Menikö self help -buumi överiksi? Tietokirjailija Maaretta Tukiainen ja kirjailija Henriikka Tavi ovat aiheesta eri mieltä

Self help voi oivalluttaa ihmistä auttamaan itse itseään, sanoo tietokirjailija ja valmentaja Maaretta Tukiainen. Kaunokirjallisuudesta saisi paremmat eväät itsetuntemukseen, uskoo kirjailija Henriikka Tavi.

Onko self help -buumi mennyt liian pitkälle?

Henriikka Tavi: On. Tuntuu, että joka tuutista tulee self help -kirjoja, guruja ja elämäntapavalmentajia, videoseminaareja ja ohjelistoja. Niitä on paitsi psyykkiseen ja henkiseen hyvinvointiin myös muille elämänalueille. Jos kaikkia ohjeita ja neuvoja yrittää oikeasti noudattaa, saa tehdä melkoisen päivätyön. Kaunokirjallisuuden sekä filosofisen ja psykologisen kirjallisuuden sijaan myydään self helpiä, vaikka kaunokirjallisuus treenaa tunteitamme ja kykyämme elää usein tehokkaammin kuin self help.

Maaretta Tukiainen: On ja ei. Siinä mielessä ei, että ihmiset kaipaavat hyvinvointiinsa yhä moninaisempia palveluita, joita kaikkia ei vielä edes Suomesta saa. Toisaalta kun tarjontaa on paljon, voi seassa olla villiäkin menoa. On palveluja, jotka edellyttävät koulutusta, ja toisia, jotka eivät. Joissakin kirjoissa on käytetty tieteellisiä lähteitä, toisissa ei. Valitettavasti moni vastuullisesti toimiva, koulutettu valmennusalan ammattilainen joutuu kärsimään epäluulosta, joka vaikka enkelihoitoihin – ymmärrettävästi – liitetään.

 

Mistä self helpin suosio johtuu?

HT: Se vetoaa rikkinäiseen ihmiseen, ja kaikkihan me olemme rikkinäisiä. Siihen turvaudutaan tilanteessa, jossa jokin ei toimi ja self help tarjoaa selkeitä ratkaisuja ja vastauksia. Self help vetoaa ehkä samaan tarpeeseen kuin uskonto ja toimii uskonnon kaltaisesti varhaisten mielen rakenteiden kanssa. Siksi se voi sekä parantaa että rikkoa.

MT: Buumi kertoo siitä, että monella asiat ovat melko hyvin ja on aikaa kehittää itseään ja pohtia, mitä elämältä haluaa. Samaan aikaan länsimaisia ihmisiä vaivaa merkityksen kriisi. Moni kokee, että oma elämä tai työelämä ei ole merkityksellistä.

 

Voiko self help tehdä onnellisemmaksi?

HT: Uskon, että oikeanlainen self help voi oikein käytettynä tehdä onnellisemmaksi. Olen itsekin saanut olennaisia oivalluksia ja onnistunut muuttamaan ajattelutottumuksiani self help -kirjojen avulla. Self helpiä on monenlaista, ja ongelma on se, miten erottaa hömppä ja hyödyllinen toisistaan.

MT: Self help voi oivalluttaa ihmistä auttamaan itse itseään. Self help ei sinänsä tee onnelliseksi, mutta sitä voi käyttää henkiseen kasvuun, ja sivutuotteena voi syntyä onnellisuutta. Niin käy usein silloin, kun kasvun sytykkeenä on jokin kriisi. Onnellinen voi olla kasvamattakin, mutta yleensä ihminen tulee onnellisemmaksi tutustuessaan paremmin itseensä ja saadessaan lisää tietoisuutta siitä, millaisia valintoja voi halutessaan tehdä.

 

Madaltaako self help kynnystä tarttua ongelmiin?

HT: Kyllä ja ei. Self helpissä on myös demokraattinen aspekti. Parinkympin hintaisesta self help -kirjasta apua voivat saada nekin, joilla ei ole varaa terapiaan. Toisaalta vakaviin ongelmiin mikään oma-apuopas tuskin auttaa. Tilanne on paradoksaalinen, kun jokaiseen pikkuvaivaan on tarjolla itseapuoppaita, mutta toisaalta psyykkisesti todella huonosti voivat joutuvat pärjäämään usein vailla henkistä tukea.

MT: Toivottavasti! Ainakin muiden esimerkki onnistuneesta elämänmuutoksesta voi inspiroida ja lisätä tietoisuutta siitä, että elämässä on vaihtoehtoja. Self help voi tosin myös korottaa kynnystä tarttua ongelmiin. On ihmisiä, joilla on voimakas vastustus ulkopuolelta tulevaa muutosta ja uusia ajatuksia kohtaan. Kun tällainen ihminen altistuu self helpin mahdollisuuspuheelle, hän saattaa alkaa vastustaa aivan kaikenlaista muutosta entistä enemmän.

