Piiloudutko tietämättäsi häpeältä? Jatkuva suorittaminen ja monet muut yleiset toimintatavat voivat kummuta häpeän tunteesta
Häpeä on niin sietämätön tunne, että piiloudumme siltä kaikin tavoin. Itsekriittisyyden, täydellisyyden tavoittelun tai eristäytymisen takana voikin olla tunne, johon kannattaa tutustua.
Häpeää ei ole helppo kohdata.
Häpeä on niin sietämätön tunne, että piiloudumme siltä kaikin tavoin. Itsekriittisyyden, täydellisyyden tavoittelun tai eristäytymisen takana voikin olla tunne, johon kannattaa tutustua.
Häpeän tunne on yksi vaikeimmista tunteista, ja siksi siitä on myös kiusallista puhua. Häpeällä on syvät lonkerot, joita halutaan pitää piilossa.
Usein käy jopa niin, että hävettää se, että hävettää.
– Häpeä on itseen kohdistettu tunne, joka syntyy vertailusta muihin ihmisiin. Siihen liittyy myös kokemus siitä, että ei tule nähdyksi sellaisena kuin haluaisi, toteaa psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita.
Teoksessaan Häpeän hoito Myllyviita toteaa, että häpeää tunteva kokee alemmuutta, arvottomuutta, riittämättömyyttä, kelpaamattomuutta ja ulkopuolisuutta suhteessa muihin.
Jos ympäristö on pitkään suhtautunut tuomitsevasti ja hylkäävästi itseä kohtaan, alkaa helposti uskoa olevansa vääränlainen ja arvoton.
– Tällainen uskomus itsestä heikentää toimintakykyä ja lamauttaa. Häpeä altistaa myös masennukselle ja muille mielenterveysongelmille, vihan hallinnan pulmille ja riippuvuuksille, Myllyviita kuvaa.
Vaikka häpeää pidetään negatiivisena ja torjuttavana, se on luonnollinen tunne. Meistä jokainen tuntee sitä.
Häpeän taustalla on aina paljastetuksi ja hylätyksi tulemisen pelko. Koska me olemme sosiaalisia olentoja, meillä on tarve kuulua laumaan.
Evoluutiopsykologia puhuu siitä, miten hylätyksi tuleminen ja yksin jääminen olivat muinaisille ihmisille yhtä kuin kuoleman riski. Tuo sama alkukantainen uhka on jäänyt elämään meihin. Olemmehan edelleen laumaeläimiä.
– Tämän vuoksi häpeä saa meissä yhä aikaan niin voimakkaita reaktioita, Myllyviita tiivistää.
1. Tunnista häpeä ja sen monet ilmenemismuodot
Häpeästä ei tarvitse yrittää päästä eroon, mutta sitä voi ja on hyvä hoitaa. Hoitaminen alkaa siitä, että ylipäätään tiedostaa tuntevansa häpeää.
Koska häpeä on niin sietämätön tunne, se saa aikaan sekä muiden syyttelyä että oman itsen syyllistämistä.
Tämä johtaa erilaisten suojautumismenetelmien kehittämiseen. Yksi esimerkki niistä ovat erilaiset riippuvuudet, joilla peitellään omia kipeitä tunteita, kuten arvottomuutta tai rakkaudettomuuden kokemusta.
Muita suojautumiskeinoja häpeältä ovat itsekriittisyys, täydellisyyden tavoittelu, miellyttämisen tarve, hyväksynnän haku, jatkuva suorittaminen ja eristäytyminen.
On hyvä tarkastella, miten pyrkii suojaamaan itseään, kun häpeä nostaa päätään. Millaisissa tilanteissa se tapahtuu ja mitkä asiat sen laukaisevat?
Häpeään liittyy eristäytymisen lisäksi salailu. On tärkeä pohtia, mitä salaa tai miksi kertoo valkoisia tai tummempiakin valheita suojatakseen itseään. Mitä voisi tapahtua, jos oma salaisuus paljastuisi?
2. Tutustu syyllisyyteen, tunnusta virheesi ja pyydä anteeksi
Häpeän takana on usein syyllisyyttä. Syyllisyys on toimintaan motivoiva tunne, joten se nähdään hyödyllisempänä kuin häpeä, joka passivoi ja masentaa.
