Itsetuntemus

Oletko tuntenut talvisurua tai luontokiitollisuutta? Asiantuntija kertoo, miksi luontosuhteen vaaliminen kannattaa ja neuvoo, miten luot luontoyhteyden myös kaupungissa

Luontoyhteys on tärkeä asia. Ei ole sattumaa, että hautausmailla kasvaa usein isoja puita, sillä luonnon läheisyys auttaa meitä käsittelemään tunteita. Jo pelkkä takapihalla köpöttely tai meren tähyily riittää vaalimaan tärkeää luontoyhteyttä.

Teksti:
Kaisa Pastila
Kuvat:
Istock

Luontoyhteys on tärkeää jokaiselle. Kuva: iStock

Luontoyhteys on tärkeä asia. Ei ole sattumaa, että hautausmailla kasvaa usein isoja puita, sillä luonnon läheisyys auttaa meitä käsittelemään tunteita. Jo pelkkä takapihalla köpöttely tai meren tähyily riittää vaalimaan tärkeää luontoyhteyttä.

Hei sinä keskellä kaupunkia asuva kerrostaloihminen, onko sinun luontosuhde kunnossa?

Näin kysyy ympäristötunteita Helsingin yliopistossa tutkiva Panu Pihkala. Tutkijan teesi on, että voidaksemme hyvin tarvitsemme riittävän vahvan yh­teyden luonnon kanssa.

– Usein ajatellaan, että luontoyhteyden vaaliminen on jotain isoa ja vaatii vierailun kansallispuistoon. Yhteyden voi kuitenkin kokea myös omalla takapihalla tai lähirannassa, sanoo Pihkala, joka asuu itähelsinkiläisessä kerrostalossa.

Miksi luontosuhde on tärkeä?

Miksi luontosuhde olisi hyvä pitää kunnossa? Ensinnäkin siksi, että pääsisi nauttimaan luonnon terveysvaikutuksista. Tutkimuksissa on huomattu, että luontoympäristö vähentää stressihormonien määrää ja laskee verenpainetta. Myös sydämen syke normalisoituu ja jännittyneisyys vähenee.

Pihkalaa kiinnostaa myös luonnon merkitys tunteiden säätelyssä. Hän uskoo, että samalla kun luonto elvyttää meitä kokonaisvaltaisesti, se auttaa kohtaamaan erilaisia tunteita.

Esimerkiksi Britanniassa on saatu hyviä tutkimustuloksia ulkoilmaretriiteistä. Moni retriittikävijä on jälkeenpäin kertonut ymmärtäneensä itsestään uusia puolia, mikä on auttanut esimerkiksi elämänmuutoksen tekemisessä.

– Luonto on monelle paikka, joka auttaa olemaan yhteydessä tunteisiin. Ei ole sattumaa, että hautausmailla kasvaa usein isoja puita. Perinteisesti Suomessa on menty metsään suremaan.

Luontosuhde auttaa käsittelemäänäsittele ympäristötunteesi

Pihkalan mukaan meille tekisi hyvää, että tiedostaisimme selkeämmin oman maamielisyytemme. Sen, että mielialamme ovat sidoksissa luontoympäristöihin. Uudessa kirjassaan Mieli maassa? – Ympäristötunteet Pihkala puhuu esimerkiksi talvisurusta. Kun talvet ovat leudontuneet, moni kokee sen vahvasti, mutta ei ehkä tunnista syytä omaan mielialaansa. Joku saattaa tuntea haikeutta siitä, etteivät lapset ja lapsenlapset voi kokea talvea, jonka itse sai lapsuudessa kokea. Joku toinen taas saattaa tuntea kiukkua, jolle ei löydä selkeää syytä.

– On tärkeää, että alkaisimme sanoittaa ja purkaa myös ympäristön nopeaan muuttumiseen liittyviä tunnelukkoja.

Jos ympäristötunteita ei ole tilaa käsitellä, syntyy latauksia, jotka vaikuttavat siihen, miten hyvin tulemme toimeen keskenämme. On vaikea olla empaattinen itseään ja toista kohtaan, jos sisällä on patoutunutta tunne-energiaa.

Kaamoksesta on hyötyä

Yksinkertaisimmillaan luontosuhde pysyy kunnossa, kun on hereillä, kun lähtee aamulla ulos ovesta. Sen sijaan, että tuijottaisi puhelinta, kulkeekin aistit avoimina: Miltä tutut pihapuut tänään näyttävät? Miltä tuuli tuntuu kasvoilla? Mitä ääniä ulkona kuuluu?

Luontosuhde vahvistuu, kun elää vuodenkierrossa mukana.

– Omassa toiminnassa kannattaa ottaa huomioon valon määrä. Pohjoisille kansoille on yllättävän tärkeä juttu, että joskus on hämärää. Niin paljon kuin nautimmekin kesän valoisuudesta, myös lyhyillä päivillä on meille merkitystä.

Ekopsykologien mukaan vuoden pimein aika voi olla luopumista vahvasta suorittamisesta. Jos se jäisi pois, moni saattaisi lopulta väsähtää. Siispä kun antautuu talvikuukausina sa­meampaan olemisen tapaan, pääsee keväällä nauttimaan sen hedelmistä: oman ajattelun kirkastumisesta.

– Uskon, että myös pimeyden kokeminen ja sen tunnustelu lisäävät hyvinvointiamme. Tähän vuodenaikaan jokaiselle tekee hyvää olla luonnossa sekä valoisaan että pimeään aikaan.

Näin luontosuhde löytyy

Jos oma luontosuhdeon horroksessa, ensimmäinen askel sen voimistamiseen on alkaa tehdä säännöllisesti kävelyitä johonkin kodin lähellä olevaan paikkaan, joka on riittävän luonnonläheinen. Kohde voi olla kaupunkimetsä tai järven-, meren- tai joenranta tai esimerkiksi kallio.

Pihkalan neuvo on, että lenkille kannattaa lähteä mieli avoimena ja jättää analysointi myöhemmäksi. Ulkoillessa on lupa vain nauttia ja kokea. Jos haluaa, apuna luontoyhteyden löytämisessä voi käyttää aistiharjoituksia: voi tunnustella kiveä tai haistaa neulasten tuoksua samalla, kun puristaa niitä sormilla.

Reflektion aika on illalla hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Silloin voi pohtia, miltä kävely tuntui: Miltä tänään tuntuu verrattuna sellaiseen päivään, jolloin ei tehnyt metsälenkkiä? Mitä tunteita tunsin? Virkistyinkö? Voi myös pohtia, mahtuiko päivään muita luontokohtaamisia.

– Jos ihmisellä on erilaisia tapoja olla luonnossa, hän hyötyy siitä. Välillä tekee hyvää olla metsässä ihan rauhassa. Joskus taas voi mennä juoksulenkille.

Mieli maassa? -teoksessaan Pihkala nimeää erilaisia luontoon liittyviä tunteita. Yhtenä ideana oli, että ihminen saisi sanoittamisen kautta kiinni omasta luontoyhteydestään.

– Moni tunnistaa esimerkiksi luontokeveyden. Se on se tunne, kun huolet väistyvät ja mieli kohoaa kevyempänä. Tätä voi tapahtua yllättävissä paikoissa, keskellä kaupunkiakin.

Hän itse tunsi luontokeveyttä viimeksi ollessaan lastensa kanssa kallioilla kiipeilemässä. Aurinko paistoi, ja yhtäkkiä hän näki, miten lumi pöllysi aurinkoa vasten. Hän tunsi suurta keveyttä.

X