallinta ja hyvä uni pienentävät masennusriskiä. Ja vaikka pari lasia viiniä veisivät hetkellisesti kurjan olon, viinitonkan kallistelu sekä altistaa masennukselle että pahentaa sen oireita.

Masennuksen ehkäisy ei kuitenkaan ole pelkkää parsakaalia ja voimistelua.

– On uskallettava pysähtyä kysymään itseltään isoja kysymyksiä: Mitä minulle kuuluu? Olenko onnellinen? Olenko tehnyt elämässäni niitä asioita, joista haaveilin? Kuunnellaanko tarpeitani ihmissuhteissa? Miltä tuntuu lähteä aamulla töihin? Väkiparta neuvoo.

Psyyken hoitaminen on myös ihan niitä tavallisia asioita, joille pitäisi olla aikaa. Ilta yhdessä puolison kanssa, sukan neulominen tai röhönaurut puhelimessa ystävän kanssa ovat parasta terapiaa.

Annen ei tarvinnut lähteä maailmanympärysmatkalle eikä vaihtaa ammattia toipuakseen.

– Pieni paussi riitti minulle. Söin masennuslääkkeitä vuoden ja lopetin ne vähitellen.

Jokin on myös muuttunut. Anne huomaa elävänsä nykyisin hiukan enemmän itseään kunnioittaen.Hän on arvonsa tunteva leidi.

Lähteet: Aalto, M. et al. (2009): Mielenterveys- ja päihdeongelmien varhainen tunnistaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki; Dennerstein & Soares (2008): The unique challenges of managing depression in midlife women. World Psychiatry 7(3):137–42; Luhtasaari, Sinikka (2009): Depis – masennuksen eri muodot. Kustannus Oy Duodecim; Ruusunen, Anu (2013): Diet and Depression. Itä-Suomen yliopisto.

Teksti: Nina Sarell
Kuva: Colourbox

Anna 14/2014

Lue myös nämä

Masennus – Tunnista oireet
Piritta Hagman: ”Masennusjaksoni ovat olleet suhteemme kovimmat paikat”

X