Jos haluaa työstää häpeää, olisi hyvä saada käännettyä se syyllisyyden tunteeksi. Kun tunnistaa syyllisyyden, voi pohtia, mihin tekoon tai ajatukseen se liittyy.
Voi kysyä itseltä, mikä kaduttaa ja nakertaa? Voiko itse tehdä jotakin korjatakseen tilanteen?
Jos tiedostaa loukanneensa toista, anteeksi pyytäminen on tehokkain keino syyllisyydestä vapautumiseen.
On tärkeä myös huomata, että jos on toiminut väärin itseään kohtaan, sabotoinut omia pyrkimyksiä tai vahingoittanut itseään muulla tavoin, voi pyytää myös itseltä anteeksi.
Itselleen voi vaikka kirjoittaa kirjeen, jossa tunnustaa virheet ja pyytää niitä anteeksi.
Kaikki mitä voi tehdä korjatakseen tekemänsä virheen, suojaa yksin jäämisen pelolta ja lievittää ikäviä tunteita.
3. Kohtaa häpeän tunne ja anna sille tilaa
On hyvä tiedostaa ulkoisen ja sisäisen häpeän ero.
Ulkoinen häpeä ilmenee sosiaalisissa tilanteissa. Ihminen saattaa jännittää tai pelätä ollessaan kanssakäymisessä toisten kanssa, mutta kun hän lähtee turvaan omaan kotiin, häpeä ei seuraa mukana.
Sisäisessä häpeässä häpeälliset tunteet kiusaavat myös silloin, kun ihminen on yksin. Tuntuu siltä kuin sisäinen kiusaaja asuisi mielen sisällä sättimässä ja etsimässä koko ajan virheitä.
Tämä peikko nakertaa minäkuvaa. Se heikentää itsetuntoa ja lisää halua eristäytyä.
Tämän vuoksi on hyvä tehdä tilaa sille, että jopa häpeä on vain tunne, joka saa tulla ja mennä. Jos häpeää yrittää tukahduttaa tai taistella sitä vastaan, se voimistuu entisestään.
Hyödyllisempää on tutkia, mihin itsekriittisiä ajatuksia tarvitsee ja miltä niiden avulla yrittää suojautua.
On hyvä opetella tunnistamaan, miten häpeä ohjaa omaa toimintaa. Jos itsellä esimerkiksi on tapana pyrkiä pois häpeää nostavista tilanteista, voi pysähtyä ja tunnustella, mitä sisällä tapahtuu.
Tämä auttaa ymmärtämään, että häpeän tunne ei helpotu pakenemalla, vaan kohtaamalla sen.
Pysähtymistä helpottaa maadoittumisharjoitus. Voi yksinkertaisesti antaa itselle tilaa rauhoittua, hengitellä ja odottaa, että tunne laantuu.
4. Huomaa hyvä häpeän tunne ja opi omista virheistä
Häpeän tunne kertoo pohjimmiltaan siitä, että olemme sosiaalisia olentoja.
On olemassa huonoa ja hyvää häpeää. Huono häpeä on aina myrkyllinen tunne. Se vyöryy päälle kuin tsunami ja tuo usein mukanaan myös suojautumismekanismeja.
Ne puolestaan saavat aikaan vihaa, itseä vahingoittavaa käyttäytymistä ja eristäytyneisyyttä, jotka vahvistavat entisestään häpeää.
Hyvä häpeä on tarkoituksenmukaista ja kestoltaan rajallista. Se herää tilanteessa, jossa ihminen on toiminut itsekkäästi tai loukannut muita.
Tämän tunnistaminen ohjaa parhaimmillaan siihen, että oppii omista virheistä ja alkaa ottaa muita huomioon. Sen seurauksena saattaa jopa alkaa tuntea empatiaa muita kohtaan.
Tutustumalla hyvään häpeään voi myös huomata olevansa sosiaalisesti älykäs. Tämä helpottaa huonommuuden tunnetta.
5. Ystävysty nolouden kanssa ja kasvata itsetuntemustasi
Häpeässä ei oikeasti ole mitään hävettävää. Häpeän ja syyllisyyden tunteiden kokeminen osana ihmiselämää on jopa suotavaa. Enemmän tulisi olla huolissaan, jos näitä tunteita ei itsessään tunnista.
