Hävettää! Tunnistatko haitallisen ja hyvän häpeän eron?

Hyvää häpeää tarvitsevat kaikki, mutta haitallinen häpeä nakertaa itsetuntoa ja vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiin. Se kevenee, kun astuu omalle epämukavuusalueelle.

Nyt tuli mokattua! Asuvalintani on kaikkea muuta kuin tilaisuuden pukukoodin mukainen. Voi, että hävettää! Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja vääränlaiseksi. Tunne kertoo, että olen tehnyt virheen, eikä se tunnu mukavalta.

– Jokainen ihminen tuntee ajoittain häpeää, ja niin pitääkin. Oikeanlainen häpeä on eräänlainen moraalinvartija, joka mahdollistaa elämisen yhteisössä, sosiaalipsykologi Janne Viljamaa sanoo.

Häpeä estää meitä tekemästä pahaa muille ja kertoo, mikä on soveliasta ja mikä ei. Se ohjaa ihmistä kantamaan vastuun teoistaan. Esimerkiksi humalapäissä tehtyjen törttöilyjen katuminen on oikeanlaista häpeää, joka saa ihmisen mielellään pyytämään käytöstään anteeksi.

– Hyvää häpeää on se, että pystyy ottamaan kritiikkiä vastaan ja tunnustamaan virheensä ja että tahtoo välttää niitä jatkossa.

Väärä asuvalinta voi olla noloa, mutta erityisen häpeällistä se ei ole. Nolo tilanne on naurahduksella ohitettu. Häpeä sen sijaan on jatkuva tunne. Se nakertaa itsetuntoa, sillä pelissä on oma ihmisarvo. Häpeävä ihminen tuntee itsensä muita huonommaksi.

– Häpeästä tulee haitallista silloin, kun se herättää niin vahvoja tunteita, että se vaikuttaa kielteisesti omaan minäkuvaan ja sitä kautta tekemisiin. Koska se saa ihmisen jatkuvasti vertaamaan itseään muihin, se vie energiaa.

”Häpeän vanki ei uskalla vaatia osaansa”

Ulkopuolisuuden tunne ja vetäytyminen ihmissuhteista voivat kertoa haitallisesta häpeästä, ja ne eristävät herkästi ihmisen. Riittämättömyys, miellyttämisen tarve ja täydellisyyden tavoittelu ovat myös haitallisen häpeän tunnusmerkkejä, ja ne johtavat monesti uupumukseen.

– Haitallista häpeää voi olla vaikea tunnistaa, sillä se saattaa naamioitua aggressiivisuudeksi, hyökkäävyydeksi tai puheripuliksi. Niillä häpeäjä koettaa peittää todellisen minänsä.

Runsaan päihteiden käytön takana saattaa olla voimakas häpeä: itsensä arvottomaksi kokevalle ihmiselle millään ei ole mitään väliä. Häpeä ja arvottomuus ovat kavereita, ja häpeäjä ajattelee herkästi, etteivät elämän hyvät asiat kuulu hänelle.

– Häpeän vanki ei uskalla vaatia osaansa eikä kykene rajoittamaan kokemaansa huonoa kohtelua. Siksi häntä on helppo käyttää hyväksi, myös seksuaalisesti.

Häpeä laskee itsearvostusta

Huonommuuden tunne rajaa valintoja. Se voi olla esteenä hyville ihmissuhteille ja hakeutumiselle kykyjä vastaavaan työhön.

– Häpeäjä pelkää paljastumista. Kulissien pitäminen on rankkaa, ja toisinaan häpeäjän on helpompi päättää ihmissuhde kuin sinnitellä ikävien tunteidensa kanssa, Viljamaa sanoo.

Haitallista häpeää voi olla vaikea tunnistaa, sillä se saattaa naamioitua aggressiivisuudeksi, hyökkäävyydeksi tai puheripuliksi.

Itseään reppanana pitävä ihminen ei uskalla astua pois mukavuusalueeltaan eikä kokeilla rajojaan. Vaikeassa tilanteessa hän luottaa siihen, että joku tulee ja auttaa.

– Häpeä voi tehdä ihmisestä epäitsenäisen. Se voi saada hänet hakemaan tukea arveluttavilta tahoilta, kuten uskonnollisilta lahkoilta tai narsistilta.

Koska häpeä laskee itsearvostusta, se vähentää halua pitää itsestä huolta ja tuntuu myös fyysisessä terveydessä.

– Syy ylipainoon voi olla haitallisessa häpeässä ja sen käsittelyyn tiedostamatta käytetyssä tunnesyömisessä.

Etsi häpeän alkulähde

Jotta haitallinen häpeä hälvenisi, yhteys kurjan tunteen ja sen laukaisseen tilanteen välillä pitäisi opetella tunnistamaan. Kannattaa pohtia, mikä tilanteessa tai toisessa ihmisessä nostattaa voimakkaan reaktion. Se vaatii harjoittelua, sillä kyse voi olla hyvinkin pienestä seikasta, kuten hajusta, kosketuksesta, äänestä tai mausta. Sen kohtaaminen palauttaa alitajuntaan ikäviä muistoja usein lapsuudesta.

– Ihmisellä on myötäsyntyinen kyky tuntea häpeää. Kasvatus ja ympäristö määrittävät, mitkä asiat ihminen kokee häpeällisinä ja kuinka voimakkaaksi häpeä muodostuu, Janne Viljamaa selittää.

Häpeä voimistuu, ellei lapsi saa riittävästi tukea häpeän herättämien tunteiden käsittelyyn. Kannattaa muistella, miten läheiset reagoivat aikanaan omiin lapsuuden häpeähetkiin. Nauroivatko he, kun epäonnistuin? Tai huomautteliko joku ilkeästi ulkomuodostani? Vai sainko päinvastoin kuulla, ettei asiasta kannata välittää? ”Jokainen epäonnistuu välillä. Ensi kerralla sujuu. Olet hyvä juuri omanlaisenasi.”

Häpeän alkulähteille pääsy helpottaa oloa. Vaikka menneeseen ei voi vaikuttaa, sen seurauksiin voi.

”Kun usko itseen kasvaa, voimavarat kasvavat mukana”

Häpeä hälvenee myös, kun altistaa itsensä sitä aiheuttaville tilanteille.

– Metsässä käytetyt polut levenevät. Samoin itsensä haastaminen epämukavilta tuntuville asioille vahvistaa aivoissa alueita, jotka lievittävät häpeään liittyvää ahdistusta.

Käsitys omasta huonommuudesta ja osaamattomuudesta on monesti itseään toteuttava ennustus, joka kannattaa unohtaa. Esimerkiksi omasta mielestään teknisesti kömpelö ihminen on useimmiten harjaantumaton, ei tumpelo.

Omalle epämukavuusalueelle on hyvä astua päivittäin, mutta alkuun pienin askelin. Palaveriin voi valmistautua muistilapuilla, uuteen harrastukseen mennä kaverin kanssa ja porakonetta käyttää laudanpätkään.

– Jokaisella meistä on tiedostamattomia voimavaroja. Pienet onnistumiset palkitsevat ja lisäävät uskoa itseen. Kun usko itseen kasvaa, voimavarat kasvavat mukana, Janne Viljamaa kannustaa.

Janne Viljamaalta ilmestyy syyskuussa kirja Hirveä häpeä.