Itsetuntemus

Hermolepoa vai taistelua? – Näin sujui 3 naisen Facebook-lakko

Somelakko voi tehdä onnellisemmaksi, lisätä arvostusta tosielämän ihmissuhteita kohtaan ja saada ajattelemaan enemmän.
Teksti: Eveliina Lauhio

Mihin kaikkeen aikaa jäisikään ilman sosiaalista mediaa! Jos sinäkin olet haaveillut somelakosta, tämä juttu on sinua varten. Kolme naista kertoo, miksi he päättivät elää jonkin aikaa ilman somea ja mitä tapahtui, kun he luopuivat Facebookista.

Tiina Nevanperä, 52, tutkija, kuvataiteilija: ”Tunsin syyllisyyttä, jos en heti vastannut yhteydenottoihin sosiaalisessa mediassa”

”Istuin bussissa, enkä ollut uskoa korviani. Edessäni nainen kertoi toiselle riidelleensä miehensä kanssa Facebookin käytöstä.

Oli vuosi 2008, ja sosiaalinen media oli vasta yleistymässä. Olin suhtautunut alusta alkaen siihen hieman epäilevästi. Bussissa kuulemani keskustelu vahvisti epäilykseni. Facebookin käytöstä alkanut parisuhderiita kuulosti niin älyttömältä, että halusin pois koko somesta.

Olin kuulunut Facebookiin vasta puoli vuotta, kun ensimmäisen kerran pidin somelomaa. En ainoastaan jättäytynyt pois linjoilta, vaan suljin koko Facebook-tilini vuodeksi.

En varsinaisesti kaivannut Facebookia taukoni aikana. Pystyin hyvin elämään ilman ystävieni lomakuvia ja tietoa siitä, onko etäinen tuttavani saanut ylennyksen. Syyni palata someen oli ennen kaikkea työni. Taiteilijana minun on pysyttävä kärryillä tulevista näyttelyistä ja tapahtumista. Huomasin, että kutsuja meni ohi siksi, että en kuulunut Facebookiin. Loin siksi itselleni uuden profiilin.

Pidän yhä säännöllisesti taukoa sosiaalisesta mediasta. Jos huomaan sen vievän liikaa ajatuksiani tai aikaani, vetäydyn. Facebookin selailusta tulee helposti tapa etenkin, kun selaa puhelimen näytöltä. Sormet eksyvät kuin varkain pyyhkäisemään uutisvirran auki.

Tällä hetkellä kirjoitan väitöskirjaa, ja haluan siksi säännöstellä somen käyttöäni. Käyn Facebookissa suurin piirtein kerran viikossa tarkistamassa töitteni ja harrastusteni kannalta tärkeiden ryhmien keskustelut. En juuri vilkuile seinälleni tulevaa uutisvirtaa, sillä suurin osa päivityksistä tuntuu turhalta. En tarvitse tietoa siitä, mitä kukakin tekee ja missä. Jos haluan olla yhteydessä ystävääni, soitan ja sovin tapaamisen.

Facebook paljastaa ihmisen haavoittuvuuden. Minulla on ikäviä kokemuksia siitä, kun profiilikuvani varastettiin ja naamani näkyi tuntemattoman henkilön sivuilla. Tapahtuneen jälkeen olen ollut entistäkin tarkempi siitä, mitä kuvia tai tietoja jaan itsestäni netissä. Kokemukseni mukaan on viisaampaa olla turhan varovainen kuin liian avoin.

Facebook kannustaa ihmisiä kulttuuriin, jossa kaiken pitäisi tapahtua heti. Jos joku lähettää minulle viestin, hän näkee halutessaan, olenko lukenut sen. Tunnen syyllisyyttä, jos en reagoi yhteydenottoihin heti. Minun on helpompi olla kirjautumatta Facebookiin kuin tuntea huonoa omaatuntoa vastaamattomista viesteistä.