Onkin tärkeää opetella hyväksymään häpeän tunne siksi, mitä se on.
Jos uskaltaa rohkeasti katsoa sen syntymekanismeihin tuomitsematta itseä ja muita, pääsee vähitellen sinuiksi häpeänsä ja sitä kautta itsensä kanssa.
Jos pystyy tarkastelemaan omaa nolostumista ja pelkoja häpeän takana, voi onnitella itseään. Se on rohkean ihmisen tapa toimia ja lisätä omaa itsetuntemustaan.
Myös omaa suhtautumista häpeään voi muuttaa. Jos on aiemmin suhtautunut arvostelevasti tai vihamielisesti omiin häpeällisiin tunteisiin ja niitä nostaviin asioihin, voi alkaa ystävystyä häpeän kanssa.
Kaikki tunteet ovat pohjimmiltaan tärkeitä viestintuojia. Tämän ymmärtäminen edesauttaa ystävällisempää suhtautumista itseen ja muihin.
6. Suhtaudu itseesi yhtä myötätuntoisesti kuin ystäväsi
Häpeää voi hoitaa ja lievittää empatian ja myötätunnon avulla. Erityisen hyvänä vastalääkkeenä toimii itsemyötätunto.
Jos on vaikea suhtautua omaan häpeään myötätuntoisesti, kannattaa vaihtaa näkökulmaa. Voi pohtia, että jos tässä häpeälliseksi koetussa tilanteessa olisi joku ystäväni, mitä hänestä ajattelisin.
Tai vastaavasti, mitä myötätuntoinen ystäväni ajattelisi minusta?
Suhtaudumme usein paljon tuomitsevammin itseemme kuin toisiin. Jos joudumme noloon tilanteeseen, sätimme helposti itseämme siitä jopa jälkikäteen.
Jos taas seuraamme, miten kaverimme punastuu, jännittää tai sekoilee sanoissaan, meissä herää myötätunto.
Nolostumisen valossa kaverimme näyttää inhimillisemmältä. Häntä on helpompi lähestyä, koska hänestä välittyy tunteita.
Itsemyötätunnon voima on se, että kykenee olemaan yhtä ystävällinen itseään kuin muita kohtaan.
Kun oppii myötätuntoa itseään kohtaan, oppii tunnistamaan, sietämään, hyväksymään ja käsittelemään omia heikkouksia. Tämä hälventää myös häpeää.
7. Salli haavoittuvuutesi ja anna itsellesi anteeksi
Häpeä paljastaa aina lopulta ihmisen haavoittuvuuden. Sallimalla oman haavoittuvuuden olla ja tulla näkyväksi sallii myös häpeän olla.
Sitä kautta hyväksyy myös muiden ihmisten haavoittuvuuden, eikä koe heitä enää samalla tavalla uhaksi.
Inhimilliset virheet voi oppia tulkitsemaan merkeiksi siitä, että me kaikki olemme vain ihmisiä. Tämä laimentaa kriittisyyttä niin itseä kuin muitakin kohtaan.
Anteeksiantamisen taito on oleellinen osa myötätunnon vahvistamista. Se mahdollistaa muutoksen ja uuden oppimisen sekä antaa tilaa virheille. Tämä taas lisää uskallusta kokeilla uusia asioita.
Meidän on usein kaikkein vaikeinta antaa anteeksi itsellemme. Itsekriittinen puolemme on tyypillisesti kova ja säälimätön. Se väijyy jokaista mahdollisuutta hyökätä ja tuomita, kun virhe tulee näkyväksi.
Anteeksiantoa itselle kannattaa opetella kaikkien itseen kohdistuvien negatiivisten ajatusten, uskomusten ja tunteiden hoidossa.
Se on myös kaikkein tehokkain keino vähentää häpeää: kun antaa anteeksi itselleen, on mahdollista hyväksyä itsensä ja muut ihmiset vioista ja puutteista huolimatta.
Itsemyötätunnon vahvistaminen helpottaa anteeksiantoa itselle. On myös hyvä muistaa, että anteeksianto on prosessi, joka vaatii usein aikaa.
Lähde: Katja Myllyviita, Häpeän hoito (Duodecim 2020)
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 8/2022.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous