Maanpuolustus harrastuksena
Heli Lindroos (vas.) ja Aila-äiti hämmentävät soppatykkiä Lohjan torilla.
Itsetuntemus

Tytär Heli ja äiti Aila harrastavat yhdessä Suomen puolustamista: ”Pärjäämme, tuli mitä tuli”

Isänmaallisuus on muutakin kuin sotilaallisuutta, sanoo Maanpuolustusnaisten aktiivijäsen Heli Lindroos, 35. Hänelle tuo rauhaa tieto, että hän osaisi toimia kriisin iskiessä.
Teksti: Rosanna Marila KUVAT Sampo Korhonen ja Helin kotialbumi

Heli Lindroos, 35, ja hänen Aila-äitinsä tietävät, miltä tuntuu nukkua hätämajoituksessa keskellä Lapin metsiä. Lokakuussa vuonna 2015 äiti ja tytär osallistuivat Rovajärvellä Sotilaskotiliiton ja Maanpuolustusnaisten liiton yhteiseen SoMa-harjoitukseen.

Helin päässä risteili tuolloin monta kysymystä: Uskaltaisiko hän nukkua yön metsässä ilman telttaa? Söisivätkö hyttyset heitä läpi yön? Entä jos tulisi liian kylmä?

Yöpymispaikkansa äiti ja tytär pystyttivät kahden puun väliin. Katoksen he rakensivat vaakatasossa olevan puunrungon ja pressun avulla, maahan he levittivät eristävää avaruuslakanaa. Makuupussit ja -alustat oli saatu lainaan Puolustusvoimilta ja kannettu paikan päälle rinkoissa.

Helin huoli yön kulusta osoittautui turhaksi. Hän sai nukuttua, hyttysetkin katosivat pimeän laskeutuessa ja ilman viiletessä. Makuupussissa oli koko ajan lämmin, jopa kuuma.

– Yöstä jäi tosi hyvä fiilis ja sellainen olo, että tulipas tehtyä. Ei olisi tullut kokeiltua hätämajoitteessa nukkumista ilman tällaista kurssia, Heli sanoo.

Heli ja Aila-äiti ovat jäseniä Maanpuolustusnaisten liitossa eli MNL:ssa. Liiton toiminta on sitoutumatonta, eikä se velvoita jäseniään maanpuolustamiseen. Toiminnan tarkoitus on saada naisia kiinnostumaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja kouluttaa heitä toimimaan muun muassa poikkeusoloissa.

Heli on Lohjan Maanpuolustusnaiset ry:n jäsen ja Maanpuolustusnaisten Uudenmaan piirin sihteeri. Hän osallistuu toimintaan aktiivisesti, vaikka on mukana harrastuspohjalta.

Heli on aina viihtynyt luonnossa, metsässä ja ulkona retkeilemässä. Maanpuolustustoiminnan kautta hän tuntee pääsevänsä kehittämään omia kansalaistaitojaan.

Heli Lindroos osallistuu aktiivisesti Maanpuolustusnaisten kursseille. – Toiminnassa oppii muun muassa johtamista, esiintymistä ja organisointitaitoja, hän kuvailee.

Heli Lindroos osallistuu aktiivisesti Maanpuolustusnaisten kursseille. – Toiminnassa oppii muun muassa johtamista, esiintymistä ja organisointitaitoja, hän kuvailee.

– Se, että tiedän miten toimia esimerkiksi sähkökatkon iskiessä, yllättävässä myrskyssä tai vaikka sienimetsällä eksyessä, antaa minulle itsevarmuutta ja rauhaa.

Kipinä harrastukseen syttyi kahdeksan vuotta sitten, kun Heli osallistui maastotaitoja opettavalle viikonloppukurssille, NASTA-harjoitukseen. Harjoituksen järjestämisestä vastaa Naisten Valmiusliitto, joka yhdistää erilaisia maanpuolustukseen liittyviä vapaaehtoisia naisjärjestöjä toisiinsa.

Helin piti mennä kurssille alun perin yhdessä äitinsä kanssa, mutta tämä sairastui. Heli päätti osallistua silti – ja se oli menoa.

Maanpuolustus sai kipinän konkretiasta

Kurssilla harjoiteltiin muun muassa suunnistusta, ensiapua ja alkusammutusta. Helistä oli erityisen kiinnostavaa päästä näkemään varuskunta-aluetta, jonne siviileillä ei normaalisti ole asiaa.

Viikonlopun vaatetuksen kurssilaiset saivat lainaan Puolustusvoimilta. Maastopuvut puettiin päälle asiaan­kuuluvaan tapaan: esimerkiksi taskujen vetoketjut eivät saaneet repsottaa auki. Leirillä myös nukuttiin puolijoukkueteltassa – siis ympyrän muotoisessa armeijateltassa, jonka keskellä on kamina.

– Tunnelma leirillä oli reipas: kaikki olivat samanmielisiä ja tsemppasivat toisiaan. Kun pääsin konkreettisesti näkemään, mitä kaikkea armeijassa tehdään, syttyi kipinä Suomen historian kunnioittamiseen ja maanpuolustukseen.

Helin mielestä hyvää kursseissa on sekin, että ne ovat naisten naisille järjestämiä.

– Kaikenlaiset naiset voivat osallistua toimintaan. Esimerkiksi vaelluskurssilla ei tarvitse olla huippukunnossa, vaan erilaiset taustat on huomioitu. En itsekään ole mikään himourheilija, tykkään edetä metsässä rauhassa, omissa mietteissäni.

Jo ennen NASTA-harjoituksia Heli oli ollut mukana Maanpuolustusnaisten toiminnassa auttamassa Aila-äitiään­, joka oli liittynyt yhdistykseen jo vuonna 2008 ja ehtinyt toimia pitkään myös Lohjan Maanpuolustusnaisten puheenjohtajana.

Äiti ja tytär ja muut Maanpuolustusnaiset ovat olleet vuosia tuttu näky Lohjan joulumarkkinoilla, jossa yhdistyksellä on ollut hernekeittokoju.

Retkeilemässä vuonna 2016.

Retkeilemässä vuonna 2016.

Tänä keväänä sama porukka päätti pystyttää soppatykin uudestaan kerätäkseen rahaa Ukrainan sodan uhreja varten. Helikin oli hernekeittoa myymässä. Unicefin kautta lahjoitettua tuottoa kertyi lopulta noin tuhat euroa.

Nyt perheestä pyörii toiminnassa mukana jo kolmas polvi, Helin 2,5-vuotias esikoinen Lumi ja yhdeksänkuinen kuopus Aurora. He kulkevat äitinsä mukana esimerkiksi hallituksen kokouksissa, mikäli hoito ei muuten järjesty. Helin avomies Miikka ei ole mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa, mutta tukee puolisonsa harrastusta.

– Korona-aikana suurin osa palavereista ja kursseista on toteutettu etänä, mikä on helpottanut perhe-elämän ja oman harrastuksen yhdistämistä, Heli sanoo.

Heli kokee olevansa enemmän avuksi sairaanhoitajana kuin sotilaana

Viimeisin kurssi, jolle Heli on osallistunut, oli Nuuksiossa järjestetty lumikenkäilykurssi. Käymistään kursseista antoisimmaksi Heli nimeää kyberturvallisuuskurssin. Se kuulosti hänestä alkuun vähän tylsältä, mutta osoittautuikin avartavaksi kokemukseksi.

– Kotoani löytyy haavanhoitotarvikkeita ja tiedän, mitä tehdä, jos lapsella menee ruokaa väärään kurkkuun, mutta nettiympäristöäni en ole aiemmin miettinyt. Heti kurssin jälkeen päivitin laitteeni ja vaihdoin kaikki salasanani.

Kiinnostus Maanpuolustusnaisten liiton toimintaa kohtaan on selvästi noussut Ukrainan sodan puhjettua. MNL:n riveihin on liittynyt lukuisia uusia jäseniä ympäri Suomen. Helin edustamaan pieneen Lohjan yhdistykseenkin on tullut kymmenkunta uutta jäsentä.

Käydyt kurssit ovat tuoneet vastustuskykyä paniikkimielialalle.

Heli myöntää, että sota aiheuttaa hänessä huolta ukrainalaisten puolesta, mutta toistaiseksi hän ei ole peloissaan Suomen tilanteesta. Heli uskoo valtionjohtoa, joka on vakuuttanut, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa.

Heli arvelee myös, että Maanpuolustusnaisten kautta käydyt kurssit ovat tuoneet hänelle vastustuskykyä paniikkimielialalle.

– Kurssit ovat lisänneet luottoani sekä yhteiskuntaamme että Puolustusvoimiin. Minulla on vahva usko siihen, että pärjäämme, tuli mitä tuli, kun olen omin silmin nähnyt, miten hyvin asiat on hoidettu.

Heli pohti joskus nuorempana, pitäisikö hänen liittyä armeijaan. Hän kuitenkin koki, että mahdollisessa kriisitilanteessa hänestä olisi enemmän hyötyä huoltojoukoissa. Heli on koulutukseltaan sairaanhoitaja.

– Maanpuolustusnaisten kursseilla olen pystynyt olemaan avuksi esimerkiksi ensihoitokoulutuksessa työtaustani ansiosta.

Maanpuolustus on Helin harrastus,, jossa avopuoliso Miikka tukee. Kuvassa he ovat Australian korkeimman vuoren Kosciuszkon retkeilyreitillä.

Heli ja avopuoliso Miikka ovat ulkoilmaihmisiä. Kuvassa he ovat Australian korkeimman vuoren Kosciuszkon retkeilyreitillä.

Maanpuolustus evakon jälkeläisenä

Helin isän vanhemmilla, nyt jo edesmenneillä, oli sodasta omakohtaista kokemusta, sillä mummi oli Karjalan evakko ja vaari veteraani.

Vaari ei sotakokemuksistaan Helille oikeastaan koskaan puhunut.

– Silti aina, kun kuulen Veteraanin iltahuuto -laulun, minulle tulee tippa linssiin muistellessani vaaria.

Mummi puolestaan syntyi Viipurin lähellä ja asui maatilalla. Hän joutui hylkäämään kotinsa ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana talvisodan vuoksi. Muu perhe lähti evakkoon pian talvisodan sytyttyä, mutta mummi jäi vielä useiksi kuukausiksi isänsä kanssa hoitamaan tilan lehmiä, kunnes heidänkin oli pakko lähteä.

– Mummilla oli jo nuorena tyttönä valtavan iso vastuu harteillaan.

Heli innostui Maanpuolustusnaisten toiminnasta Aila-äitinsä kautta. Kuvassa he ovat rakentavat hätämajoitusta 2015.

Heli innostui Maanpuolustusnaisten toiminnasta Aila-äitinsä kautta. Kuvassa he ovat rakentavat hätämajoitusta 2015.

Kun Helin mummi täytti 21, perhe joutui pakenemaan jälleen, tällä kertaa jatkosodan vuoksi, ja jättämään jälkeensä kaiken. Perhe muutti Vihtiin, jonne he rakensivat koko elämänsä uudestaan.

Helin omat vanhemmat asuvat edelleen Tervalammella karjalaistilalla, jonka mummi isänsä ja myöhemmin miehensä kanssa rakensi.

Heli kertoo, että Maanpuolustusnaiset tekevät paljon myös sellaista näkymätöntä hyväntekeväisyystyötä, joka ei nouse otsikoihin asti. Tällaista on esimerkiksi sotaveteraanien vaimojen ja leskien hyvinvoinnin tukeminen.

Lohjan Maanpuolustusnaiset ovat muun muassa tarjonneet leskille maksutonta kotisiivousapua ja lahjakortteja kylpylöihin. Tosin nyt lesket alkavat olla sen verran iäkkäitä, etteivät kylpylävierailut tahdo enää onnistua.

Helin Aila-äiti vahvistaa vierestä, etteivät veteraanien lesket pidä itsestään juurikaan ääntä, vaikka heillä on tärkeä osuus historiassamme. Kuka muu olisi seissyt sodassa taistelleiden miesten tukena traumaattisten tapahtumien jälkeen kuin heidän vaimonsa?

Lue myös: Talo piti polttaa venäläisten tieltä sodassa, mutta isoisoisä rakensi sen uudestaan – ”Tuosta paikasta minä näen unia”, kertoo Katja Kettu

”Minun Suomeni kuuluu kaikille, jotka täällä asuvat”

Kokonaisuudessaan Maanpuolustusnaisten liiton toimintaa ohjaa vahvasti isänmaallisuus. Jäsenet käyvät esimerkiksi laskemassa seppeleitä sankarihaudoille talvisodan muistopäivänä. Yhdistävänä voimana toimii veteraanien kunnioitus ja rakkaus isänmaata kohtaan.

Heli tuntee itse olevansa isänmaallinen, mutta hän haluaa vielä tarkentaa termin tulkintaa. Hän ei esimerkiksi ajattele isänmaallisuuden tarkoittavan sitä, että maamme kuuluisi vain kantasuomalaisille.

– Minun Suomeni kuuluu kaikille, jotka täällä asuvat. Äidinkieli tai maahanmuuttajatausta eivät sitä määritä, hän huomauttaa.

Heli muistuttaa, että Maanpuolustusnaisten toimintaan saa osallistua juuri sen verran kuin itselle sopii. Hänelle kahden pienen lapsen äitinä jousto onkin välillä tarpeen.

Heli muistuttaa, että Maanpuolustusnaisten toimintaan saa osallistua juuri sen verran kuin itselle sopii. Hänelle kahden pienen lapsen äitinä jousto onkin välillä tarpeen.

– Ylipäätään isänmaallisuus on muutakin kuin sotilaallisuutta. Minulle se merkitsee sitä, että saan elää vapaassa maassa, jossa on demokratia ja sananvapaus.

Nyt Heli on uuden edessä: hän on juuri palannut vanhempainvapaalta takaisin töihin ja tekee tällä hetkellä puolikasta työviikkoa kotihoitajana.

Harrastus Maanpuolustusnaisten parissa jatkuu, vaikkakin hieman pienemmällä panostuksella kuin aiemmin. Helin mielestä liiton toiminnassa onkin hyvää juuri se, että osallistua saa sen verran kuin itselle sopii.

Heli haluaa viedä myös lapsensa luontoon. Ensi kesäksi hän on buukannut Luonto-Liiton kautta yön yli järjestettävän leirin. Siellä hän aikoo yöpyä ulkona teltassa ensimmäistä kertaa yhdessä lasten kanssa.

Tulevan kevään kohokohtiin kuuluu myös Maanpuolustusnaisten liiton Saarijärvellä järjestämä Jotos, jossa patikoidaan ensimmäisenä päivänä 12 kilometriä, seuraavana kuusi, ja testataan muutenkin erilaisia partiotaitoja. Kyseessä on kilpailu, jonka joku osallistujista voittaa.

– Olen ollut mukana neljällä Jotoksella, viimeksi jotostelin Kurikassa vuonna 2019 ollessani kuudennella kuulla raskaana. Tänä vuonna pääsen onneksi mukaan, sillä mummi lähtee lastenvahdiksi siksi aikaa, kun minä olen metsässä. Ensi vuoden Jotoskin on jo merkattuna kalenteriin.

X