Pitäisikö sinunkin kokeilla aivodieettiä? Näillä kuudella keinolla parannat keskittymiskykyäsi ja muutut luovemmaksi

Jos luovuus ja keskittymiskyky ovat kateissa ja puhelinnaddiktio piinaa, on aivodieetin aika. Neuropsykologi Heli Isomäki ei käytä somea eikä juurikaan lue uutisia, sillä hän tietää, miten pahasta ne ovat aivoille.

Käsi hiipii kuin varkain kännykälle ja avaa somen. Jos vaikka olisit saanut lisää tykkäyksiä julkaisuusi sen jälkeen, kun viimeksi tarkistit asian tunti sitten. Meilissäkin saattaa olla uusia viestejä, paras kurkata sinnekin. Samalla voisi käväistä ihan nopeasti uutissivustollakin, ehkä maailmassa on tapahtunut jotain tärkeää sitten aamun.

Jos tunnistit itsesi, dieetti saattaa olla paikallaan. Nimittäin aivodieetti.

Elämme maailmassa, jossa aivomme joutuvat vastaanottamaan valtavan määrän informaatiota koko ajan. Valitettavasti aivot elävät edelleen luolamiesaikaa, eivätkä pysy perässä 2000-luvun tietotulvassa. Niiden kyky käsitellä tietoa on paljon rajallisempi kuin moni ymmärtää.

Tästä epäsuhdasta voi seurata paljon ikävyyksiä: heikentynyt keskittymiskyky, kadonnut luovuus, jatkuva stressi ja ajatus siitä, että maailma on paha. Pahimmillaan ulkoiseen informaatioon keskittyminen voi saada oman sisimmän kumisemaan tyhjyyttä.

Neuropsykologi Heli Isomäki on tutkinut sitä, miten aivot voisivat paremmin ja kirjoittanut kirjan nimeltä Aivotaidot – Käytä päätäsi paremmin yhdessä neuropsykologi Nina Uusitalon kanssa.

Isomäki elää, kuten opettaa, eli tekee elämässään valintoja aivojen hyvinvointi edellä. Tästä syystä Isomäki ei ole sosiaalisessa mediassa. Eikö hän pelkää jäävänsä jostain paitsi?

– En ole koskaan liittynyt someen, sillä ajattelen intuitiivisesti, ettei se ole minun paikkani. Minulla ei ole tarvetta jakaa elämääni muille kuin läheisille ihmisilleni. Lisäksi tiedän, että somella on paljon kielteisiä vaikutuksia aivoille, Isomäki sanoo.

Hän ei myöskään juurikaan seuraa uutisia ja on neljästi elämässään ollut viikkoja täysin niiden tavoittamattomissa: hän on ylittänyt Atlantin kolmesti purjeveneellä ja vaeltanut kerran kuukauden Lapissa.

– Nautin uutispimennosta hirveästi. Kun palasin, mikään ei ollut muuttunut, enkä ollut jäänyt paitsi mistään, minkä olisin tahtonut tietää.

Päin vastoin. Eräältä reissulta palattuaan hän sai kuulla, että Norjan Utøyan saarella oli tapahtunut nuorten joukkomurha. Järkyttävä uutinen ei tuonut elämään mitään hyvää.

– Olen kiinnostunut maailmasta, mutta uutiset ovat pääosin kielteisiä, eivätkä ne kehitä minua, lisää ymmärrystäni tai paranna hyvinvointiani. En koe, että saisin niistä mitään. Uutisten sijaan luen kirjoja ja asiantuntija-artikkeleita.

Näin Isomäki neuvoo parantamaan aivojen hyvinvointia.

1. Mieti, haluatko sekoittaa ­pääsi somella

Some vaikuttaa aivojen huomiohormoneihin eli dopamiiniin ja opioidipohjaisiin välittäjäaineisiin. Ne antavat energiaa ja tuovat hyvää oloa. Kun joku kiinnittää meihin huomiota, aivoissa alkaa erittyä näitä hormoneja. Silloin itsetunto nousee ja olotila paranee.

Somessa tavallinen ihminen saa paljon enemmän huomiota kuin normaalissa elämässä yleensä. Silloin mieltä ylentäviä välittäjäaineitakin erittyy runsaasti – ja siihen jää helposti koukkuun. Ongelma on nimittäin se, että huomiohormoneihin kehittyy toleranssi, kuten päihteisiin ja lääkkeisiin yleensäkin.

Kun huomiohormoneja on jonkin aikaa saanut, sama määrä ei enää riitäkään. Tarvitaan lisää ja lisää, jotta saisi kokea yhtä ihanan tunteen. Jos tarve ei täyty, eli oma julkaisu ei esimerkiksi kerää tarpeeksi tykkäyksiä, mieliala laskee. Se on merkki vieroitusoireista ja addiktiosta.

