Keistä naispomot ovat ottaneet mallia? – Lue, kuinka Merja Ylä-Anttilan ja Tuula Teeren esikuvat ovat heihin vaikuttaneet

Aalto-yliopiston rehtorilla Tuula Teerellä ja MTV:n uutisten päätoimittajalla Merja Ylä-Anttilalla on ihailtavat urat. Keitä he ovat ihailleet? Millainen vaikutus idoleilla on ollut heidän uraansa?

MTV:n uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, 55: ”Pekka oli tuulensuoja minulle”

”Välitön, välittävä mutta vaativa. Sellainen on entinen esimieheni Pekka Karhuvaara.

Kun Pekka aloitti MTV:n toimitusjohtajana vuonna 2001, yhtiö oli kuralla ja tunnelma apea. Hän sai yhtiön uudestaan kukoistamaan.

Pekka kiersi työntekijöiden joukossa. Hän morjesti kaikki, hänellä oli aina aikaa vaihtaa muutama sana. Hän jaksoi kuunnella, kannustaa ja kiittää.

Haluan myös itse olla johtaja, joka kuuntelee työntekijöitä. En missään tapauksessa halua olla diktaattori. Minun pitää johtaa omaa ajankäyttöäni, jotta minä ehdin tavata alaisiani. Kiire tekee usein kärsimättömäksi, ja silloin en ole henkisesti läsnä. En halua, että minun seurassani tulee tunne, että en kuuntele. Onneksi näitä asioita voi harjoitella.

Pekka on kotonaan mitä erilaisimmissa tilanteissa ja osaa hurmata yleisönsä. Eräänä vuonna oli pakko neuvotella työntekijöiden kanssa lomarahojen leikkauksesta. Hän teki sen mutta kertoi samalla, mitä yhtiön johto aikoo. Tilaisuuden päätteeksi jengi taputti Pekalle. Hän pystyi sitouttamaan työntekijät ja luomaan tunteen, että kaikki ovat samassa veneessä.

Hän välitti ihmisistä ja näytti sen. Kerran hän totesi, että kaikki eivät voi kantaa rykmentin murheita. Työntekijöiden tulee hoitaa oma tonttinsa niin hyvin kuin mahdollista ja jättää murehtiminen johdolle. Pekka opetti, että pitää keskittyä asiaan ja esittää oma näkemys kirkkaasti. Hänellä oli tapana sanoa, että jos puhe on epäselvää, myös ajattelu on epäselvää. Pekka poimi olennaiset asiat esiin ja teki päätökset nopeasti. Olen samanlainen. En halua olla jahkaava johtaja.

Lue lisää: Oletko esikoinen vai kuopus? Näin perhetaustasi vaikuttaa työelämässä

Pekka oli tuulensuoja minulle. Kun Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneet tapahtumat lähtivät liikkeelle MTV:n vaalitentistä, tietyt tahot halusivat erottaa minut. Pekalla oli kova paineensietokyky, ja hän oli tukenani koko ajan. Meillä ei ollut juhlallisia keskusteluja, sen sijaan Pekka puhkesi välillä laulamaan Don´t you worry ’bout a thing. Hän näytti, miten asiat pannaan mittasuhteisiin. Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Pekka on ollut minulle enemmänkin mentori. Olen käynyt läpi kolme yt-kierrosta. Näissä neuvotteluissa tulee eteen rankkoja asioita, ja olen toisinaan miettinyt, mitä Pekka tekisi samassa tilanteessa.

Saan häneltä sparrausapua. Kun olin antanut lausunnon uutisiin isojen yt-neuvottelujen jälkeen, Pekka soitti minulle. Muistan vieläkin hänen sanansa: ’Lähde kotiin, istu sohvalle ja tee viskipaukku. Sano itsellesi ääneen, että kylläpä hoidin tänään hommani hyvin.’”

Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri, 58: ”Huulipuna ei estänyt Leenan etenemistä”

”Tapasin geenitutkija Leena Peltonen-Palotien ensimmäisen kerran vuonna 1985 geeniteknologian laboratoriossa Meilahdessa. Hämmennyin. Hän oli ilmestys: punaiset huulet, liehuvat kiharat, silkkipusero ja korkokengät. Me muut tutkijat olimme farkuissa.

