Kuvitus: Katja Tukiainen
Itsetuntemus

Annatko helposti anteeksi vai katkeroidutko? Tämän se sinusta kertoo

Joku pystyy antamaan anteeksi lapsensa surmaajalle, toinen ei pääse yli mitättömästä loukkauksesta. Miksi?
Teksti: Riina-Maria Metso

Kuinka joku voi kohdella minua näin? Tämä on yleensä ensimmäinen ajatus, kun loukataan.

– Alkujärkytys menee ohi. Olennaista on, mitä sen jälkeen jää, sanoo Tiina Ekman.

Työssään psykoterapeuttina ja työterveyshuollon psykologina hän kohtaa päivittäin ihmisiä, jotka kertovat tulleensa ylikävellyiksi, unohdetuiksi, jätetyiksi tai petetyiksi. Loukatuksi tulemisen kokemus jättää aina haavan mieleen.

– Siihen, kuinka hyvin se paranee, vaikuttavat paitsi loukkaus sinänsä myös loukatun persoonallisuus ja hänen taitonsa käsitellä loukkausta, Ekman sanoo.

Yleensä loukkauksen jälkeen päällimmäiseksi jää viha.

– Viha on tärkeä tunne, joka kertoo, että joku on rikkonut sellaista rajaa, jonka yli ei olisi saanut tulla. Alla on ajatus siitä, että olen arvokas ja suojaan rajojani. Silti on tärkeää, että vihasta päästää irti.

Viha katkeroittaa

Anna anteeksi ja pääset eteenpäin. Niin sanotaan, ja Ekmanin mukaan asia on juuri niin. Anteeksi antaminen on ihmisen mielen mekanismi, joka helpottaa psyykkistä tuskaa, kun tulee loukatuksi.

– Jos ei anna anteeksi vaan jää kiinni negatiivisiin tunteisiinsa, loukkaus alkaa elää omaa elämäänsä mielessä. Se kertautuu ja jää pysyväksi kivuksi. Se katkeroittaa.

Kun loukkausta toistaa päässään pitkään, siitä tulee ainoa kyseistä ihmissuhdetta määrittävä totuus.

– Sellaisessa suhteessa kukaan ei halua olla. Siksi katkeruudesta seuraa yleensä parisuhteen tai ystävyyden päättyminen.

Jos katkeruus kytee työpaikalla, edessä on luultavasti jatkuvia konflikteja. Pahimmillaan loukkaus alkaa määrittää loukattua itseään ja hänen muita ihmissuhteitaan.

– Tällöin loukattu alkaa katsoa itseään vain loukkauksen läpi ja kuva itsestä muuttuu. Hän voi pitää itseään kyvyttömänä läheisiin ihmissuhteisiin tai pelkää solmia uusia suhteita, koska niissä voi tulla uudestaan loukatuksi.

Katkeruus on synkkä elämänkumppani. Sen taustalla tai rinnalla on usein masennusta ja yksinäisyyttä. Anteeksi antaminen auttaa luomaan uusia ihmissuhteita ja luottamaan.

Surmaajalle anteeksi

Miten kauheita asioita voi antaa anteeksi? Mitä pitää antaa?

Ekmanin mukaan jokainen määrittää itse, mitä pystyy tai ei pysty antamaan anteeksi.

– Jotakuta voi loukata paljonkin teko, joka toisen mielestä ei ole mitään.

Mitään ei ole pakko antaa anteeksi. Tärkeintä on, että ihminen saa itse määrittää rajansa. Rajojaan on hyvä tutkia ja miettiä, millaiset asiat kokee loukkaavina ja mihin uskomuksiin tai arvoihin ajatukset perustuvat. Tietoisuus ajatuksista ja tunteista helpottaa niiden käsittelyä.

– Ihminen pystyy joskus antamaan anteeksi niin järkyttäviä asioita, että niitä voi muiden olla vaikeaa edes kuvitella. Jotkut ovat esimerkiksi antaneet anteeksi lapsensa surmaajalle sovitteluprosessissa, Ekman sanoo.