Somelomalla tunnen itseni vapaaksi. Kun en seuraa jatkuvasti 400 kaverini tekemisiä, minulla on enemmän aikaa itselleni ja minulle tärkeille asioille. Läheisimmät ystävät ja sukulaiset pysyvät elämässäni ilman Facebookiakin.”

Lue lisää: Facebookin salattu puoli: Näin Facebook houkuttaa pettämään

Kaisa Kariranta, 42, piispan erityisavustaja: ”Aluksi minulla oli orpo olo”

”’Kristus on ylösnoussut ja somepaasto on päättynyt. Aion ehkä postata tänään kaikki asiani seitsemän viikon ajalta tänne ja Instaan.’

Näillä sanoilla alkoi ensimmäinen Facebook-päivitykseni somepaaston jälkeen viime keväänä. Olen pitänyt taukoa sosiaalisesta mediasta jo useampana vuonna joulun tai pääsiäisen aikaan. Kun joku toinen luopuu lihasta, minä luovun Facebookista.

Pääsiäispaastoni kestää seitsemän viikkoa. En luovu kerralla kaikesta sosiaalisesta mediasta, vaan paastoan pelkästään Facebookista, jossa vietän eniten aikaani. Lapseni vitsailivatkin viimeksi paastoni alkaessa, että nyt äiti on koko ajan Twitterissä ja Instagramissa.

Töitteni takia en pysty luopumaan ihan kokonaan edes Facebookista. Piispan erityisavustajana tehtäviini kuuluu somen päivittäminen. Yritän kuitenkin olla paaston aikana vilkuilematta omien ystävieni sivuja ja keskittyä pelkästään työasioihin.

Virkavapaalla ollessani repäisin kunnolla ja poistin Facebook-profiilini kokonaan. Aluksi minulla oli orpo olo, ja tuntui siltä, että yhteys ulkomaailmaan katkesi. Huomasin, kuinka tärkeä yhteydenpidon väline Facebook nykyään on. Yhtäkkiä en enää automaattisesti pysynyt kärryillä ystävieni kuulumisista tai saanut syntymäpäiväkutsuja.

Vaikka sometauko on minulle jo perinne, sen aloittaminen on joka kerta yhtä vaikeaa. Sormeni hapuilevat puhelinta taskustani, kunnes muistan, että Facebookiin ei ole asiaa. Somesta irrottautuminen kuitenkin tekee minulle hyvää. Mieleni rauhoittuu, ajatuksistani tulee hitaampia ja minun on helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Sitä paitsi haluan haastaa itseni viihtymään muutenkin kuin jatkuvassa uutisvirrassa. Sometaukojen aikana keskityn tietoisesti pidempiin teksteihin. Luen enemmän lehtiä ja kirjoja.

Someloma osoittaa konkreettisesti, miten tärkeitä ovat ystävät ja yhteydenpito. Kun Facebookin chat ei laula jatkuvasti, osaan arvostaa enemmän jokaista yhteydenottoa. Ystävältä saatu sähköposti tai puhelinsoitto tuntuu somelomailijasta oikealta aarteelta.

Facebook on minulle yhteydenpidon lisäksi myös itseilmaisun areena. Se on minun kertomukseni omasta elämästäni. Mietin tarkkaan, mitä jaan somessa. En sen takia, että kertoisin hohdokkaimmat asiat, vaan siksi, että haluan ilmaista itseäni kiinnostavasti.

Olen ladannut Facebookiin kuvia kodistani, jossa olohuoneen lattia tulvii leluja eikä pöytää näy paperipinojen alta. Saatan myös kirjoittaa seinälleni, että ikävöin lapsiani heidän ollessaan isänsä luona. En halua antaa siloteltua kuvaa elämästäni.

Parhaimmillaan Facebook toimii virtuaalisena kahvipöytänä, jossa rupatellaan, vaihdetaan päivän kuulumisia ja heitetään huulta. Se on tärkeä osa sosiaalista elämääni. Seitsemän viikon pääsiäispaastoni jälkeen odotan aina malttamattomana, että pääsen taas virtuaaliseen kahviporukkaan.”

