Itsetuntemus

Kuunteleminen on tärkeä taito – nämä 6 tapaa yhdistävät hyviä kuuntelijoita

Kuunteleminen on ainoa reitti toimivaan vuorovaikutukseen ja läheisiin ihmissuhteisiin. Arvokasta taitoa voi jalostaa siirtämällä omat mielipiteet syrjään ja nostamalla toisen valokeilaan.

Teksti:
Anna-Kaisa Asuja
Kuvitus:
Tinka Lindroth
Kuvat:
iStock

Kuunteleminen on tärkeä taito, jossa jokainen voi kehittyä.

Kuunteleminen on ainoa reitti toimivaan vuorovaikutukseen ja läheisiin ihmissuhteisiin. Arvokasta taitoa voi jalostaa siirtämällä omat mielipiteet syrjään ja nostamalla toisen valokeilaan.

Meillä on yksi suu ja kaksi korvaa. Sanonnan mukaan näin on siksi, että kuuntelisimme paremmin. Mutta vaikka pitäisimme suumme kiinni, emme aina kahdellakaan korvalla kuuntele. Väärinymmärryksiä tulee jatkuvasti niin ystävien kanssa, työpaikalla kuin kotonakin. Joo, joo, nuorisolainen vastaa. Katse ei edes nouse puhelimesta eivätkä astiat päädy astianpesukoneeseen.

Ja entä kumppani sitten? Kysyy kyllä, miten päivä meni. Mutta on jo siirtynyt toiseen huoneeseen ennen kuin hänelle on ennättänyt vastata.

Ohitetuksi tuleminen suututtaa ja turhauttaa. On kuin seinille puhuisi.

Raili Gothóni tunnistaa hyvin tilanteen. Gothóni on tehnyt pitkän työuran sairaalateologina ja työnohjaajana. Hän on työkseen sekä kuunnellut vakavasti sairaiden ajatuksia että ratkonut solmuja työpaikoilla. Kirjassaan Kuuntelijan käsikirja Gothóni auttaa kaikkia tulemaan paremmiksi kuuntelijoiksi.

Kuuntelemisen taitoa kannattaa kehittää, sillä se on avain toimivaan vuorovaikutuksen ja luottamuksen syntymiseen.

– Taito kuunnella on välttämätön, jos haluaa syviä ystävyyssuhteita tai jos haluaa, että perheen vuorovaikutus toimii, Gothóni sanoo.

Lue myös: Päälle puhuja harvoin tarkoittaa pahaa – tällaisen viestin päälle puhuminen antaa ja näin tavasta pääsee eroon

Kuunteleminen on toisen valokeilaan nostamista

Kuuntelemisen taito lisää tietoa erilaisista ihmisistä ja ihmisyydestä. Mutta se auttaa myös oppimaan uutta itsestään ja omista ennakkoluuloistaan.

Usein omat ennakkokäsitykset estävätkin läsnäolevan kuuntelemisen. Viestejä suodattaa omien tietojensa, oletustensa ja oman kuplansa kautta. Tulkintoja tulee tehtyä nopeammin kuin huomaakaan.

Viesti jää myös kuulematta, kun huomio on itsessä ja omissa käsityksissä. Korva poimii helposti ne kohdat, jotka sopivat jo valmiiksi omiin ajatuksiin ja tukevat niitä.

Kuunteleminen on kuitenkin toisen valokeilaan nostamista.

– Kuuntelemalla tarjoaa toiselle mahdollisuuden olla oma itsensä, ilman että tarvitsee yrittää mitään. Kuulluksi tullut saa kokea, että on arvokas, että jollekin on merkitystä sillä, mitä minä sanon ja mitä minä ajattelen.

1. Siirrä oma egosi syrjään

Itsetuntemus on toisten kuuntelemisen edellytys. Kun tuntee itsensä, voi laittaa egonsa syrjään ja keskittyä kuuntelemaan. Toisen sanat menevät ohi, jos keskittyy vain miettimään omaa vastausta, vastaväitteitä tai sitä, miten tähän nyt pitäisi reagoida.

