Hyvästit selkäkivulle ilman lääkkeitä ja leikkauksia
Selkäkipu on erittäin yleinen vaiva. Melkein kaikki kärsivät selkävaivoista jossain vaiheessa elämäänsä. Suurin osa selkäkivuista paranee itsestään, mutta osalla tilanne pitkittyy ja voi huomattavasti rajoittaa elämää.
Jopa sängystä nouseminen voi tuottaa tuskaa tai olla mahdotonta. Ovatko lääkkeet ja leikkaukset ainoa parannuskeino pahassa selkävaivassa?
Lääketiede katsoo, että kivun syy on yleensä jonkinlainen kudosvaurio tai tulehdus. Hoito on silloin suunniteltu korjaamaan näitä ongelmia. Todellisuus voi kuitenkin olla jotain aivan muuta.
”Valtaosassa selkävaivoista kipu johtuu syvien tukilihasten jännityksestä ja siitä johtuvasta kudosten lievästä hapenpuutteesta”, selkäkipuihin erikoistunut ortopedi Antti Heikkilä Eiran sairaalasta kertoo.
Heikkilä sanoo, että selkäkipu on puhtaasti psykosomaattinen ilmiö. Lihasjännitys on yhteydessä mieleen, joka aiheuttaa jännityksen.
”Kun jännityskipu syntyy, niin kipu sitten aiheuttaa lisää jännitystä. Näin syntyy kierre, joka voi jatkua vuosiakin. Kipu vaihtelee ja voi olla hyvinkin invalidisoiva, mutta on pohjimmiltaan hyvälaatuinen”, Heikkilä valottaa.
Tavallisesti jännitys syntyy siitä, että ulkoinen maailma ja omat tarpeet eivät kohtaa. Omat tarpeet saattavat myös jäädä ulkomaailman vaatimusten alle.
”Kysymys ei ole suurista draamoista vaan enemmänkin siitä, kuinka hahmotamme maailman ja kuinka reagoimme elämässä”, Heikkilä kertoo.
”Esimerkiksi nuori äiti yksin vauvan kanssa voi mennä epätoivosta täysin lukkoon, kun vaiva vie kaiken huomion. Ulospäin hän kaikki näyttää hienolta ja onnelta, mutta jokaisessa meissä on osia, jotka vaativat myös huomiota, vaikka ulkomaailma vaatisi mitä.”
Heikkilän mukaan selkäkipuun auttaa ainoastaan lihasjännityskierteen laukaisu.
”Yksinkertainen käsittely eli manipulaatio on paras hoito. Käsittely jota teen ei ole perinteistä nikamanniksautusta, vaan olen kehittänyt menetelmän, jolla käsitellään syviä lihaksia, joista kipu tulee.”
Heikkilä korostaa, että on tärkeää ymmärtää kivun luonne omalla kohdalla.
”Hoito on pohjimmiltaan tavattoman yksinkertainen, eikä mitään jatkuvia hoitoja tarvita. Lääkkeet ja muut hoidot vain pitkittävät kipua ja leikkaus tulee kysymykseen vain niissä tapauksissa, kun kivun syy johtuu selvästi anatomisen rakenteen muutoksesta. Muuten leikkaukset vain invalidisoivat potilaan.”
Heikkilä kertoo, että hänen oma lähtökohtansa perustuu täysin länsimaiseen lääketieteelliseen tietämykseen, vaikka hän painottaakin erilaisia menetelmiä kuin yleensä on tapana. Hänen mukaansa lääkkeiden ja leikkausten ylikorostaminen johtuu lääketieteen kaupallistumisesta.
”Aineet ja toimenpiteet tuovat joillekin tahoille lisääntyvässä määrin liikevaihtoa. Valitettavasti tutkitaan vain niitä asioita, jotka johtavat jonkinlaiseen taloudelliseen hyötyyn ja muut mahdollisuudet jäävät taka-alalle. Tutkimus maksaa ja rahoitus tulee pääasiassa niiltä tahoilta, jotka hakevat välitöntä taloudellista hyötyä.”
Mitä sitten ihminen itse voi tehdä lievittääkseen selkäkipua? Monesti suositellaan liikuntaa. Heikkilä kuitenkin sanoo, että liika jumppa voi vain pahentaa oireita. Hän muistuttaa, että kipu ei johdu heikoista lihaksista vaan jännityksestä. Näin ollen kaikki, mikä laukaisee jännitystä on hyväksi.
”Kivun ei saa antaa hallita elämää, vaan on tehtävä niitä asioita, mistä pitää, vaikka ne tuntuisivat kuinka hulluilta tahansa. Tekemällä mieleisiä asioita, pääsee myös lähemmäksi itseään ja omia todellisia tarpeitaan”, Heikkilä muistuttaa.
Teksti: Stiina Honkamaa
Kommentit
JOS tämä Heikkilä olisi todellinen asiantuntija olisi hän ensimmäisenä kehottanut selvittämään selkäkivun TODELLISEEN syyn.