Olemuksellaan Leena näytti, että nainen voi olla oma itsensä, kun osaa asiansa. Minun silmissäni hän purki myytin, että naisen pitäisi olla vähän maskuliininen ollakseen uskottava. Silkkipusero ei estänyt Leenan etenemistä.

Tämä ei todellakaan jäänyt ainoaksi opetukseksi, jonka Leenalta sain.

Niihin aikoihin geeniteknologia oli vielä uutta. Moni tutkija koki siihen liittyvät eettiset kysymykset niin vaikeiksi, että vältti niistä puhumista. Minäkin epäröin, mistä uskaltaisin puhua ja mistä en. Olin menossa puhumaan opettajille geenitutkimuksesta ja kollegat sanoivat, että puhu pelkästä teknologiasta. Tein niin, vaikka minusta geenitutkimus ei ollut mustavalkoinen asia.

Parin kuukauden kuluttua olin kuuntelemassa Leenan luentoa, ja hän toi rohkeasti esiin geenitutkimuksen suuret mahdollisuudet mutta myös mahdolliset riskit. Silloin päätin, että minäkin teen vastedes oman pääni mukaan ja sanon mielipiteeni ääneen. Leena opetti minulle, että vaikeistakin asioista voi puhua rohkeasti ja suoraan. Sen jälkeen olen kannustanut myös omia opiskelijoitani olemaan rohkeita.

Leena loi ympärilleen innostavan ilmapiirin. Tutkijan tehtävä on paitsi itse tutkia myös kannustaa opiskelijoita tutkimustyössä. Kannustus on tärkeää, sillä kun etsitään uutta tietoa, valtaosa kokeista epäonnistuu. Ne kymmenen prosenttia kokeista, jotka onnistuvat, vievät tiedettä eteenpäin. Väitöskirjan ohjaajan on innostettava ja tuettava opiskelijaa, jotta tämä jaksaa tehdä uusia kokeita. Näin Leena toimi.

Tapasin Leenan kaikkiaan vain viitisen kertaa eri seminaareissa. Kohtasimme harvoin, sillä toimimme eri tieteen aloilla.

Leena ei ollut minulle mentori vaan inspiroiva keskustelukumppani. Usein keskustelumme koski Suomen tieteen tilaa ja rahoitusjärjestelmää, asioita, jotka ovat nytkin ajankohtaisia. Leena puolusti ensiluokkaista tutkimusta aina.

Lue lisää: Julkkispomot kertovat: näin menestyt työelämässä

Hän tuntui jo ensihetkestä kuin vanhalta ystävältä. Leena oli kertakaikkisen aito.

Vaikka tapaamisten välissä saattoi mennä useampi vuosi, puhe alkoi aina samasta pisteestä, johon se oli edellisellä kerralla jäänyt. Hänen seurassaan oli vaivatonta olla, ja jokaisesta keskustelusta sain itselleni jotakin uutta.

Leena oli tinkimätön ja kunnianhimoinen tutkimustyössä. Hän teki kansainvälisen tason tiedettä. Hän osoitti, että pienessä Suomessa voidaan tehdä yhtä hyvää ellei parempaakin tiedettä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Tämä teki minuun nuorena suuren vaikutuksen ja kannusti asettamaan riman korkealle.

Leena kuoli syöpään vuonna 2010. Tajusin vasta Leenan kuoleman jälkeen, että hän on esikuvani. Minulle tuli tunne, että maailma on menettänyt jotakin arvokasta. Leenalla olisi ollut vielä paljon annettavaa tieteelle. Uskon, että hänellä olisi ollut mahdollisuus saada Nobel-palkinto.

Työhuoneessani on kolme kuvaa kehyksissä: Leena Peltonen-Palotien, kirjailija ja taidemaalari Tove Janssonin ja tanssija Virpi Pahkisen. Tove ja Virpi edustavat taiteen puolella samaa rohkeutta ja tinkimättömyyttä kuin Leena edusti tieteen puolella.”

Lue lisää: Pitäisikö sinun vaihtaa työpaikkaa? Nämä 10 merkkiä paljastavat