Kuuntelu vaatii läsnäoloa. Tilanteeseen pitää pysähtyä ja panna omat ajatukset ja mielipiteet syrjään. Toinen voi tulla kohdatuksi vain, jos hänelle antaa jakamattoman huomion.

Kuuntelemalla ja kertomalla luomme yhteyttä toisiimme. Jokainen haluaa tulla arvostetuksi ja huomatuksi ainutkertaisine ajatuksineen, aikeineen ja tunteineen. Keskustelussa ohitetuksi tuleminen luo riittämättömyyden ja tyhjyyden tunteen.

Liian usein tulee tarjottua myös opetusta tai ohjattua toista. Tai sitten arvostelemme tai haluam­me näyttää, miten jokin asia tulisi tehdä tai mikä on ainoa oikea tapa ajatella tai tuntea.

Myös epävarmuuden sietäminen tekee kuuntelemisesta vaikeaa. Kontrollista luopuminen voi tehdä olon levottomaksi. Silloin ei anna tarinan kuljettaa tuntemattomille ja itselle vieraille alueille. Anna toisen kuitenkin yllättää. Kuuntelun päämäärä on ymmärtää toista, ei keskittyä pelkäämään, sönkkääkö itse tai reagoiko väärin.

Kuunteleminen. Kaksi ihmistä kävelyllä.
Yhteinen kävelytahti saattaa rytmittää ajatuksetkin.

2. Etsi samaa aallonpituutta

Hyvä kuuntelija osoittaa tilannetajua. Avautuminen vaatii rauhaa ja yksityisyyttä. Jokainen saa myös itse määritellä sen, mistä puhuu, kenelle ja minkä verran.

Eleet, ilmeet, asento ja etäisyys ovat osa viestiä. Nuoret kuitenkin kokevat helposti katseen arvostelevaksi. Siksi he saattavat joskus puhua mieluummin autossa, missä katsekontaktia on helpompi välttää. Tien päällä voi tulla yllättäviä avautumisia.

Loistava tapa mahdollistaa pulppuava ja vuorotteleva keskustelu on lähteä kävelylle. Samaa tahtia asteleminen saattaa rytmittää ajatuksetkin. Aivotutkimuksessa puhutaan aivoaaltojen rytmisestä tahdistumisesta, aivosynkasta. Samalla aaltopituudella olemiselle ja mielten sulautumiselle on olemassa siis fysiologinen selitys. Aivosynkka syntyy, kun molemmat kuuntelevat toista vuorotellen ja ymmärtävät todella toisiaan.

3. Anna tutunkin ihmisen yllättää

Ajoittaisesta aivosynkasta huolimatta etenkin läheisissä suhteissa herkkyys kuunnella saattaa kadota. Luulemme tietävämme jo puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa. Päätämme kumppanimme lauseet ja välillä luulemme, että osaamme jopa lukea tämän ajatuksia.

Koska viimeksi todella yllätyit kumppanisi tai läheisen ystäväsi sanoista? Tuota en tiennytkään. Totta, noinkin voi ajatella. Ilahdu joka kerta, kun kuulemasi herättää sinussa vastaavan reaktion.

Ajatusten tahdistuminen palkitsee ja kertoo syvästä läheisyydestä. Mutta antoisaa on myös uuden oppiminen. Kun toinen pääsee yllättämään, opit uutta ja suhde syvenee. Toinen tietää väistämättä eri asioita kuin mitä itse tietää. Tätä voi testata vaikka puolison kanssa: merkitkää sanomalehteen lukemanne jutut ja laskekaa, montako eri osumaa saatte. Huomaatte, että intiimissäkään suhteessa maailmaa ei katsota samoilla silmillä.

4. Esitä avoimia kysymyksiä

Hyvät kysymykset lisäävät vettä puhujan myllyyn. Ne osoittavat aitoa kiinnostusta, sillä niiden tarkoitus on saada asiasta lisää tietoa. Johdattelevat, valmiin olettamuksen sisältävät kysymykset taas tyrehdyttävät keskustelun.