Moni voi antaa anteeksi julkisen nöyryytyksen netissä, vaikka nöyryytys jää elämään nettiin loppuiäksi. Toisaalta joku ei pysty antamaan anteeksi asiaa, josta suurin osa ei olisi edes loukkaantunut. Unohtuminen työpaikan kokouksen postituslistalta voi olla jollekulle ylitsepääsemätön loukkaus.

Koulukiusaaminen on usein asia, jota ihminen ei vuosienkaan päästä pysty antamaan anteeksi.

– Moni kokee, ettei ole kiusaamistilanteessa pystynyt suojelemaan rajojaan. Avuttomuuden kokemus voi kertautua ihmissuhteissa ja kerran kiusattu joutua kiusatuksi uudestaan.

Irti tunnemylläkästä

Anteeksi antaminen on taito, jota joillakuilla on enemmän kuin toisilla. Taitavuuteen vaikuttavat kokemukset ja varhaiset ihmissuhteet. Ihminen, jolla on perusluottamus toisiin, useimmiten antaa anteeksi helpommin kuin sellainen, joka on lähtökohtaisesti aina varuillaan pettymysten varalta.

Ekmanilla on hyviä uutisia: hyväksi anteeksiantajaksi voi oppia. Ensimmäinen askel on hyväksyä tapahtunut: minua on loukattu ja minusta tuntuu nyt tältä. Vain siten voi päästä eteenpäin.

Loukkaaja on usein rakas, läheinen ihminen. Siksi loukatuksi tulemiseen liittyy iso tunnemylläkkä. On voitava eritellä teko, tekijä ja itsensä teon kohteena sekä niihin liittyvät tunteet ja ajatukset.

– Kuulostaa analyyttiselta ja kylmältä mutta on ainut tie aitoon anteeksiantoon.

Anteeksi antaminen on usein pitkä prosessi.

– Vuosi on kohtuullinen aika käsitellä isoa loukkausta läheiseltä ihmiseltä, Ekman sanoo.

Kun viha muuttuu suruksi, ollaan jo pitkällä. Jos tapahtunutta voi surra sen sijaan että vihaisi, se on helpompi jättää taakse ja antaa anteeksi.

Ekmanin mukaan anteeksi antaminen on työtä. On vain mietittävä asioita tarpeeksi.

– Kun käy tätä keskustelua itsensä kanssa tarpeeksi, huomaa, että siihen tulee uusia sävyjä. Tämän osan pystyn jo antamaan anteeksi, tätä toista vielä mietin. Siinä joutuu tutustumaan itseen ja toiseen uudestaan. Suhteesta voi tulla jopa aiempaa parempi.

On toinenkin tie

Useimpien mielessä anteeksiantoon liittyy hyvitys ja muutos. Hyvitykseksi riittää usein anteeksipyyntö. Sen lisäksi loukattu haluaa varmistua siitä, että näin ei tapahdu enää. Entä jos tapahtuu?

– Itseään ei pidä huijata antamalla anteeksi jatkuvaa satuttamista. Jos antaa anteeksi esimerkiksi jatkuvan henkisen tai fyysisen väkivallan, ei valvo rajojaan. Sellaisessa suhteessa eläminen on aina vahingollista ihmiselle. Jos toinen ei pyydä anteeksi tai osoita mitenkään muuttuvansa, miksi sellaista suhdetta jatkaisi? Ekman kysyy.

Katkeroitumiselta voi välttyä, vaikka ei pystyisikään antamaan anteeksi. On nimittäin toinenkin reitti päästää irti negatiivisista tunteista. Silloinkin pitää eritellä ja käsitellä loukkaukseen liittyvät tunteet ja ajatukset aivan kuten anteeksiantaessaankin tekisi. Sen jälkeen voi tietoisesti päättää, että loukkaus on liian suuri anteeksi annettavaksi, jos niin on.

– Voi päättää, että tämä asia on aiheuttanut minulle niin paljon kipua ja tuskaa, että tätä en voi antaa anteeksi. Kun kyseessä on tietoinen valinta, asian voi jättää taakseen antamatta anteeksi.

X