Ei leikkauksiakaan tehdä huvin vuoksi. Ennen sitä selvitetään MITÄ sieltä leikataan. Heikkilä ei ilmeisesti sitäkään tiennyt.
Manipulaatiot ei sovi jos on välilevyn pullistuma. Tyräksikin kutsutaan. Sen saa selvitettyä magneettikuvauksella. Fysiatrin elikkäs erikoislääkärin konsultaatio on tarpeen. MRI antaa osviittaa myös muista kulumista ja lihasten heikkouksista. Manipulaatiohoitojen tekijänkin on hyvä tietää kulumien olemassaolosta ja vastuuntuntoiset manipuloitsijat eivät suostu käsittelemään jollei fyysisiä vammoja ole ensin selvitetty. Osteoporoosio alkavana voi myös olla este manipulaatiohoidoille.
Tulehdustakin kipeytyneelle alueelle voi kehittyä jolloin ensimmäisenä hoidetaan tulehduskipulääkkeellä ennen muita käsittelyjä. Mutta jos kivut toistuvat etkä lääkäriltäsi koskaan muuta saa kuin kipulääkettä, on sinun osattava vaatia enemmän.
Jos magneettikuva osoittaa ettei fyysisiä vammoja ole, voidaan kääntyä naprapaattien, kiropraktikkojen ym. vastaavien puoleen. Mutta myös fysiatrit osaavat auttaa lääkkeettä manipuloimalla.
Sen sijaan, ei ole tänä päivänä ihme jos ihmisillä selkä reistailee. Istumatyö ja siihen päälle ”vastapainoksi” kovat liikunnalliset harrastukset voivat rasittaa selkää väärin. Usein ristiselän nikamat ja välilevyt jäävät tuetta kun pikkulihakset on päästetty heikoiksi. Niitä vahvistamalla voi ehkäistä vääristymiä. Lihasten vahvistusta tarvitaan vaikka vaivoja olisi jo ilmaantunut, mutta keinoista kannattaa aina keskustella erikoislääkärin kanssa, koska jokainen on yksilöllinen tapaus. Ei siis riitä pelkästään paksut reisi- ja hauislihakset eli näkyvät lihakset.
Selvittäkää ensin syy ja hoitakaa vasta sitten, älkää kokeilko naistenlehtien kotikonsteja sumeasti. Se pitäisi tuon asiantuntija-Heikkilänkin ymmärtää.
Kommentit
Sukset jalkaan ja ladulle, kesällä rullat. Siinä Lääkettä.
Olin muuten viikonlopun (to-su) Levillä laduilla. Yksin sai nauttia satojen kilometrien latuverkosta, kaippa kaikki muut poti selkää (jä päätä) punkasssa.
Hiihtoniilo
Vuosia kärsin selkäkivuista ja lääkärit määräsivät aina vain kovempia lääkkeitä!
lopulta huomasin että en enää tule toimeen ilman niitä .
Tein oman ratkaisun ! jäin töistä vuodeksi vuorotteluvapaalle ja paiskasin kaikki lääkkeet roskiin ! 3kk tuskailin sängyssä ,postilaatikkoa pidemmällä en käynyt . Sitten 5 hoitokertaa naprapaatilla ja sen jälkeen hankin ns’ selkä penkin jossa voi roikkua vaikka pää alaspäin ja venyttää selkärankaa omalla painolla … rupesi paikat aukeamaan ja pystyin jopa juoksemaan jota en ollut tehnyt vuosiin : ) nyt reilu vuosi on kulunut ja olen lisännyt liikuntaan luistelun ja perinteisen tyylin hiihdon !! tupakkakin jäi pois vuosi sitten ja voin vakuuttaa että tänääkin olo on kuin olumpia voittajalla .
Kaikki selkä sairaat !!! hankkikaa se kippi penkki ja venyttäkää itsenne siihen kuntoon että voitte alkaa liikkumaan ! suosittelen.
”Heikkilä sanoo, että selkäkipu on puhtaasti psykosomaattinen ilmiö.”
voi jumalauta mikä pelle!!! helpille ja hiihtoniilollekkii toivon hyviä hiihtoja !
itse olen osan vuotta aina kävelykyvyttömässä kunnossa selän takia ja nikamien välissä olevaa arpikudosta ei voi operoida , niin että pitäskö mun sitten ruveta harrastamaan vaikka vuorikiipeilyä??? älkää jumalauta yleistäkö ohjeitanne!!! se mikä käy jollekkin EI välttämättä käy toisille , siis liikunta on ok , kykyjen mukaan , mutta niksautuskäsittelyt ei sovi kaikille
Olen nelikutonen sälli ja ensi kertaa eläissäni potenu mieletöntä selkäkipua joulu-tammikuun. Lääkäri ei osannu sanoa että onko kyseessä välilevy vai lihasperäinen kipu ja määräsi repullisen kipulääkkeitä jotka ei mielestäni auttanu yhtään. Tilasin ajan paikalliseen hyvän olon keskukseen ja siellä fysioterapeutti kokeili jalkojen voimat sun muut ja totesi ettei kyseessä ainakaan välilevyvaiva ole. Hänellä on myös oikeus antaa akupunktio hoitoa ja niinpä kahdella hoitokerralla saatiin lihasjännitys laukastua. Nyt on suunta parempaan. Vinkiksi vaan että tohtorila ei ole se ainoa osote johon selkäkivun kanssa ensimmäisenä kannattaa kinkkassa.