Kirjailija Henriikka Tavi käsittelee self helpiä uudessa romaanissaan Tellervo. Jyrkän ja satiirisen romaanin päähenkilö päättää self helpin avulla muuttua magneettiseksi naiseksi ja päästä lähelle toista ihmistä. Maaretta Tukiainen on tietokirjailija, organisaatioiden muutosvalmentaja ja uramentori, jolta on tänä syksynä ilmestynyt tähän mennessä kaksi kirjaa: Pohjolan voimaeläimet ja Luova tauko – löydä oma tapasi elää.

 

Voiko self help vähentää itsetuntemusta?

HT: Varmasti. Se voi viedä harhaan ja antaa näennäisvastauksia ja liian helppoja näennäisratkaisuja. Jos käytössä on vain kirja tai video, ei ole mitään keinoa kontrolloida, ymmärtääkö käyttäjä sen opit oikein. Tai jos jollakulla on selkeitä itselle valehtelun tapoja, self help voi pönkittää niitä, kun ohjeista voi poimia vain ne, jotka itseä miellyttävät. Jonkin mentaalikikan avulla voi myös yrittää väkisin kääntää sietämättömän tilanteen siedettäväksi. Liian suurissa määrissä self help voi kaventaa itsenäisyyttä ja omaa ajattelua. Jos ongelmat ovat syviä, tarvitaan ammattiapua. Pitää olla melko tasapainoinen, jotta voi auttaa itseään.

MT: Kyllä. Sitä voi käyttää rakentavasti tai tuhoavasti. Haki apua mistä tahansa, olennaista on, että on valmis katsomaan rehellisesti itseään. Vastuullinen valmentaja huomaa, jos asiakas tarvitsee terveydenhuollon piiriin kuuluvaa hoitoa.

 

Kuuluuko vastuu ihmisen hyvinvoinnista hänelle itselleen?

HT: Kysymys on poliittinen eli sama, jota jokaisessa oikeiston ja vasemmiston kiistassa toistetaan. Ihmisten lähtökohdat elämään ovat erilaiset, ja vain riittävästi tuettu ja kannateltu ihminen kykenee ottamaan vastuun elämästään ja hyvinvoinnistaan.

MT: Oikeudenmukainen yhteiskunta tarjoaa kaikille peruslähtökohdat hyvään elämään, mutta kukaan ei voi pakottaa toista voimaan paremmin. Olen nähnyt raadollisia ihmiskohtaloita ja olen nähnyt senkin, kun niistä päästään yli. Se vaatii sisäistä halua. Kasvu on usein kivuliasta, mutta kasvaa voi vain ottamalla vastuun omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan, tulipa inspiraatio siihen self helpistä tai muualta.

 

Voiko self helpiin jäädä koukkuun?

HT: Voi. Jos ostaa verkkokirjakaupasta self help -kirjan, heti tarjotaan lisää vastaavaa. Yltiöpäisen tarjonnan keskellä voi kokea, että jos tämä ei auta, pitäisikö ostaa tuo toinenkin. Mistä tietää, mikä näistä kaikista auttaa? Voi tulla tarve haalia lisää ja lisää oppaita. Kehittyy addiktio.

MT: Varmasti, jos on addiktioherkkä tyyppi. Jotkut shoppailevat kaikki mahdolliset ismit. Jos huomaa jääneensä koukkuun self helpiin, ehkä kannattaa kysyä itseltään, mitä pakenee tai mitä tyhjyyttä täyttää tai mihin yrittää ulkoistaa omat ongelmansa. Oma eettinen tavoitteeni valmentajana on se, että asiakas voimautuisi mahdollisimman nopeasti minusta riippumattomaksi.

 

Emmekö osaa enää elää itse?

HT: Päinvastoin. Sosiaalisen median perusteella näyttää siltä, että suurin kunnianhimomme kohdistuu elämiseen, elämyksiin, elämän merkityksellisiin hetkiin. Uskon, ettei tämä ole pelkkää esitystä vaan että myös osaamme elää aiempia sukupolvia paremmin ja olemme ehjempiä kuin he. Kyllä itsensä hoitaminen myös hoitaa. Tragedia on kuitenkin siinä, että samaan aikaan koko elämänmuotomme edellytykset ovat uhattuna. Buumin alle jää koko joukko todellisia ongelmia.

MT: Emme, siltä minusta välillä tuntuu. Ehkä vaihtoehtojen määrä maailmassa on niin suuri, että päämme ei kestä sitä. Emme myöskään ihan tajua, kuinka kauas luonnosta olemme etääntyneet. Ehkä hyvää tekisi ottaa askel yksinkertaisempaan suuntaan ja lähemmäs luontoa.