Haitallisinta on, jos sekoittaa oman minuutensa someen ja tykkäysten tai seuraajien määrä alkaa vaikuttaa siihen, mitä ajattelee itsestään. Näin voi käydä aikuisellekin, kun huomiohormonit jylläävät aivoissa ja sekoittavat tunteet.

Jos someriippuvuus on mennyt näin pahaksi ja sovelluksessa täytyy käydä jatkuvasti, totaalikieltäytyminen on paikallaan. Lähtökohta on ymmärtää, että some on itselle huumetta eikä tee hyvää. Toipuminen alkaa siitä, että myöntää olevansa koukussa.

Jos tilanne on paremmin hallussa, mutta some on silti vienyt jo pikkusormen, asiaan voi suhtautua kuin karkkipäivään. Jos sovellusta ei tarvitse työssään, sen voi ladata kerran viikossa ja poistaa sitten taas seuraaviksi kuudeksi päiväksi. Näin käyttö pysyy järkevissä rajoissa.

Lue myös: Saisiko olla lisää energiaa, parempaa seksiä ja vähemmän stressiä? Näin lisäät helposti mielihyvähormonien tuotantoa ja lasket kortisolitasoasi

2. Muista, että uutiset ovat ­valtaosin kielteisiä

Uutisten ongelma on se, että olemme­ niiden suhteen kuin mykkiä todistajia. Näem­me ja luemme niistä pääosin kielteisistä asioista, joille emme voi mitään. Se ei tee hyvää, sillä ihmisaivot eivät kestä tietoa, johon emme voi vaikuttaa.

9/11 -terrori-iskujen jälkeen tutkittiin, miten ne vaikuttivat eri ihmisiin. Tällöin havaittiin, että eniten iskuista traumatisoituivat ne, jotka olivat seuranneet tilannetta jostain kaukaa median välityksellä. Paikan päällä olleilla meni paremmin, sillä he olivat voineet vähintäänkin juosta pakoon. Mahdollisuus toimia suojaa mieltä.

Uutiset voivat myös vinouttaa käsitystä maailmasta, sillä uutismaailmassa mädät omenat ovat niitä, jotka myyvät. Tavalliset, mukavat tapahtumat eivät useinkaan ylitä uutiskynnystä toisin kuin terrori-iskut, väkivalta ja luonnonmullistukset. Tämän takia maailma voi alkaa näyttäytyä pahana, jos seuraa tiiviisti uutisia ja muodostaa niiden pohjalta käsityksen maailmasta.

Jos uutiset ilmastokriisistä, sodista ja pandemiasta ahdistavat, voikin tehdä hyvää vähentää uutisten seuraamista. Kokeile joskus kuukauden tai parin viikon uutispimentoa. Saatat huomata, ettet menettänyt sen aikana mitään, mutta elämä tuntui valoisammalta.

3. Opettele sietämään tylsiä hetkiä

Moni ei kestä enää lainkaan hiljaisuutta ja tylsyyttä. Kun tulee pieninkin väli, kaivetaan kännykkä esiin. Tällöin täyttää kaikki tyhjät hetket ulkoa tulevalla informaatiolla sen sijaan, että pysähtyisi omien ajatustensa ääreen ja kysyisi, mitä itselle kuuluu.

Aivot ovat luonnostaan muovautuvat. Ne muuttuvat sen mukaan, mitä niille tarjoaa. Jos kaikki hetkensä täyttää ulkoa tulevilla ärsykkeillä, sisäinen maailma voi näivettyä.

Jos koskaan ei ole tylsää hetkeä, ei tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi tekisi. Silloin luovuutta ja kekseliäisyyttä tukevat aivorakenteet heikkenevät. Tämän takia sanotaan, että tylsyys on luovuuden tyyssija.

Hyvä uutinen on, että aivot muovautuvat myös toiseen suuntaan. Ne voi opettaa uudelleen kekseliäiksi ja luoviksi.

Somella voi olla sormensa pelissä tässäkin. Kun siellä näkee jatkuvasti muiden upealta näyttäviä elämiä, oma todellisuus saattaa alkaa tuntua ankealta. Silloin voi herätä halu paeta ja täyttää ajatuksensa mieluummin jollain muulla – vaikkapa sillä somella.

Jos ei ole tottunut kestämään tylsyyttä, tyhjinä hetkinä saattaa tuntea olonsa todella tyhjäksi. Hyvä uutinen on, että aivot muovautuvat myös toiseen suuntaan. Ne voi opettaa uudelleen kekseliäiksi ja luoviksi. Täytyy vain opetella sietämään tyhjiä hetkiä ja jättää puhelin taskuun.

