Kirjailija kertoo, miten arkeen saa lisää onnea: ”Monet elävät merkityksellistä elämää mutta eivät vain ymmärrä sitä”

Millaista tarinaa elämästäsi kerrot? Se vaikuttaa siihen, miten näet elämäsi ja itsesi. Hyvä uutinen on, että jokainen voi valita tarinansa osat itse. – Uskon, että tarinankerrontaa voi käyttää keinona terapoida itseään, sanoo kirjailija Emily Esfahani Smith.

Heräät aamulla paniikissa – ja myöhässä: unohdit asentaa herätyksen puhelimeen. Ja juuri tänään, kun on se tärkeä työhaastattelu! Puet ja syöksyt meikkaamaan: puuteri leviää pilvenä mustalle mekolle. Hinkkaat tahroja tiskirätillä ja etsit auton avaimia. Niitä ei löydy. Kun vihdoin pääset autolle, huomaat, että bensa on lopussa.

Tyypillinen arjen kauhutarina. Mutta miten se jatkuu? Ehkä ajatuksella: “Taas mokasin. Olen surkea. Juuri tämän takia en koskaan saa unelmieni työpaikkaa.”

Tarinan ei tarvitse mennä näin, sanoo kirjailija Emily Esfahani Smith Annan haastattelussa. Itse asiassa on tärkeää, että sen kertoo itselleen toisella tavalla.

Emily Esfahani Smith on kirjailija ja kolumnisti, jonka juuri suomennettu teos Merkityksellisyyden voima kokoaa yhteen tuoreen tutkimustiedon merkityksellisyyden psykologiasta. Se vastaa kysymykseen, miten jokainen voi löytää elämäänsä lisää merkityksellisyyttä ja siten onnellisuutta.

Esfahani Smithin mukaan elämme aikaa, jona yhä useampi etsii merkityksellisyyttä.

– Aiemmin merkitystä elämään antoivat perhe tai uskonto, mutta nykyään ihmiset ovat vähemmän uskonnollisia ja perheetkin ovat pienempiä. Se, että merkityksellisyyttä janotaan, ei silti ole kadonnut mihinkään, Esfahani Smith sanoo.

– Länsimaissa voidaan puhua jopa merkityksellisyyden kriisistä. Ihmiset kokevat tyhjyyttä.

Sen tyhjyyden täyttämiseen ei tarvita ihmeitä tai suuria tekoja.

Tarinat antavat mahdollisuuden luoda positiivinen identiteetti

Tarinankerronta on yksi niistä tavoista, joilla merkityksellisyyttä voi tietoisesti hakea elämäänsä.

Se liittyy juuri niihin arjen tarinoihin, jollaisen Esfahani Smith kuvasi työpaikkahaastattelusta myöhästyneen naisen kokeneen. Ydinajatus on: tarinat antavat ihmiselle mahdollisuuden luoda itselleen positiivinen identiteetti. Ne auttavat meitä myös ymmärtämään maailmaa ja paikkaamme siinä.

– Moni ajattelee, että pitäisi tehdä jotain todella erikoista, jotta ylipäätään on oma tarina. Perustaa yritys, lopettaa nälänhätä, kehittää syöpälääke. Merkityksellisyys on kuitenkin hetkissä, joka päivä. Monet elävät merkityksellistä elämää mutta eivät vain ymmärrä sitä. Mieli ei ole mukana arjen tapahtumissa, Esfahani Smith sanoo.

Ensimmäinen askel on siis tajuta, että elämässä on jo merkityksellisiä hetkiä. Sen jälkeen on kiinnitettävä huomioita siihen, miten niistä puhuu.

– Olemme jokainen oman elämämme kirjailijoita. Siihen pitää vain herätä: ottaa tarinaan mukaan ne asiat, jotka haluaa valita. Siten tarina alkaa vaikuttaa siihen, miten näemme elämän ja itsemme.

Varo kertomasta elämästäsi pilaantumistarinaa

Palataanpa hetkeksi alun tarinaan. Siihen, joka voisi tapahtua kenelle tahansa meistä. Ulospäin tarinan ainekset näyttävät katastrofilta, ja niin työhaastattelusta myöhästynyt helposti ajattelisikin.

Esfahani Smith kehottaa kuitenkin pysähtymään tällaisten kokemusten äärelle. Tarinan voi kertoa toisin, ja näin välttyä kertomasta itsestään pilaantumistarinaa. Pilaantumistarina syntyy, kun valitsee omaan tarinaansa elementit, joiden lopputulos ei voi olla kuin negatiivinen. Usein kerromme tarinaamme negatiivisesti ymmärtämättä, kuinka paljon se vaikuttaa hyvinvointiimme.

– Monesti tarinamme ovat vahvasti negatiivisia, koska muistamme enemmän negatiivisia kuin positiivisia asioita. Kun mietit tarinaasi, juuri negatiiviset asiat voivat pidätellä sinua.

Miten myöhästymistarinasta olisi saanut positiivisen? Siinähän mokattiin tärkeä työhaastattelu. Esfahani Smith antaa keinon välttää tarinoiden pilaantuminen. On otettava käyttöön todisteet.

– Itseltään voi kysyä, mitä todisteita minulla on siitä, että tarina todella on negatiivinen. Miksi unohdin laittaa herätyksen? Ehkä olin edellisenä iltana sairaalassa valvomassa hyvän ystäväni vierellä. Se asia on positiivinen. Miksi avaimet olivat hukassa? Ehkä olin juuri alkanut käydä jumpassa, ja avaimet olivat siksi jumppakassin taskussa. Siinäkin taustalla oli positiivinen asia.

Ja, itse asiassa, päättyikö tarina edes huonosti?

– Ehkä sainkin työpaikan, koska myös haastattelija oli myöhässä ja hän tunsi sympatiaa minua kohtaan. Omaan tarinaan voi kaivaa positiivisia todisteita negatiivisten sijaan, Esfahani Smith kuvaa.

Kun negatiivisten todisteiden tilalle vaihdetaan positiivisia, ajatus itsestä muuttuu.

– Uskon, että tarinankerrontaa voi käyttää keinona terapoida itseään. Helpoimmillaan se voi olla päiväkirjan pitämistä: tarkkaile päivittäisiä, arkisia asioita. Mikä innostaa sinua, mikä on negatiivista? Valitse, mitä kirjoitat. Se, mitä kirjoitat, on tarinasi. Päiväkirjan pitäminen saa myös ymmärtämään sitä, että sinä todella itse kerrot tarinaasi paitsi itsellesi myös muille.

Tarinan muokkaaminen voi vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme itsestämme

Esfahani Smith muistelee tapaamaansa naista, joka kertoi tarinaansa lapsensa syntymästä. Ensin hän kuvaili vauvan saamisen ihanuutta ja ihanaa aikaa perheenä. Yhtäkkiä hän kuitenkin lopetti tarinansa: ”Sitten aviomieheni kuoli.” Kaunis tarina sai kammottavan lopun, jota nainen halusi korostaa.

Esfahani Smithin mukaan tarinan lopetus on hyvin tärkeä kohta tarinaa. Usein se pilaa tarinan, jos taustalla on ajatus uhriudesta.

– Silloin tarina on usein se, että kaikki oli hyvin, kunnes minulle tapahtui jotain tai joku oli minulle hirveä.

Näissä tarinoissa hän kehottaa jälleen ottamaan käyttöön todisteet. On tuotava esiin joku uusi todiste, joka muuttaa loppupäätelmää. Tämän naisen tarinassa se olisi voinut olla: ”Mieheni kuoli, mutta se lähensi minua entisestään lapseni kanssa.” Tai: ”Mieheni kuoli, mutta löysin myöhemmin uuden rakkauden.”

Pienikin tarinan muokkaus voi vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme itsestämme ja miten merkityksellistä elämää elämme. Samalla pienet tarinat vaikuttavat siihen isompaan tarinaan, jota kerromme elämästämme. Hyvässä ja pahassa.

– Joku voi kertoa läpi elämänsä tarinaa, kuinka kasvoi perheessä, jollaista ei koskaan halua omien lastensa kokevan. Se värittää kaikkia hänen kokemuksiaan ja sitä, miten hän näkee ihmissuhteensa. Jonkun päätarina on se, että en ole tarpeeksi hyvä. En ole hyvä työssäni, en ole tarpeeksi hoikka. Tarina voi vaikuttaa lähes kaikkeen elämässä. Siksi on tärkeää ymmärtää, että sen voi itse muuttaa.

Emily Esfahani Smithin kirja Merkityksellisyyden voima (suom. Kaisa Koskela) ilmestyy 8.10.2018