Maria Pettersson jäi Tšernobylissa lukkojen taakse – ”Nyt muistojen seassa on kylmäävää kauhua”
Vielä tammikuussa Tšernobylissa otettu kuva toi toimittaja ja kirjailija Maria Petterssonin mieleen hauskoja muistoja.
Maria Pettersson kertoo elämänsä kuvasta.
Vielä tammikuussa Tšernobylissa otettu kuva toi toimittaja ja kirjailija Maria Petterssonin mieleen hauskoja muistoja.
”Kuva on otettu Tšernobylin ydinvoimala-alueella, jonne reissasin puolisoni ja ystäviemme kanssa heinäkuussa 2010. Kuvassa möngin juuri ulos radioaktiivisesta rakennuksesta ja kosketan vahingossa oviaukon metallisia reunoja.
Se ei ollut kovin järkevää, sillä metalli varastoi itseensä radioaktiivista säteilyä.
Olen aina ollut valmis ottamaan riskejä päästäkseni kiinnostaviin paikkoihin.
Halusimme jäädä alueelle yöksi ja olimme Hotel Chernobylin ainoat asiakkaat. Muistan ajatelleeni, miten onnekas olin, kun olin löytänyt ympärilleni ihmisiä, joiden ajatus hyvästä lomasta oli pyöriä Tšernobylin ydintuhoalueella.
Ennen matkaa olin lukenut valtavasti yleistajuista ydinfysiikkaa ja onnettomuutta käsitteleviä kirjoja. Siksi en ihmetellyt, kun sain käteeni säteilymittarin ja kehotuksen vaihtaa maisemaa, jos mittarin lukema nousisi tietyn luvun yli. Niitä tilanteita tuli eteen useita.
Reissun pelottavimman hetken koimme hylätyssä koe-eläinlaboratoriossa. Siellä kävi kova läpiveto, joka paiskasi oven kiinni.
Jäimme lukkojen taakse huoneeseen, joka oli täynnä 1980-luvulla purkitettuja kalanäytteitä. Onneksi taekwondoa harrastava ystäväni sai potkaistua oven auki.
”Kävikin päinvastoin: luonto alkoi vallata rakennuksia.”
Vierailumme oli pysäyttävä seikkailu post-apokalyptisessa maailmassa. Ydinreaktorin räjähdettyä luultiin, ettei alueella kasvaisi enää mitään, mutta kävikin päinvastoin: luonto alkoi vallata rakennuksia ja kaupunkeja takaisin paikan jäätyä koskemattomaksi kymmeniksi vuosiksi.
Vielä tammikuussa kuva herätti minussa hauskoja muistoja, mutta nyt seassa on kylmäävää kauhua. En olisi aavistanut, että vuonna 2022 seuraan sydän syrjällä Venäjän hyökkäystä tuolle alueelle.
Minulla on läheiset suhteet Ukrainaan ja Venäjään. Olen käynyt suomalais-venäläistä koulua, opiskellut slaavilaisia kieliä yliopistossa, asunut ja työskennellyt Venäjällä sekä viettänyt runsaasti aikaa Ukrainassa.
Tänä vuonna Tšernobyl on ollut mielessäni paljon. Minulla on Ukrainassa ystäviä, joihin olen päivittäin yhteydessä. Heidän kauttaan tilanne tulee iholleni.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous