Ihana aurinko!

Auringonsäteet hellivät hipiää ja piristävät mieltä, varoituksista ja vaaroista huolimatta. Nauti siis valosta ja lämmöstä – kohtuudella.

Maahan asti ulottuvat auringonsäteet, näkyvä valo ja lämpöä tuottava infrapunasäteily vaikuttavat positiivisesti ihmisiin. Palvottua ja parjattua ultraviolettisäteilyä on kahdenlaista: UVA- ja UVB-säteilyä. Niistä kumpikin saa ihon näyttämään ja tuntumaan talvikalpeaa hipiää terveemmältä.

– Auringon UVB-säteily paksuntaa ihon pintaa, mikä estää kosteuden liiallista haihtumista iholta. Samat säteet hillitsevät tulehdusreaktiota ja tuhoavat iholla eläviä bakteereita, joten ne tekevät hyvää monille ihotautipotilaille. Auringon ja kostean ilman ansiosta kesäiho ei yleensä kutise, ihotautien erikoislääkäri Rita Tarkka kertoo.

Atooppinen ihottuma rauhoittuu auringossa, ja aurinkoisen kesän jälkeen osa atoopikoista saa nauttia talvesta ehjemmän ihon kanssa. Kesä helpottaa myös seborrooisesta ihottumasta, punajäkälästä, nokkosihottumasta ja psoriaasista kärsivän elämää.

– Pimeään vuodenaikaan moni ihopotilas hyötyy lääketieteellisistä valohoidoista, kuten UVB- ja SUP-hoidoista. Kesällä valohoito voidaan toteuttaa luonnonauringossa.

Auringon vaikutukset omaan ihosairauteen kannattaa selvittää lääkäriltä. Esimerkiksi akne helpottaa yleensä auringossa, mutta osalla aurinko saa kasvot kukkimaan. Harvinainen valoihottuma aktivoituu auringosta.

Vaikka auringonvalo hellii ihopotilasta, sitä ei pidä ahnehtia. Auringossaoloaikaa kasvatetaan vähitellen: vaaleaihoinen aloittaa alle kymmenestä minuutista, hyvin ruskettuva voi tuplata annoksen. Kun auringolla hoidetaan ihosairauksia, sitä otetaan suojaamattomalle iholle.

– Pahin kutina ja punoitus taltutetaan kortisonivoiteilla ennen omatoimista valohoitoa. Apteekissa tai lääkäriltä kannattaa tarkistuttaa, ettei omissa lääkkeissä ole valolle herkistäviä aineita.

Suoja ihotyypin mukaan

Auringonsäteet vanhentavat ihoa ja ihon palaminen lapsena ja nuorena lisää merkittävästi ihosyöpäriskiä. Palaminen on merkki siitä, että on aika vetäytyä auringosta ja palata vasta, kun iho on ennallaan. Palanutta ihoa kannattaa hoitaa miedolla kortisonivoiteella.

Auringossa viihtyvän kannattaakin selvittää oma ihotyyppi ja huomioida se suojautumisessa.

– Ihon tarvitsema suoja muuttuu usein ikääntyessä. Vanhemmiten iho ohenee eikä siedä auringonvaloa kuten ennen, Rita Tarkka huomauttaa.

Iho saattaa palaa nuoruusvuosia herkemmin siksikin, että UV-säteily on voimistunut Euroopassa viimeisen 20 vuoden aikana 10-20 prosentilla ilmakehän otsonikadon vuoksi.

– Ihosyöpä on monen tekijän summa: jatkuva auringolle altistuminen ja toistuvat palamiset altistavat, mutta perimälläkin on osuutensa. Terveyden kannalta haitallisempaa on istua varjossa, tupakoida ja juoda alkoholia kuin nauttia auringosta aurinkovoiteella suojattuna.

Ilmainen mielialalääke

Auringon näkyvä, valkoinen valo kohottaa mielialaa ja lisää toimintatarmoa. Valo kulkeutuu näköhermoista eriytynyttä hermorataa pitkin aivojen suprakiasmaattisessa tumakkeessa sijaitsevaan hermosolujoukkoon, eli sisäiseen kelloon. Valon puute saa sisäisen kellon jätättämään, jolloin tiedonkulku aivoissa takkuaa.

– Selvin merkki valon vaikutuksesta on pimeään vuodenaikaan vaivaava kaamosväsymys: yöuni tuntuu lyhyeltä, veto on poissa ja hiilihydraatit maistuvat. Etelä-Euroopassa noin kymmenen prosenttia väestöstä saa kaamoksesta oireita, meillä 40 prosenttia, ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Prosentilla suomalaisista väsymys voimistuu kaamosmasennukseksi, lääkkeillä tai terapialla tai niiden yhdistelmällä hoidettavaksi sairaudeksi.

Valon puute vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen: Sisäinen kello säätelee solujen jakautumista ja häiriöt kellon toiminnassa voivat altistaa pahalaatuisten solujen kasvulle. Häiriön yhteyksistä on näyttöä erityisesti imukudoskasvaimiin ja rinta- ja eturauhassyöpään. Samaisen kellon rytmihäiriöillä lienee tekemistä myös ylipainon, tyypin 2 diabeteksen ja verenpainetaudin kanssa.

– Elimistö tarvitsee säännöllisesti näkyvää valoa eikä sitä voi varastoida. Lokakuussa luonnonvalo on aamuisin jo niin vähissä, että väsyttää. Vaikka valo lisää selvästi toimintatarmoa, en täyttäisi kesää työllä. Silloin kannattaa levätä ja nauttia hyvästä olosta – ja auringosta, Timo Partonen kehottaa.

Pimeään vuodenaikaan valonnälkää voi tyydyttää kirkas- ja sarastusvalolla. Kumpikin tuntuu mielialassa, kunhan niitä käyttää säännöllisesti vähintään viitenä päivänä viikossa.

– Otollisin aika niin luonnosta kuin lampuista saatavalle valohoidolle on aamulla viiden ja kymmenen välillä. Puoli tuntia valoa tahdistaa sisäisen kellon, kun valo on voimakkuudeltaan vähintään 2 500 luksia.

Vitamiinitehdas iholla

Auringon UVB-säteet muodostavat nopeasti D-vitamiinia iholla olevasta kolesterolin esiasteesta, 7-dehydrokolesterolista. Päivittäinen tarve valmistuu 10-20 aurinkoisessa minuutissa. D-vitamiinisynteesi tapahtuu vain suojaamattomalla iholla. Paljaat kasvot ja käsivarret riittävät tähän tarkoitukseen.

– Tummaihoinen maahanmuuttaja tarvitsee kesälläkin D-vitamiinilisää, vaalea suomalainen vain loka-huhtikuun ajan, elintarviketieteiden tohtori Heli Viljakainen Lasten ja nuorten sairaalasta sanoo.

Virallinen D-vitamiinisuositus on tutkijan suositusta maltillisempi: Viljakaisen mielestä vasta noin 20 mikrogramman saanti korvaa talvella puuttuvan auringon valon. Auringon lahjoittama vitamiiniannos on purkkilisään verrattuna turvallisempi, sillä yliannostuksen vaaraa ei ole. Rusketus on elimistön keino säädellä vitamiinin muodostumista.

– D-vitamiinin hyöty luustolle ja lihaksistolle on kiistaton. Myös paksusuolen syövän ja eturauhassyövän ehkäisyssä tulokset ovat lupaavia. Sen sijaan näyttö tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä tai verenpaineen laskemisessa rajoittuu vain tiettyihin potilasryhmiin. Vitamiinitutkija odottaa lisää tietoa myös D-vitamiinin yhteydestä immuunijärjestelmään. Olemassa olevien selvitysten mukaan aurinkovitamiini parantaa vastustuskykyämme.

Asiantuntijoina: ihotautien erikoislääkäri Rita Tarkka, Pihlajalinnan lääkäriasema, Tampere; ylilääkäri Timo Partonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; elintarviketieteiden tohtori Heli Viljakainen, Lasten ja nuorten sairaala.

Lähde: Matti Hannuksela, Hyvä, paha aurinko. Kustannus Oy Duodecim 2006.

Tunnista oma ihotyyppisi: Säteilyturvakeskus

Teksti: Virve Järvinen