Itsetuntemus

Huomiohakuinen persoonallisuus – milloin piirre muuttuu persoonallisuushäiriöksi? Asiantuntija kertoo, millaista elämä on pakonomaisen huomiohakuisuuden kanssa

Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö kuvaa tilaa, jossa persoonallisuuspiirre on niin vahva, että sillä on merkittäviä haittavaikutuksia yksilön elämään. Asiantuntija kertoo, milloin piirre muuttuu persoonallisuushäiriöksi, ja miten asiaa voi lähteä purkamaan.
Teksti: Kia Toivanen Kuvat: iStock

Kaikille ihmisille on merkityksellistä tuntea olevansa tärkeä ja tulevansa kuulluksi. Joskus huomiohakuisuus voi kuitenkin viedä elämästä enemmän tilaa kuin olisi hyväksi. Huomiohakuinen persoonallisuus haluaa olla lakkaamatta huomion keskipisteenä ja hakee jatkuvasti varmistusta sille, että on rakastettu ja hyväksytty – vaikkei sitä aina itse tiedostakaan.

Joskus tällaiset ajatus- ja käyttäytymismallit ovat niin vahvoja ja huomiohakuisuus niin pakonomaista, että puhutaan persoonallisuushäiriöstä.

Persoonallisuuspiirteestä häiriöksi – missä menee raja?

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat haittaa ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.

– Huomiohakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä kokee olevansa koko ajan arvioitavana, kertoo IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linjajohtaja Jan-Henry Stenberg HUSista.

Stenberg kuitenkin muistuttaa, että raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva.

– Useilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä voi ilmetä voimakkaassa stressitilanteessa hankalia piirteitä ja rationaalisesti vähemmän järkeviä tapoja käyttäytyä ja kokea asioita, Stenberg toteaa.

Tässä tilanteessa ihminen saa yleensä melko nopeasti otteen tunteistaan ja pystyy huomaamaan toimintansa. Persoonallisuushäiriöisen kuormittuessa tunneprosessointi kiilaa rationaalisen harkinnan ohi lähes koko ajan.

Miten huomiohakuisuus näkyy?

Huomiohakuisuus näkyy ihmisen persoonallisuudessa niin, että siitä kärsivä kokee olonsa epämiellyttäväksi ja pyrkii pääsemään esille silloin, kun ei ole huomion keskipisteenä.

– Huomionhakuinen hakee jatkuvasti varmistusta sille, että on rakastettu ja on hyvin herkkä hylätyksi tulemisen tunteille, Stenberg kertoo.

Huomiohakuinen pyrkii näyttäytymään muiden silmissä korostetun hyvänä. Hän voi omaksua tämän tarkoittamaan esimerkiksi sitä, että hän yrittää näyttäytyä mahdollisimman viehättävänä.

– Huomiohakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän tunne-elämä voi olla melko epäkypsä ja pinnallinen. Hän pyrkii näyttäytymään hyvänä muiden silmissä niillä keinoilla, joita hänellä on käytettävissään, Stenberg selittää.

Huomiohakuinen persoonallisuus haluaa olla ystäväporukan huomion keskipiste.

Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö voi näyttäytyä esimerkiksi ystäville erikoisena käytöksenä, kun ihminen pyrkii näyttäytymään muille hyvänä niillä keinoilla, joita hänellä on käytettävissään.

Huomiota haetaankin erityisesti ulkonäön ja flirttailevuuden avulla. Tämä voi näyttäytyä muiden silmissä shokeeraamiselta tai erikoisuuden tavoittelulta, mutta huomiohakuinen ei koe asiaa itse näin.

Stenbergin mukaan yliseksuaalisuus on huomiohakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville yleinen tunnesäätelyn keino.

–Ihminen voi pyrkiä olemaan pidetty esimerkiksi seksuaalisen viehättävyyden ja seksuaalisten tekojen kautta, ja tämä liittyy vahvasti huomiohakuiseen persoonallisuushäiriöön erityisesti nuorilla aikuisilla.

Ikääntymisen myötä keinot saada huomiota ja hyväksyntää usein muuttuvat: Stenbergin mukaan esimerkiksi oman terveydentilan eksotisointi on yleistä.

– Useimmat alkavat korjata toimintatapojaan jos huomaavat, ettei huomiota saa tietyllä keinolla tarpeeksi. Tällöin esimerkiksi omien terveysasioiden kertominen liioitellusti ja dramaattisesti voi olla tapa hakea huomiota.

Huomiohakuisen käyttäytymistyyli onkin tyypillisimmin hieman dramaattinen. Tunne-elämä on usein liioittelevaa ja yliherkkää, mihin liittyy myös räjähdysherkkyyttä, sillä huomiohakuiset persoonallisuudet ovat usein impulsiivisia ja heidän käytöstään ohjaavat ensin tunteet ja toiveet, vasta sitten harkinta ja faktat.

Mistä huomiohakuinen persoonallisuushäiriö kumpuaa?

Mistä huomiohakuinen persoonallisuushäiriö voi sitten juontaa juurensa?

Stenbergin mukaan häiriön taustalla vaikuttavat sekä ihmisen syntyperäiset ominaisuudet, kuten persoonallisuuspiirteet ja temperamentti, mutta myös lapsuuden kokemukset ja kiintymyssuhteet.

