Itsetuntemus

Lohtu on paras lahja, jonka surevalle voi antaa – vertaistarinat ja asiantuntijoiden oivallukset surusta voivat tuoda lohtua

Lohtu on asia, jota etenkin yksin surunsa kanssa jäävä kipeästi kaipaa. Lue Annan vertaistarinoita suuressa surussa ja elämän kriiseissä.

Teksti:
Tiina Torikka

Lohtu on joskus ainoa iloa muistuttava positiivinen asia suuressa surussa ja elämän kriiseissä.

Lohtu on asia, jota etenkin yksin surunsa kanssa jäävä kipeästi kaipaa. Lue Annan vertaistarinoita suuressa surussa ja elämän kriiseissä.

Lohtua ovat ystävälliset sanat, vierellä oleminen, joskus pelkkä hiljaisuus.

Lohtua tarvitseva kaipaa usein yhteyttä toiseen ihmiseen, joka lohtua voi antaa. Usein se on ystävä, joskus ammattiauttaja, joissakin tapauksissa vertaistukiryhmä. Joskus vertaistukea on helpointa ottaa vastaan kuulemalla, miten samankaltaista surua kokeneet ovat vaikean elämänvaiheen läpi kulkeneet.

Surevan läheinen, lue itse surun kokeneen terapeutti Tommy Hellstenin ajatukset: Näin surevaa kannattaa lohduttaa

Lohtu elämän suurimmissa kriiseissä

Ero kumppanista voi tuntua aluksi siltä, ettei ikävä lopu koskaan, eikä irti päästämisestä selviä ikinä. Eron käsitteleminen vie aikansa, koska eronnut luo myös identiteettiään uudestaan.

Ero voi tarkoittaa teiden lopullista erkanemista ilman yhtään jälleennäkemistä tai sitten uudenlaista arkea ex-kumppani vahvasti arjen osasena. Niin tai näin, jossain vaiheessa tulee piste, jossa huomaa elävänsä eroa vahvempana.

”Olin ajatellut, että tämä suhde kestäisi loppuelämäni, enkä tietenkään toivonut, että näin kävisi. Vaikka eromme on sopuisa, toisesta luopuminen tuntuu vaikealta ja sattuu”, kertoi laulaja Nina Tapio koskettavassa haastattelussa.

”Tämän kaiken jälkeen toivon olevani taas vähän viisaampi muutaman vuoden päästä. Jokainen tekee omat valintansa, mutta luotan siihen, että elämäni polku on jossain määrin jo ennalta piirretty – ja kaiken on pitänyt mennä juuri näin.”

Läheisen kuolema on monelle ihmiselle suurin suru, jota elämässään kokee. Lohtua voi saada rakkaista muistoista, valokuvista, elämänohjeista, joita läheinen jätti jälkeensä.

”Kun kohtaan vainajan omaisia hautajaisissa, kerron heille sururyhmistä”, sanoi espoolaisen seurakunnan pastori Katja Hero surutyötä koskevassa jutussa.

”Toiset kiinnostuvat, toisille sopii paremmin se, että he menevät esimerkiksi luontoon ja hoitavat siellä mieltään. Tarjoan myös mahdollisuutta kahdenkeskiseen jutteluun. Uskon, että ajatusten jakaminen tekee hyvää.”

Lohtu voi piillä odottamattomassakin paikassa. Itkuvirsiohjaaja Emilia Kallosen mukaan jotkut läheisensä menettäneet purkavat kesken tai sanomatta jääneitä asioita itkuun.

”Moni on sanonut, että tunsi itkun aikana voimakkaan läheisyyden tunteen edesmenneen kanssa, ja se on tuntunut lohduttavalta. Tässäkin näkyy itkuvirsien viisaus: ihminen ei ole lopullisesti poissa, vaikka hän ei ole enää elävä.”

Kotiliesi: Kokeile tätä mielikuvaharjoitusta, joka on antanut monelle toivoa suuressa menetyksessä

X