Itsekin sain avun naprapaatilta, mutta on myös sellaisia selkäsairauksia joihin naprapaattikaan ei pysty vaikuttamaan. Kivun syntymekanismit ja se miksi selkäkipu jää kummittelemaan ei ole ehkä näin yksinkertaista mitä tuossa artikkelissa selitetään. Toki kannattaa erilaisia hoitokeinoja kokeilla, eikä vain pelkkään lääkehoitoon tyytyä.
Heikkilä puhuu täyttä asiaa. Kokemusta on!
No jos jotain osaisin sanoa asiasta itse kokemani perusteella.Kärsin välilevyn pullistumasta 2vuotta joka oireili vasempaan jalkaan.Kävin jos jonkin moisilla niksauttelijoilla,mut mistään ei apua.Sitten 1990 pullistuma leikattiin ja hyvä tuli,mutta 3kk leikkauksesta vasen jalkani osittain halvaantu syynä leikkauksen aiheuttama arpi kudos.Lisää leikkauksia ei voi tehdä koska arpikudoksen määrä kasvaisi ja painaisi hermoa isommalta alueelta.Kärsin aika usein selkäkivuista popsin siihen 600 buranaa ja minkä paras apu on B-vitamiini (neorobion forte,neuro max)kuurina kivun tultua.
Kyllähän jutusta kävi ilmi se, että jos on vaikkapa loukannut selkänsä ja selkä ei korjaudu ilman leikkausta, niin se on eri asia kuin valtaosaa vaivaava jännitysselkäsärky.
Moni ei tunnu tajuavan, miten suuri merkitys venyttelyllä on ihmiskeholle. Selkärankakin alkaa rappeutumaan pikkuhiljaa ja tiedän työni puolesta, että esimerkiksi sporttinen, hoikka 40-vuotias duunari ei saanut vakuutusyhtiöltä korvausta siksi, koska kuulemma ”Kaikilla 40-vuotiailla on eriasteisia selän rappeumia”.
Itse käyn hierojalla kerran kuukaudessa ylläpitämässä selän hyvinvointia. Venyttelen, mutta vasta hieronta auttaa oikeisiin kohtiin syvemmältä. Sitä ennen sinnittelin ja kipuilin. Särkylääkkeitä en suostunut syömään.
Monen ihmisen päänsärky on oikeasti peräisin myös joko jännittämisestä (psyykkisistä syistä) tai niska-hartiaseudun jännitteistä (esim. istumatyö, ei liikuntaa).
Heikkilällä on taipumusta nähdä asiat hyvin mustavalkoisina myös muihin aiheisiin liittyen.
Olen samaa mieltä kuin Heikkilä, on kokemusta, se on just noin!
Mitä mustavalkoista tuossa oli, haloo?
Ovat nämä ihmiset, joilta mikään vaiva ei parane ilman pillereitä/veistä. Pitäisi nimittäin pohtia jännityksiään ja liikkua ha tehdä muutakin oma-aloitteista, vaivalloista ja pelottavaa, jopa myöntää omia puutteitaan ja ongelmiaan.
Minun selkänikipuni hävisivät viidellä Heikkilän antamalla käsittelyllä. Olen samaa mieltä, että selkää pitää myös hoitaa omatoimisesti. Kävely ja muu pitkäkestoinen reipas mutta selkäystävällinen liikunta hoitaa selkää ja on hyväksi tietysti muutenkin.
Kivusta ei kannata kärsiä ja hankaloittaa elämäänsä, jos apuakin voi saada.
Voi hyvät hyssyrät, kun taas luetaan kuin piru raamattua. Heikkiläkin sanoi, että osa selkäkivuista JOHTUU anatomisen rakenteen muuttumisesta ja näihin tapauksiin ei manipulaatiot auta.
Itse olen kärsinyt vuosia selkäkivuista koska anatominen rakenne on selkärankareuman vuoksi muuttunut, mutta nyt olen vihdoin saanut avun hermoratahieronnasta. Suosittelen kaikille kipupotilaille.
Olen kärsinyt selkävaivoista jo kymmenisen vuotta. Kivuttomia päiviä ei ole lainkaan. On helpompia, vaikeampia ja mahdottomia jaksoja.
