Älä odota onnea, tavoittele sitä – Onnen odottamisesta on tullut ilmiö

Yhä useampi elää kuvitellen, ettei itse tarvitse tehdä mitään saadakseen unelmiensa elämän. Tätä mieltä on Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen. – Unelmien täyttyminen on epätodennäköistä, jos ei ole itse aktiivinen, Vaaranen sanoo.

Ensin Heli Vaaranen huomasi, että hänen lähipiiriinsä kuuluva sinkkunainen vietti viikonloput yksin. Sitten hän kiinnitti huomiota tuttuun mieheen, jonka vapaa-aika kului aina vanhempien mökillä. Entä se tunnollisena työntekijänä tunnettu ystävä, jolla ei ollut ainuttakaan harrastusta? Vaaranen seurasi, miten nainen otti joka perjantai-iltapäivä toisten työt tehtäväkseen.

Mitä he odottavat, hän mietti. Sitten hän oivalsi: onnea.

Onnen odottamisesta on tullut ilmiö. Yhä useampi elää kuvitellen, ettei hänen tarvitse olla itse aktiivinen tullakseen onnelliseksi. Nykyihminen odottaa, että hänen toivomansa asiat vain tupsahtavat hänen eteensä. Uskotaan, että onni tulee luokse ulkoa käsin, ilman, että joudutaan itse toimimaan sen hyväksi. Asenne on hiipinyt suomalaiseen yhteiskuntaan pikkuhiljaa. Vaaranen huomasi sen ensi merkit jo 2000-luvun alussa.

Passiivisen piiri pienenee

Romanttisempi parisuhde. Parempi työpaikka. Se Oikea. Tällaisia ovat ihmisen tyypilliset unelmat.

– Niiden täyttyminen on epätodennäköistä, jos ei ole itse aktiivinen, sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Vaaranen.

Tyypillinen kaava alkaa passiivisuudesta.

– Onnen odottaja ei harrasta, ei innostu eikä liiku muualla kuin työssä ja työhön liittyvissä menoissa. Mutta aika kuluu, ja hänen elämänpiirinsä on aina vain pienempi. Kohtaamisia on entistä harvemmin ja kiinnostavaa kerrottavaa muille koko ajan vähemmän, Heli Vaaranen kuvaa.

Lue lisää: Tavoitteena onnellinen elämä? Varo ettet sairastu vaaralliseen vahvuuteen!

Aika valuu hukkaan

Onnettoman arkea leimaa tunne siitä, että aika valuu hukkaan. Parisuhteen ja muun yksityiselämän ongelmat kielletään ja työelämässä suoritetaan yhä enemmän. Syntyy rytmi, jota on vaikeaa muuttaa.

– Mikään ei muutu tai kehity, jos ihminen ei murtaudu ulos työ–kauppa–koti-kolmiostaan. Jos perhettä ei vielä ole, perheellistyminen myöhentyy. Yksin elämisen kulttuuri ja perheettömyys on laajentunut ja laajenemassa kaikissa länsimaissa, Vaaranen sanoo.

Väestöliiton perhebarometri 2015 kertoo, että lastenhankinnan lykkäämistä yhä pidemmälle selittävät sopivan kumppanin puute, nuorten aikuisten kasvanut tarve elää ensin nuoruutta ja työmarkkinoiden epävarmuus. Myös totutusta elämäntyylistä luopumisen pelko ja muut mielenkiinnon kohteet siirtävät vauvahaaveita.

Lue lisää: Munasolujen pakastaminen – Lisäaikaa lapsentekoon

Kaikki energia kuluu työhön

2000-lukua on leimannut työelämän kiristyminen. Se taas on Vaarasen mukaan merkittävin syy siihen, että onnen odottamisesta on tullut entistä tavallisempaa.

– Ihmisen työkeskeisyys voi olla sen kaltaista, että kaikki energia jää työpaikalle. Yksityiselämään ja sen kehittämiseen on hyvin vähän voimia. Kun työ on raskasta, vapaa-aika kapenee ja sen laatu huononee. Siitä taas seuraa se, että ihminen ottaa vieläkin lisää työrasitetta itselleen, koska muuta sisältöä ei elämässä enää ole, Vaaranen kuvaa.

