Hurauta mopolla Suomen suveen!

Tuli kesä, tuli mopo, tuli kesämopo. Mikäs sen mukavampaa kesänviettoa onkaan kuin huristella mopedilla Suomen mutkaisilla hiekkateillä. Mutta mikä olisi mieluisin menopeli: pikkumopo, skootteri vai pappatunturi?

Joka kevät, yhtä aikaa muuttolintujen kanssa, pyyhältävät mopot ja muut kaksipyöräiset pihoille ja kylänraiteille. Tuttu pärinä kaikuu iltaisin koulujen ja kauppakeskusten lähistöillä, kun nuoriso rällää edestakaisin pikku-Monkeyilla ja muilla härveleillään.

Mopoilevia nuoria katsellessa mieleen muistuu oma teiniaika ja sydäntä raastava ensirakkaus. Olin kolmetoistavuotiaana toivottoman ihastunut erääseen kundiin, jolla oli Helkama Raisu -merkkinen mopo ja sininen Nolanin kypärä. Hän oli parisen vuotta minua vanhempi ja valitettavasti seurusteli vakituisesti. Sydämeni heitti hurjia voltteja, kun tuo kundi päristeli kylillä tyttöporukkamme ohi. Voih, se oli niin suloista! Ihastuksen huuma haihtui aikanaan ja kiinnostuksen kohteeni vaihtuivat. Muutaman vuoden päästä ensirakkauteni meni naimisiin sen tyttöystävänsä kanssa.

Itse en koskaan saanut mopoa, vaikka sitä jatkuvasti toivoinkin. Ilmeisesti isoveljeni oli aiheuttanut omilla teiniaikaisilla tempauksillaan vanhemmilleni niin paljon harmaita hiuksia, että pikkusiskolle ei kaksipyöräistä herunut. Arvatkaa harmittiko, kun paras tyttökaverini ajeli musta-punaisella Tunturi Tiger S –mopolla ja minä jouduin tyytymään Helkaman polkupyörään.

Skootteri ei ole enää mikään lälläripyörä

Skootterimallisten mopojen kantaisänä pidetään italialaista Piaggion tehtaan suunnittelemaa Vespaa, joka putkahti markkinoille vuonna 1946. Jo parisenkymmentä vuotta aikaisemmin oli muun muassa Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa valmistettu joitakin skootterimalleja, mutta Vespasta tuli ensimmäinen suuren suosion saavuttanut skootteri. Erityisesti naiset hullaantuivat sen ampiaismaisesta muotoilusta ja ketteryydestä. Italiassa puhkesi 1950-luvulla varsinainen Vespamania, joka levisi ympäri Eurooppaa. Iki-ihanasta skootterista muodostui muodikkuuden ja vapauden symboli.

Vespa on edelleen voimissaan, vaikka Kaukoidän lukuisat moottoripyörätehtaat valtasivat pikku hiljaa maailman skootterimarkkinat. Vuosien kuluessa Vespa-malleja on valmistettu 140 ja niitä on myyty yli 17 miljoonaa kappaletta. Nimenä Vespa on ollut niin mieliin painuva, että sitä käytetään virheellisesti kaikkien skootterimerkkien synonyyminä.

Suomessa skoottereilla ajelevat etenkin nuoret tytöt ja naiset. Suosittuja skootterimerkkejä ovat muun muassa Keeway, Honda, Suzuki, Yamaha ja Kymco. Halvimmillaan menopeli irtoaa muutamalla satasella mutta kalleimmista merkeistä saa pulittaa tuhansia euroja.

Skootteri määritellään mopoksi, jos moottorin tilavuus on alle 50 kuutiosenttimetriä ja rakenteellinen nopeus jää alle 45 km/h. Jos kyseiset kriteerit ylittyvät, ajokki määritellään moottoripyöräksi ja ajajalla tulee olla moottoripyöräkortti.

Siilinjärveläinen Hannele, 48, hankki skootterin neljä vuotta sitten helpottamaan kauppamatkoja.

– Lähin ruokakauppa sijaitsee seitsemän kilometrin päässä ja Siilinjärven keskustaankin on matkaa kymmenisen kilometriä. Minulla ei ole ajokorttia, joten jokin kulkupeli oli hankittava kauppamatkoja varten.

Hannele on ajanut skootterillaan parisentuhatta kilometriä. Menopeli on toiminut muuten mainiosti, mutta käynnistyksen kanssa on ollut ongelmia.

– Viime kesänä bensatankkiin pääsi vettä ja kone lakkasi käymästä. Vika korjattiin, mutta käynnistys pätkii edelleen. Pitänee varmaan vaihtaa uuteen ajokkiin, Hannele tuumii.