Lääkärit eivät löydä leikattavaa (onneksi), eivätkä oikein suhtaudu edes vakavasti, koska olen normaalipainoinen, liikunnallinen ihminen. Joku epäilee fibromyalgiaa, toinen toiminnallista vikaa, kolmas jotain muuta.
Liikkumalla olen pystynyt lievittämään kipuja, mutta lääkkeisiinkin olen välillä vasten tahtoani joutunut turvautumaan.
Olen kokeillut monenlaisia hoitoja. Naprapaatista eikä kiropraktikosta ei ollut juuri lainkaan hyötyä. Eniten apua on antanut omt-fysioterapeutti manipuloimalla rankaa sekä tavallinen urheiluhieroja.
Toiveet pysyvästä parantumisesta alkavat hiipua, mutta heräävät uudelleen aina kun on vain vähän kipua. Olen tunnollisesti noudattanut monenlaisia kotivoimisteluohjeita yms. mitä kuntoutuslaitos ja fysioterapeutit ovat antaneet. Helpottaa mutta ei paranna. Psykiatrin arvion mukaan ei ole ”vikaa päässä”. Paitsi täytyy myöntää, että kivun jatkuessa on tullut myös ajoittaista masennusta.
Olisipa mukava päästä kokeilemaan, voiko Heikkilä minun selälleni mitään. Ja mitä ihmettä se oikeanlainen manipulaatio mahtaa olla.
Minulla oli pitkään selkäkipuja ja lihasjännitystä, jonka takia kävin OMT-fysiolla, missä manipuloitiin selkää. Selkäjännitys tuli kuitenkin nopeasti takaisin, kunnes sain akupunktiota, jota tuttava-fysioni ehdotti. Kannattaa kokeilla koulutetulla akupunktiolla. Vahingoksi ei ainakaan ole, jopa verenpainekin sillä laskee!
Olen kärsinyt koko ikäni, etenkin kymmenet vuodet istumatyössä, alaselän ja niskan kivusta. Jotkut hyvät kiropraktikot auttoivat pitkään näissä kivuissa. Röntgenkuvauksissa ei onneksi ilmennyt leikkauksen tarvetta, kehotettiin lukemaan yksi selkäkirja (en ehtinyt työkiireiltäni), ja kokeiltiin fysioterapiaa sekä akuneuloja, eipä paljon apua. Hermoratahieronta oli todella avuksi monina vuosina. Monet erilaiset sängyt on kokeiltu, vanerilevyä, vesisänkyä ja viimeksi hankkimiamme kalliita, kovasti mainostettuja runkopatjoja myöten – (kipu ei lientynyt).
Kävin pari vuotta sitten Heikkilällä avun saaneen tuttavan rohkaisemana. Kaksi kertaa on toistaiseksi riittänyt, sain pari kotona tehtävää harjoitusta lisäksi, ja harrastan kävelyä. Kipu on kummasti hellittänyt, mutta omahoito on tarpeen lopun ikääni. Kannattaa todella lukea mitä Heikkilä tuossa jutussa sanoo ja mitä ei. Kohdallani tuo lihasjännitysjuttu pitää varmasti paikkansa.
Olin menossa rappukäytävään, ulko-oveen tarttuessani jäinen alusta petti ja horjahdin. Sormet pitivät oven kahvassa, liike jatkui ääriasentoon saakka ja selästä kuului paukahdus!
”Tavallisesti jännitys syntyy siitä, että ulkoinen maailma ja omat tarpeet eivät kohtaa. Omat tarpeet saattavat myös jäädä ulkomaailman vaatimusten alle.”
Onneksi asialle löytyi selitys, ei tarvitse vaatia taloyhtiöltä ansion menetyksiä, selkä kun on kipeä edelleen. Pipipää mikä pipipää!
tuttava piirissäni on eräs alle 40. muuhun kaikkeen pystyy esim.diskoon jne. mutta ei töihin,joka on kevyttä.selkä on kuulemma niin kipeä ,että hän luulee pääsevänsä eläkkeelle…(on kylläkin ollut pitkään sairaslomalla)Ainakin pitäisi tehdä kunnon tutkimukset(kuvaukset) ennenkuin näitä ” veijareita” makoilutetaan.
30v selkäkipuja nyt löytyi vika selkärankareuma ,hiekan lapiointi auttaa
ihana pentu siis vauva tuossa kuvassa !!!!
lapsi kuvassa on superihana.eiks ni???dsa
Jeps jeps… >tunnistin itse ainakin oman selkävaivani tuosta …. eli masennuksen ja stressiloman jälkeen töihin palaamisen myötä selkä niin pahasti kipeänä (ei ole koskaan aiemmin selkävaivoja ollut) ja työpaikalla suhtautuminen minuun ja kipuiluihini vaan pahentaa tilannetta- työkavereiden jatkuva vähättely ja asenne on että ” no ei se kuitenkaan pysty edes nostamaan mitään”. Yritän silti edes käydä töissä, vaikka lääkäri tarjosi sairaslomaa. Ja sinne laduille hiihtämään tekisi itse kunkin mieli, muttakun nämä masennukset ja nyt selkävaivat on pitäneet huolen siitä että ei ole varaa enää ostaa suksia saati sitten lähteä jonnekin loamlle ”parantamaan vaivoja”
Joo o ! Tuo alkuperäinen ajatus on tuttua v;sta -54 lähtien kun yritin selkä kipuuni hakea apua. Kun tukin nostossa nyrjäytin selkäni, pudoten polvilleni. Silloin ite urheilin aika paljon mm hiihtäen, se oli rajoitettua, ja pitikin lopettaa -63. -59-60 kävin armeijan, jossa kipujani en valitellut menin massan keulilla hammasta purren. 1/2 välissä heräsin kivikasasta M-p kävi selkäni päällä . Sairaalassa 2 vkk, josta kotiutettiin lauselmalla. Koska oot lomallas törttöilly et mitään lomaa saa. Yksiössäni oli seuraavana päivänä sotaharjoituksiin lähtö P-pyörillä. 19 km päästä suistuin metsikköön. Varajohtaja remmiin ja mää reilu 100 km ambulansikyytiin. Edelleen ” luulotautia”. Työt hoidettiin ei mitään sairaslomii saatu. Kunnes -73 eräs oikea lääkäri totes kuvatessaan olis leikkaus kunnos, mut kun ei voidakkaan tehdä, liian suuri halvaus vaara. Sen jälkeen paikkakunnan vaihdon takia ja omasta mielestä hyvien lääkärien takia sairastanut ” luulotautii” vaikka monta viikkoo meni niin, että aamulla kontattiin sänkyyn, ja jotenki autoon ja töihin, jossa tuskaa vähintään 1/2 päivään särkylääkkeiden voimalla. Tuli työt ja lapset hoidettuu, ja en viitsiny mennä häirittemään istuntoja. Sit -86 mut kyl määrättii Kelan kuntoutukseen. Se oli hyvä homma, mut meni harakoille kun menin taas hakee särkylääkettä, ja häiritteen istumarauhaa työpaikalle. Ikkään en oo menny hakee sairaslomaa, koska tiedän sen konstit. Ja osaan elää sen mukaan. Se vaa o harmi et vuosikymmenet luulin että se kuuluu olla kipeä, kun niin moni valittaa. ( täytyy todeta että oon kyllä tavannut huvittaviakin tapauksia, mm oli nii kipeä ettei sängystä päässy, eikä puita hakee. -Mutta kun ruoka pöytään pyydettiin, nousi ja tuli niin ketterästi kun ei olis ollu mitään. ) Niin nyt mun tuo alkuperänen selkävaiva on lähes kivuton kun on ranka luutunut yhteen, kuten joku asiansa omaava -81 ennusti et oot hirveen kipeenä, mut vanhemmiten vaiva paranee. -Eikä tarvii käydä häirittemäs, -87 romutin autoni ja itteni aika pahasti, mut nyt vakuutus yhtiö määräs eläkkeelle, ettei mitään oo sattunutkaa, se on se selkä. Mut ko se meni koko oikedan puolen vammautumiseen. Sekin oli luulotautii ja istumisen häirittemistä. Näin meillä joukko toimii, saa siin sit sydän lääkärit parhaansa tehdä. Kun kone ei meinaa sitä kipuu kestää. Joillakin on tämmöset nautinnot, mut mää koitan parhaani mukaan ite keksii konstit. Kyllähän sen pitäs tajuta et 10 m ilmalento 80 km nopeudessa voi rikkoa paikkojakin, jaz en mää ainakaan näe vammoja paksujen talvivaatteiden läpi, kuten en koneen korjauksissa poistamatta suoja kuoria mikä siin on vikana. Koittakaa hyvät ihmset vaa väkisi ite niin paljon kun voitte auttaa itteänne. Nämä luulotautiseksi esittävät, ovat näkemykseni mukaan itteänsä täynnä olevia muka auttajia. Tulee usein pahempaa jälkee. TSEMPPIÄ kamraatit ! Ja särkylääkettä vasta siihen kun ei enää muuten tuu toimeen, ja konttailkaa makuun sijaan vaikka.
En kyllä nyt ihan heti muista oliko vuosi kivi ja sakset, kun kävin tanssimassa viimeksi. Ja eläkkeellelähtö on ollut pelkkä inside -vitsi, joksi oma porukkamme sen kyllä ymmärtääkin.
Tervehdys,
itselläni on välilevy pullistumaa, itseasiassa 3kpl. Meni aikansa ennenkuin ne löydettiin ct-kuvauksissa ja magneettikuvissa. Tutkimuksissa todettiin myös ettei selkärankani ole ihan priima, siinä on pientä mutkaa. Koko ikäni (lähestulkoon) olen harjoittanut liikuntaa: lenkkeily, aerobic, kuntosali, tai chi ja venyttely sekä nuorempana jazz-tanssi, joten olen kyllä pitänyt huolta myös syvemmästä tukilihaksistosta.
