Itsetuntemus

Ketkä päätyvät hakemaan hyväksyntää loputtomalla miellyttämisellä? Psykologi kertoo ”kilttien ihmisten” monet yhteiset piirteet

Miellyttäminen menee liian pitkälle, kun lopulta sammuttaa omat tarpeet ja toiveet. Psykologi Eija Honkala neuvoo, miten voi oppia pitämään puoliaan.

Teksti:
Susanna Sarimaa
Kuvat:
Istock

Miellyttämiseen pyrkiviä yhdistää usein heikko kritiikin sietokyky, huomion karsastaminen tai molemmat.

Miellyttäminen menee liian pitkälle, kun lopulta sammuttaa omat tarpeet ja toiveet. Psykologi Eija Honkala neuvoo, miten voi oppia pitämään puoliaan.

Loma lipuu ohi syyssateissa, koska et pidä puoliasi työpaikalla lomaviikkoja jaettaessa. Lähdet aina kyläilemään toiselle puolelle kaupunkia, vaikka sinua kauhistuttaa ajaa pimeällä. Täytät taas kerran tiskikoneen, koska välttelet kotitöistä kinaamista.

Jos tämä kuulostaa liian tutulta, saatat pyrkiä miellyttämään ja toistuvasti joustaamaan tilanteissa ja ihmissuhteissa. Kuormittavaa miellyttämisestä tulee silloin, kun se typistää ja lopulta sammuttaa omat tarpeet ja toiveet.

– Sammuttaminen voi tapahtua jopa niin, ettei itse huomaa sitä. Yrittäessään olla ystävällinen ja muita huomioon ottava tekeekin hallaa itselleen, kokenut psykologi ja psykoterapeutti Eija Honkala toteaa.

Miellyttäjä hakee hyväksyntää ja karttaa huomiota

Miellyttämisen tarve vaivaa erityisesti sellaisia ihmisiä, jotka hakevat hyväksyntää muilta ja jotka kestävät heikosti kritiikkiä ja moitteita. Miellyttäjiksi päätyvät helposti myös henkilöt, jotka eivät halua joutua huomion keskipisteeksi.

– Kun myötäilee toisia, voi häivyttää oman persoonansa. Jos asettuu vastahankaan tai on eri mieltä, joutuu nostamaan itsensä huomion kohteeksi, Honkala selittää.

Kaikki luonteenpiirteemme kumpuavat lapsuudesta: kasvuympäristöstä, kokemuksista ja saamistamme malleista. Esimerkiksi jos lapsena tottui kiltteyden ja tottelevaisuuden kautta ansaitsemaan hyväksyntää, aikuisena helposti jatkaa samalla kaavalla. Vanhempien tavat myös tarttuvat meihin.

– Jos oma äiti aina suostui pyyntöihin tai ei sanonut mielipiteitään, hän on antanut mallin, jolla voi olla merkitystä omalle toiminnalle, Honkala painottaa.

Miellyttäjä on ystäville kainalosauvat

Miellyttäjän ystävyyssuhteet saattavat usein käydä raskaiksi. Ystävyys saattaa kääntyä sellaiseksi, että tilan saa yleensä vain yksi, ja toinen pelkästään kuuntelee, tukee ja toimii ikään kuin kainalosauvoina.

– Ystävyydestä ei silloin koe saavansa vastavuoroisuutta, Honkala selittää.

Ystävät ovat kuitenkin valittavissa, joten silloin kuormittavasta tilanteesta on mahdollista irtautua helpommin kuin jos vaikkapa työyhteisö tai vanhemman tehtävä alkaa kuormittaa.

– Hoivasuhteissa toisaalta kuuluukin ja jaksaa myös paremmin joustaa omastaan, koska roolit ovat toisenlaiset. Vanhemman ja lapsen suhteen ei odota perustuvan vastavuoroisuuteen ja tasavertaisuuteen.

Toistot tie muutokseen

Miellyttäjän suunnanmuutos vaatii selkeän pysähdyksen, Eija Honkala korostaa. Pitää pysähtyä katsomaan ja tutkimaan sisimpäänsä, olla rehellinen itselleen ja uskaltaa myöntää, että omat tavat toimia eivät tunnu hyvältä. Sen jälkeen toistojen avulla saa raivattua tietä muutokseen.

– Kun uskaltaa sanoa todellisen mielipiteensä muutaman kerran, rohkaistuu tekemään niin jatkossakin.

Samoin voi vähitellen tuoda toiveitaan ja tarpeitaan esiin sosiaalisissa suhteissa.

Esimerkiksi: ystävätapaamisesta sopiessa voi ehdottaa muuta, itselleen mieluisampaa tekemistä, paikkoja tai ajankohtia. Mitä jos ensi kerralla pyytäisikin ystävän illanviettoon omaan kotiin, jotta välttyy matkustamiselta?

Puoliaan oppii siis pitämään pitkälti harjoittelemalla. Miellyttämisen tarve voi olla niin sisäänrakennettua, että siitä luopuminen voi olla elämänmittainen kasvuprosessi.

– Vähitellen toisten reaktiot ja seuraukset eivät enää pelota. Tunne omasta voimasta vahvistuu, Honkala sanoo.

X