Hyvä kysymys ei sisällä suunnitelmaa tilanteen korjaamisesta. Se ei pelasta, neuvo eikä oikaise puhujaa. Avoimet kysymykset, joihin ei voi vastata kyllä tai ei, vievät keskustelua eteenpäin. Mutta vaikka tarkoitus olisikin hyvä, niihin saattaa verhoutua suosituksia tai arvostelua. Miksi et tee tilanteelle jotain? Pitäisiköhän sinun hankkia uusi harrastus?

Hyvät kysymykset suuntautuvat toiseen. Niillä kuuntelija viestittää, että tarkoituksena on ymmärtää puhujan näkökulmaa, ei muuttaa sitä. Miten tulit tähän johtopäätökseen? Mikä saa sinut ajattelemaan näin?

Avoimet ja rehelliset kysymykset antavat toiselle tilaisuuden kertoa tarinansa, ilmaista havaitsemansa asiat ja löytää itse ne keinot, joilla hän voisi ratkaista ongelmansa.

Toisen ajatuksiin tutustuminen antaa mahdollisuuden testata myös omia ajatuksia.

5. Arvioi omia totuuksiasi

Kukaan ei synny hyväksi kuuntelijaksi, sellaiseksi opitaan. Kuunteleminen on monimutkainen tiedollinen prosessi, johon tarvitaan muutakin kuin korvia. Se vaatii empatiaa ja kunnioitusta, kykyä lukea tilanteita ja eleitä. Kuunteleminen kysyy myös eettistä herkkyyttä. Avautuminen osoittaa aina suurta luottamusta. Ole siis sen arvoinen.

Hyvä kuuntelija osaa käsitellä monipuolisesti tietoa. Hän osaa yhdistellä asioita aikaisemmin kuulemaansa. Hän kykenee tunnistamaan ja hallitsemaan omia tunnereaktioitaan ja näin kuuntelemaan hätääntymättä, ärsyyntymättä tai vihastumatta.

Arvostava asenne auttaa. Hyvä kuunteleminen ei tarkoita samaa mieltä olemista vaan toisen ajatusten kunnioittamista. Hyvä kuuntelija sietää ristiriitaisia ideoita ja harmaata aluetta.

Toisen ajatuksiin tutustuminen antaa mahdollisuuden testata myös omia ajatuksia. Erilaisten näkemysten ja totuuksien ymmärtämisestä voi syntyä suurempi totuus, ja molemmat voivat löytää uusia näkökulmia.

Pitkälle pääsee, kun ei keskeytä, päätä toisen lauseita tai arvaile ja oleta kesken toisen puheenvuoron yhtään mitään. Antaa tarinan kuljettaa. Usein kertoja ei itsekään tiedä, mihin se vie.

6. Jätä tilaa myös hiljaisuudelle

Aina ei tarvitse löytää sanoja. Suomalaiset sietävät hyvin hiljaisuutta. Meillä tauot ovat merkki siitä, että toinen jää kuuntelemaan. Ne myös luovat kiireettömyyden tunteen ja vahvistavat läsnäoloa.

Joskus toisen kertomus voi vetää todella hiljaiseksi. ”En tiedä, mitä sanoisin” tai ”haluan miettiä tätä” ovat niissä tilanteissa erittäin hyviä vastauksia. Kertoja arvostaa niitä paljon enemmän kuin ratkaisun tarjoamista, oman vastaavan kokemuksen kertomista tai huolien vähättelyä.

Enemmän kuin valmiita ratkaisuja, ihmiset hakevat toisistaan kaikupohjaa, mahdollisuutta testata ja peilata omia ajatuksiaan. Tarvitsemme jonkun, jolle ajatella ääneen. Kun joku ajatus on tuloillaan ja vasta jalostumassa, eikä siitä itsekään saa vielä kiinni, sen ääneen hahmottelu toiselle auttaa. Ota keskustelunavaus kohteliaisuutena ja arvostuksen osoituksena, ole pelkkänä korvana.

Lähteenä myös Raili Gothóni: Kuuntelijan käsikirja (PS-kustannus, 2020), Kate Murphy: Et taida kuunnella – Miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä (WSOY, 2020) ja Julia Cameron: Kuuntelemisen polku (Like, 2021).

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 3/2023.

X