Ongelmani pahenivat kun runsaan työnteon vuoksi en enää yksinhuoltajan ehtinyt liikkua kuten ennen. muutin pienemmälle paikkakunnalle, jossa ei ollut enää työajan jälkeen tarjolla jumppaa, eikä taasen ennen yhdeksää aamulla. Lisäksi kun tein 9-11h päivää, en enää voinut ottaa aikaa pois lapseltani, joka sinänsä oli virhe.
Äkillinen liikunnan väheneminen löi yhdessä huonon työergonomian kanssa,( olen kosmetologi-maskeeraaja jossa olen helposti ns. marjanpoimija asennossa), liikuntaan tottuneen kehoni jumiin, jolloin iskias oireet alkoivat, kunnes tuli tulehdus kierre ja 4-5 välin nikaman välilevypullistuma työtyi/luiskahti esille.
Minua hoidettiin konservatiivisesti ja pitkään. Loppujenlopuksi puoli vuotta kaikki liikunta ärsytti, fysiojumpasta asti. Kokeiltiin vaikka mitä maan ja taivaan väliltä, en kuitenkaan edes halunnut harkita leikkausta jota pelkäsin.
Vihdoin viimein pitkä kuntoutus ja venytyshoito toimivat kohdallani, ja pääsin pikkuhiljaa vuoden järkyttävien särkyjen jälkeen takaisin mm.salitreenin pariin.Nyt selkä kestää jo kovaakin oikein modifioitua treeniä. Mutta juoksu ja kaikki hyppiminen ja syvävenyttely tai tanssiminen jossa räjähtäviä tai ääri-kierto liikkeitä, aktivoivat äkkiä päälle tulehdusta.
Minulle alussa lääkärit tyrkyttivät psykosomaattisia oireita, joille haistatin pitkät.
Elämässäni oli oireiden pahetessa isoja muutoksia, jotka saivat varmasti kehoa jännittymään, mutta ei suinkaan saanut aikaan omia vaivojani. Viisas Mies olisin jos pystyisin psykosomaattisesti moiset 3-välilevypullistumaa ym rakenneviat itselleni kehittämään.
Toki masennus jota krooninen särky aiheuttaa, lisää kipua ja alentaa kivunsieto kykyä. Mutta jos säryt sitä luokkaa, että taju menee, eikä mistään löydy oikeaa asentoa, niin ainakin minulle turha tulla jeesustelemaan mistään psyykestä yhtään mitään. = )
Sain katkaistua särkylääke ja tulehdus-kipu-/rentoutuslääke kierteen pitkällä kuntoutuksella fysioterapiassa sekä akupunktio sarjojen avulla. Myös hierontaa tehtiin hyvin varoen koko vartalolle, jolloin ei tulehdusta ollut päällä. Kaikki ultra-, sähkö- tai laserhoidot yms fysikaaliset hoidot, jotka olivat muuta kuin lihaskuntousta, minun kohdallani vain pahensivat tilannetta.
Kävin selkäklinikalla eräällä alanhuipulla OMT-terapiassa ja kiropraktikolla, kumpikin saivat aikaan vasemman jalan tunnottommuuden ja pitkän sairasloman. Kumpikin arvostettuja osaajia, mutta ei vain kohdallani toiminut. Kokemukset olivat kauheat. Johtivat varpaiden liikkumattomuuteen ja pissaamisongelmiin, jolloin sitten oltiinkin ensiavussa ja ihmeteltiin täytyykö leikata. Onneksi ei.
Oudointa oli että kyseiset hoidot tuntuivat usein hoidettaessa hyviltä ja takapakki alkoi seuraavana tai muutaman päivän kuluttua. Ja hoitojen edetessä. Kirurgi kielsi
kyseiset hoitomuodot minulta ja ihmeen kaupalla selvisin säihäkdyksellä.
Meni reilu vuosi, että salille uskaltauduin tai minua sinne ilman TULES-ryhmää ja fysioterapeuttia edes laskettiin. Pikkuhiljaa hyvää tulee. Tukilihaksisto ja syvä lihaksisto, lantionpohja lihaksistoa myöten täytyy saada kuntoon. Kävely hyvästä, vie painetta pois. Varsinkin kun satsaa hyviin jalkineisiin=lenkkareihin ja aloittaa pehmeiltä alustoilta. Näissä vaivoissa ei ole oikotietä onneen, jatkuva sitoutuminen myös niiden hankalien syvien lihasten löytämiseen ja vahvistamiseen, sekä oikeisiin treeni-ja liikuntatekniikoihin perehtymiseen.
Nyt selkäni kesti kipuilematta jopa raskauden (15-vuoden jälkeen-jolloin olin ensimmäisen kerran raskaana) ja synnytyksen sekä 17kg lisäpainoa.
Uskokaa oikeaan liikuntaan.
Itse koluttauduin PT-kurssin eli personal trainer kurssin, josta sain vielä lisä pohjaa oikeaan treeniin, mutta riittää ihan kun kuntoilee fysioterapeutin avulla, ei itse sitä koulutusta välttämäti tarvitse. Myös kehonhallinta jumpat ovat hyviä selkä vaivaisille, chi ball, tai chi, kevyet venyttelyt yms.
Harmittaa välillä nämä liiankin yleistävät ja yhteen nippuun laitetut selkävaivat. Keho kun meillä jokaisella erilainen ja se lihaskunto sekä muu kuntopohja, rakenteellista eroista ja vaivoista puhumattakaan. Nykyään on ilmeisesti muotia niputtaa särkeilevät ihmiset psykosomaattiseen nippuun. Oireiden ja vaivojen syyt ovat monellakin muualla, mutta toki psyyke pahentaa oireita.
Niin ja lisäksi mitä lääkkeiden poisjättämiseen tulee, niin hellou! Kokeilin sitä akuutissa vaiheessa erään ”hörhö parantajan” neuvosta ja sanoisin että elämäni karsein hoitojakso ja hyvin tuhoisa. Neuvoisin akuutissa vaiheessa oman kokemuksen kautta käyttämään tulehdussärkylääkkeitä kuten selkään erikoistunut lääkäri määrää ja käyttämään niitä tarpeiden mukaan.
Kivusta on turha kärsiä ja millään niksautteluilla ei kyllä tulehdukset jos pahoja mihinkään häviä, ei ainekaan itseltäni.
Varovainen toki täytyy olla että maha kestää, joten hyvän lääkärin kanssa se oikea lääkityskin löytyy. Kävi itsellänikin se, että yksi lekru kysyi heti että mitä laitetaan? Vastasin, että miten olisi yksilöllinen hoito ja paneutuminen sekä ongelmaan fysioligesti paneutuminen, eikä pelkkien oireiden poistaminen tai peittäminen.
Älkää nyt vaan kukaan jättäkö lääkkeitä pahoissa selkäsäryissä kokonaan pois ainekaan tämän artikkelin johdosta, konsultoimatta kunnon selkään vihkitynyttä lääkäriä.
Akupunktio rentoutti itseäni ja vaivaani ympäröiviä lihaksia, jolloin lihasjännityksestä johtuva paine joka oli vetänyt alaselkäni lähes kramppiin alkoi vähitellen laueta. Kireys laukesi ja ainekin väheni, sillä kovassa säryssä lihas yrittää suojata jännittymällä kipeää kohtaa, joka aiheuttaa usein myös virheasentoa ja kehon väärinkäyttöä, joka pahentaa vaivaa. kaikille ei akupunktiokaan tuo apua, itse kiitin luojaani, että se omaa välilevy vaivaani helpotti ja auttoi vähentämään ajan kanssa lääkkeitä.
Tsemppiä kaikille selkävaivaisille.
Itse olen kärsinyt tieokone-syndroomasta, eli hartioista se alkoi ja lopulta koko selkä oli jumissa. Sain onneksi työpaikan kautta fysioterapiaa ja kivut lähtivät varovaisella jumppaamisella ja venyttelyllä pois. Lueskelin netistä tällaisesta ”älä jää sänkyyn makaamaan-jutusta, mikä varmaan pitää ihan paikkansa.
http://www.kotiliesi.fi/arki/terveydeksi/selkakipu-lahtee-liikkumalla.aspx
”Heikkilä sanoo, että selkäkipu on puhtaasti psykosomaattinen ilmiö. Lihasjännitys on yhteydessä mieleen, joka aiheuttaa jännityksen.”
Samaa mielta kolmannen kommentoijan kanssa… Itsellanin on valilevyn pullistuma ja repeama L4-L5 seka L3-L4 nikamien valissa, ja lisaksi S2 kohdalla sentin kokoinen kasvain (hyvanlaatuinen/ei leikattavissa), etta revi siita sitten psykosimaattisia oireita!
Vaatikaa ihmiset magneettikuvauksia, niin saatte oikean diagnoosin kipuihinne. Kavin Cornell Medical Centerissa New Yorkissa hoidettavana (yksi maailman parhaimpia neurokirurgian osastoja), ja hoitavan laakari kehoitti minua jattamaan kaikki ”niksauttelut ja manipulaatiot” pois, ne voivat olla vaarallisia. Olen onnekas sen suhteen, etta pullistumat eivat paina hermoja ainakaan viela eli leikkaus ei lahitulevaisuudessa tarpeen, taytyy toivoa etta asiat eivat mene siihen pisteeseen myohemminkaan.
Selka-ja syvien vatsalihasten treenaaminen on ainoa keino pitaa selka kuosissa, vaikkakin liikunta on valilla todella vaikeaa kipujen vuoksi.