 Lapsuus- ja nuoruusiän kiintymyssuhteiden epävarmuus, pinnallisuus ja kovuus johtavat tunne-elämän vaurioihin ja kyvyttömyyteen nähdä maailmaa muuten, kuin omien tarpeiden täyttymiskenttänä. Temperamentti- ja persoonallisuuspiirteet sitten ohjaavat kehitystä juuri tiettyyn peroonallisuushäiriöön, hän kertoo.

– Persoonallisuushäiriöistä huomiohakuinen, epävakaa, narsistinen ja antisosiaalinen ovat vähän kuin serkuksia keskenään.

Persoonallisuushäiriö ei ole yksittäisen, äkillisen traumakokemuksen tulosta, vaan se vaatii kiintymyssuhteeseen liittyviä pidempiaikaisia epäonnistumisia ja kiintymyssuhteen pahanlaatuisia katkoksia.

Yksittäistä syytä ei ole, mutta voi sanoa, että ne liittyvät kasvun ja identiteetin kehittymiseen, Stenberg toteaa.

Huomiohakuisuus on naisilla yleisempää kuin miehillä – vai onko sittenkään?

Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö on käsitetty pitkään etenkin naisille tyypilliseksi persoonallisuushäiriöksi. Sen sijaan esimerkiksi narsistista persoonallisuushäiriötä on tavattu enemmän miehillä kuin naisilla.

Huomiohakuiselle persoonallisuushäiriölle ominaista on pinnallinen, epävakaa tunne-elämä, suurieleinen ja teennäinen käyttäytyminen, liioitteleva tunteiden ilmaisu, alttius vaikutteille, itsekeskeisyys, omien halujen tyydyttäminen ja toisten ihmisten laiminlyöminen, loukkaantumisherkkyys, jatkuva huomion arvottaminen ja jännityksen etsintä.

Pitkään on ajateltu, että kyseiset kriteerit vain painottavat sellaisia asioita, joita esiintyy tyypillisemmin naisilla kuin miehillä. Mutta onko vastaus kuitenkaan näin yksioikoinen?

Liioitteleva viettelevyys joko ulkonäön tai käytöksen tasolla sekä liiallinen huoli omasta ulkoisesta viehätysvoimasta ovat perinteisesti olleet asioita, jotka ovat korostuneet naisilla miehiä enemmän, toteaa Jan-Henry Stenberg.

– Tällainen miestyyppi on ollut joitakin vuosikymmeniä sitten aika harvinainen. Tämä voi johtua kuitenkin siitä, ettei sille ole ollut aiemmin tilaa yhteiskunnassa.

Tosiasiassa eri persoonallisuuspiirteiden esiintymisessä ei ole kovin suuria eroja miesten ja naisten välillä. Kun sukupuoliroolit eivät ole enää yhtä jäykkiä, on yksilöillä enemmän tilaa tuoda itseään esille juuri sellaisina kuin he ovat. Toisaalta stereotypiat eivät enää ohjaa samalla tavalla sitä, mitä asioita ihmiset ajattelevat eri sukupuolten edustavan.

– Olen vakuuttunut siitä, että tämä naisten ja miesten välinen esiintyvyysero eri persoonallisuushäiriöissä tulee edelleen kaventumaan, eikä tulevaisuudessa eroa välttämättä enää ole lainkaan, Stenberg toteaa.

Miten huomiohakuista persoonallisuushäiriötä hoidetaan?

Koska persoonallisuushäiriöiden taustat ja niiden aiheuttamat haitat ihmisen elämään ovat monimuotoisia ja mutkikkaita, myös niiden hoito vaatii ihmiseltä sekä halua että sitoutumista kohdata ajattelumallinsa.

– Ainoa tunnettu hoitomuoto on pitkä ja intensiivinen psykoterapia. Suuntauksena voi olla esimerkiksi psykodynaaminen, kognitiivinen tai integratiivinen psykoterapia, Stenberg kertoo.

Terapian alku voi olla rankka ja aiheuttaa ahdistusta tai merkittävää mielialan laskua: Ihminen tulee silloin ensimmäistä kertaa kunnolla tietoiseksi siitä, miten väärin hän on tilanteita tulkinnut. Hän alkaa myös tajuta, että virheitä on voinut tehdä myös itse, eivät vain toiset ihmiset.

– Psykoterapian aloittaminen voi lyhytaikaisesti lisätä ihmisen kärsimystä, kun joutuu epämiellyttävällä tavalla painimaan sen kanssa, että oma kokemus maailmasta on eri kuin muiden ihmisten kokemukset.

Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö vaatii pitkäkestoista terapiaa, jotta sen aiheuttamiin ongelmiin pystytään todella pureutumaan.

Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö lähtee purkautumaan psykoterapian avulla.

Tämä on Stenbergin mukaan hyväksyttävä osaksi muutosprosessia, jos asiaa haluaa lähteä käsittelemään. Pidemmällä aikavälillä asian kohtaaminen kuitenkin kannattaa.

Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa sitä, että huomiohakuisuus on persoonallisuuden piirteenä ylikorostunut, Stenberg muistuttaa. Vaikka piirteet eivät voi poistua ihmisestä kokonaan, niiden häiriöaste voi terapian avulla lieventyä huomattavasti.

– Toisessa ääripäässä piirteet ovat lieviä ja toisessa äärimmäisen vaikeita ja elämää haittaavia. Parantumisella tarkoitetaankin ennen kaikkea oman toimintatason kohenemista ja sitä, etteivät piirteet haittaa elämää merkittävällä tavalla.

X