Kannattaa myös miettiä, mihin haluaa käyttää elämänsä. Meillä on kaikilla rajattu aika täällä. Onko mielekästä käyttää se muiden elämien tai uutisten seuraamiseen?

4. Vähennä päätösväsymystä ­rutiineilla

Moni joutuu tekemään joka päivä paljon päätöksiä niin töissä kuin vapaalla. Aivojen kapasiteetti on kuitenkin tässäkin asiassa rajallinen: kun päätöksiä on liikaa, aivot väsyvät. Siitä voi seurata, että valintojen tekeminen alkaa tuntua raskaalta.

Kannattaakin miettiä, millaisiin päätöksiin aivojaan käyttää. Mielessä voi pyöriä jatkuvasti paljon asioita, joita pohtii työasioiden lisäksi: mitä pukisi ylleen, mitä ruokaa laittaisi, mitä tekisi viikonloppuna… Tätä kutsutaan metatyöksi. Jos metatyötä tekee paljon, uuvuttaa päätöksentekokykyään.

Metatyön minimoimisessa auttavat rutiinit. Kun rakentaa elämänsä niiden varaan, ei joudu käyttämään aivojaan pienten asioiden miettimiseen, vaan säästää voimiaan suuriin.

Yksi rutiini voi olla se, että syö aina saman, terveelliseksi tietämänsä aamiaisen tai kävelee joka päivä työmatkansa. Näin ei tarvitse vaivata päätään sillä, laittaisiko aamulla puuroa vai kananmunia tai miten saisi päiväänsä tarpeeksi askelia.

Perheen koko ruokalistan voi myös suunnitella etukäteen viikoksi tai useammaksi. Näin ei tarvitse tuskailla ruokakaupassa ja miettiä, mitä tänään syötäisiin.

Rutiineja voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan. Applen perustaja Steve Jobs pukeutui aina samalla lailla: farkkuihin ja mustaan poolopaitaan. Jos luo itselleen tällaisen univormun, ei tarvitse pähkäillä asuvalintoja.

5. Aloita monotasking

Multitasking on monien tutkimusten mukaan haitaksi keskittymiskyvylle ja tehokkuudelle. Aivot pystyvät keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, ja jokainen keskeytys rapauttaa keskittymistä. Aivoilla­ kestää nimittäin häiriön jälkeen aikansa, ennen kuin ne pystyvät palaamaan käsillä olleeseen asiaan.

Valitettavasti nykyelämä on täynnä häiriöi­tä. Sen lisäksi, että muut ihmiset keskeyttävät meitä, puhelin piippailee ja meilin kuvake vilkkuu vaatien huomiota, moni keskeyttää myös itse itseään. Kun pitäisi tehdä jotain keskittymistä vaativaa, ajatus lähteekin harhailemaan. Tulee mieleen, että pyykkikone pitäisi tyhjentää, sähköpostit tarkistaa ja koiralle hankkia punkkilääke.

Vähitellen aivot tottuvat siihen, ettei puhelinta tarvitse vilkuilla jatkuvasti.

Lääke on tunnistaa multitasking ja päättää tietoisesti rajoittaa sitä: aloittaa monotasking eli yhden asian tekeminen kerrallaan. Voit päättää esimerkiksi, ettet katso puhelinta aamun ensimmäisinä tunteita tai illan viimeisinä. Vähitellen aivot tottuvat siihen, ettei puhelinta tarvitse vilkuilla jatkuvasti.

Toinen keino on lisätä päiviin hidasta tekemistä: laita ruokaa rauhassa, tiskaa käsin, tee käsitöitä, käy tapaamassa tuttua ikäihmistä. Näin totutat aivoja rauhoittumaan ja keskittymään kiireettömästi tekeillä olevaan asiaan.

6. Luota hyvään

Jo Albert Einstein kehotti pohtimaan, elämmekö hyvän- vai pahantahtoisessa maailmassa. Tämä on kysymys, joka liittyy myös aivodieettiin.

Jatkuvaan somen sekä uutisten kuluttamiseen ja metatyöhön voi liittyä monia pelkoja: hallitsenko omaa elämääni, pysyvätkö langat käsissäni, tulenko nähdyksi ja olenko tarpeeksi hyvä?

Tämän kaiken vastapaino on luottaa elämään ja hyväksyä, ettei kaikkea voi hallita. Mieti aikaa ennen kännyköitä: silloin kukaan ei ollut jatkuvasti tavoitettavissa ja uutiset luettiin vain aamulla sanomalehdestä tai katsottiin puoli yhdeksältä telkkarista. Silti elämä sujui. Kun tämän ymmärtää, tarve olla perillä kaikesta vähenee ja aivot saavat levätä.