Hurmaava pappatunturi ihastuttaa edelleen

Vanha kunnon pappatunturi saa vastaan tullessaan hymyn karehtimaan jokaisen suupielillä. Kaupunkiajossa ”pappiksia” näkee harvemmin mutta maaseudulla niillä huristelevat niin ehtoisat emännät kuin peräkammarin aikamiespojatkin.  

Suomalainen Tunturipyörä Oy alkoi valmistaa Tunturi m/Papa -merkkistä moottoripolkupyörää vuonna 1958. Ajopeli oli sananmukaisesti moottoripolkupyörä, sillä siinä oli moottorin lisäksi myös tuonaikaisen ajoneuvoasetuksen määräämät polkimet. Papan ensimmäiset mallit olivat putkirunkoisia ja ne olivat täysin käsin valmistettuja. Mopojen suosio oli niin huima, että ne loppuivat kesken heti markkinoille tulonsa jälkeen.

Seuraavana vuonna putkirunko muuttui levyrunkoiseksi. Muutoksen myötä kotimaisen käsityön osuus väheni, sillä uudet rungot ostettiin valmiiksi hitsattuina Länsi-Saksasta. Mopon ulkomuoto muuttui sporttisemmaksi ja sen nopeutta ihasteltiin, missä tahansa sillä liikuttiinkin. Naisia ei juuri Papan kuskeina nähty, sillä mopo oli suunniteltu lähinnä aikuisten miesten arkikäyttöön. Polkimet jäivät pois 1970-luvun alussa ja tilalle tulivat jalkatapit. Pikku hiljaa Papan suosio alkoi hiipua ja sen valmistus lopetettiin kokonaan vuonna 1987. Nykyisin pappatunturi on klassikkomopon maineessa ja se on suosittu keräily- ja harrastuskohde.

Iisalmelainen huumorimusiikkiryhmä Halavatun Papat on elvyttänyt pappatunturikulttuuria jos jonkinlaisin tempauksin. Heidän tallistaan löytyy lähes 70 ”papiskaa”, joilla elämyksiä kaipaavat ryhmät pääsevät tutustumaan Pappatunturi-safariin, Reisinkiin, Halavatun Härdelliin tai erityisesti kaupunkilaisille suunnattuun Mualaishärdelliin.

– Pappatunturi on suomalaisuuden ilmentymä. Se on monelle pala menneisyyttä ja häivähdys omaa nuoruutta. Jo pelkällä olemuksellaan se antaa kuvan itse ajopelistä ja sillä ajamisesta, kertoo Halavatun Pappojen rumpali Pete.

Elämystapahtumia Halavatun Papat järjestävät 120-150 vuodessa. He kuskaavat mopojaan myös bändinsä keikoille rekvisiitaksi.

– Kyllä niillä soittaminenkin onnistuu. Pappatunturista saa mainiot rummut.

Halavatun Papat ovat tunnettuja myös hyväntekeväisyystoiminnastaan. Joka vuosi Kaunialan sairaalan hyväksi ajettava pappatunturiajo kerää satoja osallistujia. Papat ovat päristelleet myös Kuopion Yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden lasten hyväksi sekä keränneet rahaa hyväntekeväisyyteen huutokaupoilla.

– Toimintamme alusta lähtien olemme lahjoittaneet kaikki yrityksemme tuotot lyhentämättöminä hyväntekeväisyyteen. Myös kymmenet mopokerhot osallistuvat tapahtumien järjestelyihin. Hyvää tekemällä saa aina moninkertaisesti enemmän kuin itse antaa.

Mopoiluonnettomuudet ovat huimassa kasvussa

Mopoilun suosio lisääntyy Suomessa jatkuvasti. Viime vuonna Ajoneuvohallintokeskuksen rekisterissä oli jo lähes 165 000 mopoa. Mopon kuljettamiseen tiellä vaaditaan viidentoista vuoden ikä ja M-luokan mopokortti, jos kuljettaja on syntynyt vuonna 1985 tai sen jälkeen.

Liikenneturvan tekemän tutkimuksen mukaan mopoilijoiden onnettomuudet ovat lähes kolminkertaistuneet muutaman viime vuoden aikana. Mopoilijoita loukkaantuu nykyisin vuodessa lähes 800, kun viisi vuotta sitten luku oli reilut 300. Yleisimmät onnettomuudet ovat risteyskolareita ja tieltä suistumisia. Myös ajoneuvon virittäminen ja alkoholi ovat valitettavan usein onnettomuuksien syynä. Tieliikenteessä kuolee vuosittain kymmenkunta mopoilijaa.

Liikenneturva kampanjoi tänä vuonna turvallisemman mopoilun puolesta. Kampanja kestää koko ajokauden ajan.

Teksti: Johanna Honkala
Kuvat 2-4: tehopekka.fi