Lue lisää: Älä jaa seksitarinoita, älä stalkkaa eksääsi – Näin vältät Facebook-mokat eron jälkeen

Marie D. Tiger Mikkonen, 39, kuvataiteilija: ”Huomaan tauon vaikutukset heti”

”Kaverini on juossut kymmenen kilometrin lenkin. Tuttavani on testannut, ketä kuninkaallista hän muistuttaa. Tiedot ovat peräisin Facebookista. Janoan lisää luettavaa. Painan päivitysnappia kerta toisensa jälkeen.

Minut valtaa yksinäisyyden tunne. Vaikka kaikki yli 600 kontaktiani ovat vain yhden klikkauksen päässä, tunnen olevani yksin. Ihan kuin elämässäni ei olisi mitään eikä ketään. Tunne on samanlainen kuin jos olisin isoissa juhlissa, enkä kuuluisi joukkoon.Kun nämä tunteet tulevat, tiedän somen käyttöni menneen liiallisuuksiin. Silloin pidän parin päivän mittaisen loman. Suljen Facebookin, Instagramin, Twitterin ja Tumblrin. Tauon aikana keskityn elämään reaalimaailmassa perheeni parissa – ja huomaan, etten oikeasti ole yksin.

Olen ainakin viikonlopun pois somesta noin kerran kuukaudessa. Parhaimmillaan sometaukoni ulottuu maanantaihin asti, mutta usein sunnuntai-iltana on jo päästävä lukemaan kavereiden kuulumisia.

Jo muutaman päivän mittaisen tauon vaikutukset näkyvät heti. Kun en ole somessa, minulla on enemmän aikaa omille ajatuksilleni. Huomaan myös, miten hidasta kaikki todellinen elämä on: ulkona leijailee lunta, teen kiehuminen vie kymmenen minuuttia ja maalaamani taulu valmistuu ehkä ensi vuonna. Sosiaalisen median nopeana sykkivä rytmi harhauttaa helposti luulemaan, että kaikki muukin tapahtuu – tai ainakin sen pitäisi tapahtua – heti.

Someloman aikana huomaan myös, keitä ihmisiä oikeasti kaipaan. Tartun silloin helpommin puhelimeen ja soitan ystävälleni kysyäkseni kuulumisia. Niinä viikonloppuina, jolloin pidän somen suljettuna, olen keskittyneemmin läsnä lapsieni kanssa.

On ollut opettavaista havaita, että kun olen poissa somesta, kukaan siellä ei kaipaa minua. Päivitykset pyörivät samaa tahtia, olen sitten mukana tai en. Siksi en myöskään ilmoita somepaussista Facebookissa. Ystäväni kyllä tietävät, että ahkerana sosiaalisen median käyttäjänä palaan ennen pitkää linjoille. Pisin sometaukoni on kestänyt runsaan viikon.

Lukeudun varmaankin somen suurkuluttajiin. En esimerkiksi koskaan kirjaudu ulos Facebookista. Yritän kuitenkin pitää kiinni siitä periaatteesta, että en työkoneeltani vilkuile naamakirjaa. Välillä lipsun. Minulla on kolme eri profiilia Facebookissa, joista kahden kautta hoidan työasioitani.

Facebook on loistava väline pitää yhteyttä ulkomailla asuviin ystäviini. Fyysiset välimatkat menettävät merkityksensä, kun kuvia ja viestejä voi lähettää reaaliajassa vaikka maapallon toiselle puolelle.

Aion pitää tulevaisuudessakin säännöllisesti somelomaa, sillä se tekee minulle hyvää. Vaikka olen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, olen luonteeltani introvertti. Jossain vaiheessa sosiaalinen kiintiöni tulee täyteen ja haluan vetäytyä omaan rauhaani. Kun olen hetken pois Facebookin hälinästä, saan enemmän tilaa luovuudelle ja omille ajatuksilleni.”

Lue lisää: Ystävä ärsyttää sosiaalisessa mediassa – Näitä asioita kenenkään ei kannata tehdä Facebookissa

X