SELKÄKIVUN SYY VOI OLLA JALKAPOHJISSA,SIIS KÄYKÄÄPÄ ENSIN ASKELLINIKALLA
TARKISTAMASSA KÄVELYNNE.
Minulla alkoi selkäkivut vuonna 1994. Niitä hoidettiin noin 6 vuotta aina noidannuolena koska kivut meni aina ohi viikossa tai parissa, tein raskaita rakennushommia ja vuonna 1999 sairaslomatkin venähtää jo useammaksi viikoksi kerrallaan. Vuonna 2000 sitten selkä meni jo niin huonoon kuntoon että makoilin sairaslomalla 3 kuukautta ennenkun pääsin kuvauksiin. Kuvauksissa selvisi että selkäni on mennyttä!
Välilevyjen rappeutuma , 4:n sekä 5:n nikaman väliset välilevyt olivat litistyneet olemattomiksi. Kerralla piti lopettaa entisen alan työt.
Sairasloma jatkui ja lääkkeiden syönti.
Kun kivut hieman hellitti niin lähdin ammatilliseen kuntoutukseen. kävin 3 vuoden mittaisen koulun ja valmistuin kevyeen ammattiin. koulu aika meni suht hyvin sillä sinä aikana ei ollut selälle nosteluhommia ja niitä välttelinkin. Kipuja kylläkin oli iltaisin kun oli jaloillaan koko päivän mutta yön nukkuminen helpotti taas seuraavaan iltaan asti. Koulun jälkeen..
Kyvyttä työtä ei kuitenkaan paikkakunalta löytynyt joten otin vastaan työn jossa oli keveähköjä nosteluita päivän mittaan useita sekä kaikkein pahinta, lattiatasoilta nosteluita ja kumarassa tehtäviä hommia.
Aavistin itsekkin miten käy..kovat kivut palasivat pian . Syön nyt päivittäin burana 800 kolme-neljä kertaa päivässä ja päälle tulehduskipulääkkeet. vasen selkälihas tulehtunut niin että on pari senttiä turvonnut oikeaan nähden, vasen jalka tikkuilee ja ristiselkäkivut kovat.. ainut mitä kärsii liikkua on jääkaapin, telkkarin ja sängyn väli ……jälleen sairaslomakierteessä..
JOS tämä Heikkilä olisi todellinen asiantuntija olisi hän ensimmäisenä kehottanut selvittämään selkäkivun TODELLISEEN syyn.
Ei leikkauksiakaan tehdä huvin vuoksi. Ennen sitä selvitetään MITÄ sieltä leikataan. Heikkilä ei ilmeisesti sitäkään tiennyt.
Manipulaatiot ei sovi jos on välilevyn pullistuma. Tyräksikin kutsutaan. Sen saa selvitettyä magneettikuvauksella. Fysiatrin elikkäs erikoislääkärin konsultaatio on tarpeen. MRI antaa osviittaa myös muista kulumista ja lihasten heikkouksista. Manipulaatiohoitojen tekijänkin on hyvä tietää kulumien olemassaolosta ja vastuuntuntoiset manipuloitsijat eivät suostu käsittelemään jollei fyysisiä vammoja ole ensin selvitetty. Osteoporoosio alkavana voi myös olla este manipulaatiohoidoille.
Tulehdustakin kipeytyneelle alueelle voi kehittyä jolloin ensimmäisenä hoidetaan tulehduskipulääkkeellä ennen muita käsittelyjä. Mutta jos kivut toistuvat etkä lääkäriltäsi koskaan muuta saa kuin kipulääkettä, on sinun osattava vaatia enemmän.
Jos magneettikuva osoittaa ettei fyysisiä vammoja ole, voidaan kääntyä naprapaattien, kiropraktikkojen ym. vastaavien puoleen. Mutta myös fysiatrit osaavat auttaa lääkkeettä manipuloimalla.
Sen sijaan, ei ole tänä päivänä ihme jos ihmisillä selkä reistailee. Istumatyö ja siihen päälle ”vastapainoksi” kovat liikunnalliset harrastukset voivat rasittaa selkää väärin. Usein ristiselän nikamat ja välilevyt jäävät tuetta kun pikkulihakset on päästetty heikoiksi. Niitä vahvistamalla voi ehkäistä vääristymiä. Lihasten vahvistusta tarvitaan vaikka vaivoja olisi jo ilmaantunut, mutta keinoista kannattaa aina keskustella erikoislääkärin kanssa, koska jokainen on yksilöllinen tapaus. Ei siis riitä pelkästään paksut reisi- ja hauislihakset eli näkyvät lihakset.
Selvittäkää ensin syy ja hoitakaa vasta sitten, älkää kokeilko naistenlehtien kotikonsteja sumeasti. Se pitäisi tuon asiantuntija-Heikkilänkin ymmärtää.
Ketjussa niinpaljon järjettömiä teorioita selkäkivusta, että tähän on turhaa lisätä auttavaa keinoa tai neuvoa.
Tämän voin todeta vuosien kokemuksella.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous