Psykologi Maaret Kallio
Maaret Kallio kannustaa toiveikkuuteen.
Itsetuntemus

Maaret Kallio ei pelkää epätoivoa: ”Kyky olla epätoivoinen on toivon lähde”

Kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallio puhuu toivosta, sillä se auttaa vaikeiden aikojen yli. – Jos näkee mahdollisuuksia, näkee myös toivoa, Maaret sanoo.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: Jouni Harala

Kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio puhuu toivosta ja sen merkityksestä uutuuskirjassaan Voimana toivo. Kirja kertoo nimensä mukaisesti toivon voimasta ja kuinka se kannattelee elämää niin arjessa, vaikeuksien keskellä kuin toipumisvaiheessakin.

Kirjan teema on tärkeä aina, mutta koronakriisissä se on noussut entistäkin ajankohtaisemmaksi.

–  Vaikka meitä koetellaan nyt monin tavoin, olisi tärkeää pitää yllä toivoa ja uskoa, että kriisi loppuu ennemmin tai myöhemmin. Sen jälkeen alkaa toipuminen. Toivon avulla voi ylläpitää uskoa siihen, että vaikeuksista vielä joskus selvitään ja tulevaisuudella on meille yhä paljon annettavaa, Maaret sanoo.

Epätoivo on eri asia kuin toivottomuus

Maaretin mukaan koronakriisin keskellä on luonnollista kokea ajoittaisia epätoivon hetkiä. Epätoivossa on kuitenkin mukana toivo paremmasta. Siksi se ei ole toivon vastakohta – sitä on toivottomuus.

–  Monelle epätoivo ja toivottomuus rinnastuvat tarkoittamaan samaa. Minä ajattelen, että kyky olla epätoivoinen on toivon lähde. Epätoivo on toivon sisarus – ne molemmat suuntautuvat tulevaisuuteen ja sisältävät ajatuksen, että epätoivoisimmastakin tilanteesta on tie ulos. Toivo tuo epätoivoon ja epävarmuuden aikoihin vakautta ja levollisuutta: epätoivon hetkistä huolimatta niissä voi jotenkin pärjätä.

Toivo estää lamaantumasta. Se kulkee toimijuuden ja kykeneväisyyden kanssa rinta rinnan. Ne myös vahvistavat toisiaan ja auttavat toipumisessa ja jopa kasvussa kriisin jälkeen.

Lue myös Kotilieden juttu: Pappi Kai Sadinmaa näkee kriisitilanteessa myös toivoa: ”Voimme hiljentyä ja nähdä, mikä on oleellista”

Toivottomuus on hälytysmerkki

Toivottomalta puuttuu usko tulevaisuuteen.

–  Toivottomuudessa ei ole liikkumatilaa, on vain näköalattomuutta joka suuntaan. Yrittämisen puute ja passivoituminen ovat myös toivottomuuden merkkejä, Maaret sanoo.

–  Toivonsa menettänyt uskoo, että mitään mahdollisuuksia ei ole; asiat eivät enää miksikään muutu eikä millään ole mitään väliä, ei myöskään hänellä itsellään.

Toivottomuus on hengenvaarallista, koska se on yhteydessä itsemurhiin, itsetuhoisuuteen ja yksinäisyyteen.

–  Kriisissä pitäisi pysyä toivon puolella. Epätoivoinen saa olla ja toivottomiakin hetkiä voi olla, mutta jos niistä tulee pysyvä olotila, kannattaa tuntemuksiin herätä nopeasti ja hakea apua.

Toivoton ihminen tarvitsee toista ihmistä, koska vain harva nousee toivottomuudesta omin voimin ylös.

–  Myös masennukseen liittyy usein toivottomuuden pitkäkestoisia kokemuksia. Hoitamaton masennus voi olla tappava tauti, mutta hoidettuna se voi avata tärkeitä näkökulmia itseen ja elämään.

Ajatukset tulevaisuudesta kertovat paljon

Maaret Kallio puhuu toivosta, sillä siihen liittyvä usko elämän jatkuvuuteen ja uusiin mahdollisuuksiin on tärkeää psyykelle, perusturvallisuudentunteelle ja toivon ylläpitämiselle.

Esimerkiksi Maaret ottaa ongelmissa olevan parisuhteen.

–  Kun pareilta kysytään, missä he näkevät toisensa viiden vuoden päästä, vastaukset kertovat paljon. Onko heillä yhteiseen tulevaisuutensa mitään näkymää, onko heillä itsellään siellä minkäänlaista paikkaa? Eli tarvitaanko minua jossakin? Entä millaisia merkityksiä voi nähdä yhdessä koetuissa vaikeuksissa? Parhaimmillaan ne voivat kasvattaa paria lähemmäksi toisiaan.

Olennaista onkin pohtia, millaisia mahdollisuuksia näen itsessäni tai elämässäni – ja miten uskallan niitä tavoitella.

–  Jos näkee mahdollisuuksia, näkee myös toivoa, Maaret sanoo.

X