Tästä elämäntyylistä ei seuraa onnellisuutta. Päinvastoin.

Siitä seuraa elämänilon kadottaminen. Väsytään, masennutaan – ja odotetaan siihen ratkaisua ulkopuolelta.

– Kun elämänilo katoaa, onnen odottaminen itsen ulkopuolelta alkaa.

Lue lisää: Vain uraohjus menestyy – Nämä työmyytit eivät pidä paikkaansa

Itsen tarkkailusta tuli harrastus

– Monet ihmisten toiveista ovat materialistisia, sanoo Vaaranen.

Materialismi on ikiaikainen ilmiö: aina on matkittu vauraampia ja ostettu halvempia kopioita ylellisyystuotteista. Mutta nyt teknologia on tuonut lisää mahdollisuuksia, joita haluta. Ja paineita.

Uutta on myös nykyteknologian mahdollistama itsetarkkailu.

Nykyihminen voi tarkkailla sykettään, hengitystään, verensokeriaan ja rasvaprosenttiaan erilaisilla mittareilla. Vaarasen mukaan fitnesskulttuurilla eli liikunnan suorittamisella ja askeesin suosiolla on selvä yhteys sekä elämänilon vähenemiseen että onnen odottamiseen.

– Kun ihminen siirtää huomion itsensä tarkkailuun, on vaarana ahdistua kovasti.

Kiinnostava kysymys on, mitä varten tätä unelmavartaloa hankitaan. Mitä sitten, kun oma ulkoinen olemus on täydellinen?

– Koskaan aiemmin historiassa ihminen ei ole tiennyt omasta kehostaan yhtä paljon kuin nyt. Vaarana on, että huomio kiinnittyy ainoastaan näihin mitattaviin asioihin minän muiden arvojen kustannuksella.

Kansantalous kärsii myös

Unelmavartalo ei ole ainut asia, jota tavoitellaan. Ja kaupitellaan: ”Onko tämä unelmatalosi?” ”Lähde unelmalomalle!” ”Tämä on uusi, trendikäs unelmaharrastus.”

Unelmien myyjät ovat osanneet ottaa hyvin kopin ilmiöstä ja vahvistavat onnen ulkopuolelta odottamista entisestään. Onnellisuutta luvataan kaupallisten asioiden kautta.

Myös työelämästä moni luulee löytävänsä onnen. Työurat voivat hyvin – mutta se ei välttämättä olekaan yhteiskunnan etu. Kun yksityiselämä jää aina kakkossijalle, seuraukset heijastuvat moneen suuntaan.

– Yksilön onnellisuudella on suuri merkitys myös kansantaloudelle. Onnellisuudella on hyvät terveysvaikutukset. Siksikin olisi toivottavaa, että ihmiset olisivat onnellisia, Vaaranen sanoo.

Tätä onni on

Se, minkä ihmiset kokevat onnellisuudeksi, on jossakin aivan muualla.

Useimmille onnellisuutta edustaa parisuhde. Yksin elävät haaveilevat suhteesta, mutta kaikki eivät toimi saadakseen sellaisen.

Suhteessa elävätkään eivät ole tyytyväisiä. Parisuhteessakin odotetaan: parempia aikoja.

Vaarasen mukaan on tyypillistä, että nelikymppisenä nainen henkistyy parisuhteessa. Hän alkaa kaivata aiempaa enemmän henkistä läheisyyttä puolison kanssa. Kun sitä ei automaattisesti tule, mieleen putkahtaa ero.

– Onnettomana moni ajattelee, että ero on ratkaisu ja sen jälkeen olen onnellinen. Eroaminen ei kuitenkaan johda välittömään onneen vaan tuo oman pakettinsa ongelmia. Elämä kaikkine vaikeuksineen jatkuu sen jälkeenkin.

Älä jää yksin

Perhe ja sosiaalisuus liittyvät myös tutkimusten mukaan tiiviisti onnellisuuteen. Erittäin onnellisia ihmisiä yhdistää se, että he ovat hyvin vähän yksin. Suomalaisissa tutkimuksissa onnellisimpia ovat suomenruotsalaiset.

– Heidän suhteissaan on tutkimusten mukaan enemmän arvostusta ja kunnioitusta, Vaaranen sanoo.

Some —masentaja vai auttaja?

Moni hakee sosiaalisesta mediasta lohtua ja sisältöä elämään. Löytävätkö he sitä sieltä?

– Facebookin kiitollisuushaasteiden kaltaiset asiat voivat tukea hyvän elämän löytymistä, mutta eivät yksin riitä, sanoo psykologian tohtori, psykoterapeutti Tarja Salokoski.

– Onnellisuus vaatii lisäksi toimia oikeassa elämässä.

Tutkimusten mukaan sosiaalinen media voi luoda paineita. Tällainen vaikutus on etenkin kiillotetuilla ja kateutta herättävillä Facebook-päivityksillä. Kun lukee pullantuoksuisesta superäidistä, joka samalla luo vaivatta nousujohteista uraa, ei ole ihme, jos kokee riittämättömyyttä ja jopa ahdistusta. Some saattaa aiheuttaa myös ulkonäköpaineita. Kansainvälisissä tieteellisissä artikkeleissa on viime aikoina puhuttu jopa Facebook-depressiosta.

Sosiaalinen media saattaa myös houkuttaa pakenemaan arjen pulmia väärällä tavalla. Kun esimerkiksi parisuhteessa on ongelmia, niitä ei ratkotakaan reaalielämässä, vaan haetaan somen kautta piristystä elämään viestittelemällä jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa.

Toisaalta sosiaalisesta mediasta voi saada myös juuri kiitollisuus- ja onnellisuushaasteiden kaltaisia hyvän elämän aineksia.

– Somesta tehdään helposti syntipukki moneen asiaan, mutta some itsessään ei aiheuta mitään. Kaikki riippuu siitä, miten sosiaalista mediaa käyttää ja miten sen sisältöjä tulkitsee.

Vaaranen harmittelee, että liian moni on luopunut kyläilykulttuurista. Kodin pitäisi muka näyttää täydelliseltä, jotta sinne kehtaa kutsua muita.

– Kyläilystä on tullut väkinäistä, vaikka se on ilo, josta ei pitäisi luopua. Ystäviä pitäisi kutsua kylään ja hemmotella heitä ruoalla, vaikka olisi miten kova sotku. Se on tosi onnellistavaa.

Lue lisää: Oletko yksinäinen? Saat ystäviä muuttamalla ajatteluasi ja käytöstäsi

Etsi onnesi itse

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta onnellisuus lisääntyisi?

– Tärkeintä on lopettaa odottaminen ja ryhtyä itse aktiivisesti etsimään onnea, sanoo Vaaranen.

Vanhoista filosofioista löytyy paljon viisautta onnellisuudesta. Yksi Vaarasen suosikeista on Aristoteles, jonka mukaan onnen etsiminen on ihmisen velvollisuus.

Parisuhteessa onnen etsimisen velvollisuus tarkoittaa, että voi puhua kumppanin kanssa tai hakea ulkopuolista apua.

– Ihmisillä on aika vähän taitoja parantaa parisuhdetta omin keinoin. Jos toinen ei halua lähteä juttelemaan asiantuntijan kanssa, on ihan okei mennä yksinkin puhumaan, Vaaranen neuvoo.

Entä muu elämä kuin parisuhde?

Sitäkin pitäisi tarkastella rehellisesti. Pitäisi kuunnella sisäistä kehräämistä. Se on Vaarasen mukaan onnea ja uskoa siihen, että elämästä tulee hyvä ja että osaa rakastaa. Sisäinen kehrääjä nauttii itsestään, kehostaan ja seksuaalisuudestaan.

– Jos on tyhjä olo eikä tunne kehräämistä mistään suunnasta, voi pohtia, onko elämä oman näköistä. Mitkä asiat rasittavat, voinko karsia pois jotakin sellaista, mikä ei tee minua onnelliseksi?

Onnen ja elämänilon eteen voisi alkaa toimia jo tänään.

Vaaranen itse käyttää elämäänsä kolmen kohdan metodia: hanki itsellesi joka vuosi uusi ystävä, uusi harrastus ja uusi ihastus. Vaarasen tämän vuoden ihastus on Adele ja harrastus kaiken Sibeliuksen uudelleen kuunteleminen.

– Silloin elämänilo ei voi kadota.

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *