lähimuisti
Neulominen onnistuu Millalta yhtä hyvin kuin ennenkin.
Itsetuntemus

Milla Janhosen lähimuisti alkoi pettää nelikymppisenä – uramuutos tuli pakon sanelemana

Milla Janhosen lähimuisti temppuilee aivokuumeen seurauksena. Millan tapauksessa kyse on muistihäiriöstä, josta hän todennäköisesti kuntoutuu. Sairastuminen on muuttanut parisuhteen dynamiikkaa ja koetellut itsemyötätuntoa.
Teksti: anneli juutilainen KUVAt sampo korhonen, milla janhosen kotialbumi ja instagram

Kuume ei hellittänyt. Ei, vaikka Milla Janhonen yritti laskea sitä erilaisilla särkylääkkeillä. Eniten helsinkiläistä perheenäitiä kummastutti se, ettei muita oireita ollut – ei nuhaa, yskää tai lihaskipuja. Mutta kuumemittari näytti jatkuvasti yli 38 astetta. Olo oli voimaton.

Elokuussa 2019 Milla hakeutui työterveyslääkärille, joka määräsi lepoa. Kun vointi yhä heikkeni, hän meni sairaalan päivystykseen ja pyörtyi vastaanotolla. Siitä huolimatta lääkäri lähetti sekavan ja muistivaikeuksista kärsineen Millan kotiin.

Myöhemmin samana iltana Milla menetti tajuntansa ja sai epileptisen kuumekouristuksen. Puoliso soitti ambulanssin, joka kuljetti Millan Meilahden sairaalaan. Siellä selvisi, että hän oli sairastunut aivotulehdukseen eli enkefaliittiin, ”aivokuumeeseen”.

Aivokuumeen aiheuttaja jää usein pimentoon. Yleisimpiä aiheuttajia ovat herpes- ja enterovirukset sekä puutiaisaivokuume. Taudin taustalla voi olla myös bakteeri, kuten borrelia.

– Koko vartaloni syynättiin läpi punkin pureman löytämiseksi, mutta mitään ei löytynyt. Jokin virus oli kuitenkin päässyt aivoihini, Milla, 44, kertoo.

Millaa ei voinut jättää yksin kotiin haavereiden pelossa.

Parin viikon kuluttua hänet siirrettiin jatkohoitoon Laakson sairaalaan, jossa hän vietti vielä kaksi viikkoa. Sen jälkeen Milla pääsi öiksi kotiin, mutta palasi päiviksi takaisin osastolle. Häntä ei voinut jättää yksin kotiin haavereiden pelossa – lähimuisti temppuili ja liesi olisi voinut unohtua herkästi päälle.

– Väsymys oli voimakasta ja mieltä kalvoi epävarmuus siitä, paranenko koskaan.

Neurologin lokakuussa kirjaamassa loppuarviossa todettiin, että Milla kärsi muistihäiriöstä; lähimuisti ei toiminut. Toipumisennuste oli kuitenkin hyvä.

”En osannut kiireessä pelätä, että mikään mullistaisi elämän”

Ennen sairastumistaan Milla eli hektistä arkea. Siitä pitivät huolen tuolloin 6- ja 9-vuotiaat lapset ja työ suuren suomalaisen elintarvikealan yrityksen vientipäällikkönä. Milla reissasi työmatkoille ulkomaille pari kertaa kuukaudessa. Usein viikon mittaiset reissut suuntautuivat Aasiaan.

– Se oli kuluttavaa koko perheelle. Silloin ajattelin, että tässä vaiheessa pitää tehdä täysillä töitä tulevaisuuden eteen.

Milla haaveili etenemisestä urallaan.

– En osannut kiireen keskellä pelätä, että mikään voisi tulla mullistamaan elämäämme.

Sairaalasta kotiin palasi Milla, joka oli hyvin huolissaan tulevaisuudesta. Hän toisteli jatkuvasti samoja juttuja ja kysymyksiä.

– En ollut ollenkaan oma itseni. Se oli suuri sokki perheelle ja ystäville.

Uutta oli myös se, että Milla ei aina osannut suodattaa sanomisiaan.

– Kun jokin vanha muisto tuli mieleeni, jaoin sen saman tien ajattelematta, oliko muisto ystävieni mielestä ikävä tai outo.

Milla työmatkalla Kiinassa keväällä 2018.

Milla työmatkalla Kiinassa keväällä 2018.

Lähimuisti unohti salasanat ja kaappien sisällöt

Millan puoliso ja läheiset keskustelivat neurologin kanssa, joka muistutti hyvästä toipumisennusteesta. Paranemiselle oli annettava aikaa.

Milla ei muistanut salasanoja, ja hetkessä kaikki PIN-koodit ja käyttäjätunnukset olivat lukossa. Hän kulki ympäri perheen paritaloasuntoa ja tonki kaappeja, koska ei muistanut, missä mitäkin tavaraa säilytettiin.

– Olin ihmeissäni kaikesta löytämästäni ja ilahduin uusiksi luulemistani vaatteista kaapeissa.

Arjen pelastukseksi osoittautui isovanhempien lisäksi Millan pikkusisko, joka oli ampaissut kotoaan Joensuusta perheen tueksi Helsinkiin heti Millan sairastuttua. Hetkessä sisko oli valmistanut pakastimeen kuukaudeksi ruokaa.

– Siskollani on uskomaton projektijohtamisen osaaminen. Hän tarjosi pyyteettömästi apuaan, kun sitä eniten tarvitsimme – vaikka oli varmasti itsekin poissa tolaltaan. Emme olisi selvinneet ilman häntä.

Milla sai tukea myös ystäviltään, jotka veivät häntä lenkille ja kulttuuririentoihin.

 Milla tarvitsee säännöllistä lääkitystä epilepsiaan.

Milla tarvitsee säännöllistä lääkitystä epilepsiaan.

Takapakkia toipumiseen toi epilepsia, joka on tyypillinen aivokuumeen jälkiseuraus. Sairaus pysyy kurissa lääkityksellä.

– Huomaan silti vältteleväni tilanteita, joissa voisi olla kohtauksille altistavia elementtejä kuten kirkkaita ja välkkyviä valoja. En enää lähtisi konsertteihin tai suuriin tapahtumiin.

Sairauslomalla elämä pikkuhiljaa tasaantui. Milla piti naapurissa asuvan ystävänsä kanssa ompelukerhoa ja ilmoittautui työväenopiston päiväkursseille ompelemaan ja uimahalliin harjoittelemaan uimatekniikkaa.

Uuden oppiminen oli haastavaa, mutta myös ilahduttavaa.

– Opettelin käyttämään uudelleen kännykän matkalippusovelluksia ja reittioppaita. Kaikki onnistui lopulta, kun varasin tarpeeksi aikaa.

Milla totutteli uudenlaiseen arkeen toimintaterapeutin tukemana. Lisäksi hänelle määrättiin neuropsykologista kuntoutusta, jossa hän sai neuvoja arjen hallintaan.

– Opettelin rauhoittamaan mieleni, jos päässäni pyöri liikaa ajatuksia. Paras tapa on laittaa puhelin äänettömälle tai sulkea sähköposti eli poistaa kaikki häiriötekijät ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Kävi ilmi, että hän ei selviytynyt enää vanhoista työtehtävistään.

Sairauslomaa kesti maaliskuun alkuun. Muutaman kuukauden työkokeilun aikana kävi ilmi, ettei Milla selviytynyt enää vanhoista työtehtävistään.

– Aluksi se kirpaisi. Rakastin työtäni ja olin ollut tehtävässäni todella hyvä. Nyt olin taas vasta-alkaja, joka joutui etsimään uutta suuntaa.

”Asiat sekoittuvat päässäni, menetän itsevarmuuteni ja olen hiljaa”

Työnantaja ohjasi Millan työhönvalmennukseen, mistä poiki töitä markkinointiprojektien parissa. Hän pääsi myös opiskelemaan palvelumuotoilua.

– Se avasi silmiäni ja inspiroi. Sekä koulutus että uudenlaiset työtehtävät tarjosivat aivan uudenlaisia haasteita.

Muutama viikko sitten Milla aloitti samalla työnantajalla myyntitehtävissä.

– Uramuutos tuli pakon sanelemana, mutta enää se ei harmita. Olen kunnianhimoinen ja minulla on yhä paljon annettavaa. Työn tekeminen on parasta kuntoutusta aivoilleni.

Työelämään palaaminen ei ole ollut helppoa, kun lähimuisti temppuilee.

Lähimuisti pitää kalenteroinnista. Milla myös kuvaa puheli­mellaan asioi­ta muistin tueksi.

Kalenterointi auttaa Millaa pitämään asiat mielessä. Hän myös kuvaa puheli­mellaan asioi­ta muistin tueksi.

– Haastavimpia ovat hetket, jolloin huomaan, että en ole tilanteen tasalla. Kollegat ehkä puhuvat asiasta, josta tiedän paljon, mutta asiat sekoittuvat päässäni. Silloin menetän itsevarmuuteni ja olenkin hiljaa.

Milla on oppinut poimimaan keskusteluista tärkeimmät asiat. Ne hän painaa mieleensä erilaisten muistisääntöjen avulla.

– Jos asiaa on paljon, jotain vuotaa aina yli. Siksi teen muistiinpanoja ja asetan muistutuksia puhelimeen.

Sähköisen kalenterin lisäksi Milla kantaa mukanaan vanhanaikaista paperikalenteria. Molempiin hän kirjaa kaikki menonsa ja tapahtumat.

Aiemmin sosiaalinen Milla on huomannut jäävänsä nyt herkemmin taka-alalle.

– Minulta katoaa punainen lanka helposti. Jos porukka ympärillä on yhtään vieraampaa, jännitys saa ajatukseni katkeamaan.

Hän arvelee, ettei muutos ole välttämättä pelkästään huono asia.

– Olen opetellut kuuntelemaan muita paremmin. Minun on oltava jokaisessa keskustelussa todella läsnä ja keskityttävä toisen osapuolen sanoihin.

 Muistipelin avulla Milla treenaa lähimuistiaan.

Lähimuisti saa tärkeää treeniä Millan muistipelistä.

”Arvoisa asiakas, olemme saaneet liikasuorituksen tilillemme. Palautamme maksamanne summan.” 

Sähköpostiviestit tuplasti maksetuista laskuista ovat tulleet Millalle tutuiksi. Samoin maksumuistutukset ja perintäkirjeet, kun jokin lasku on unohtunut hoitaa.

Pahimmalta ovat tuntuneet hetket, jolloin lapsi on joutunut kärsimään äidin huonon muistin takia. Kerran Milla sotki tyttärensä uuden voimisteluharrastuksen ensimmäisten treenien alkamisajankohdan. Alkuperäinen aika oli muuttunut, ja siitä oli tiedotettu tekstiviestillä. Mutta se unohtui.

– Mikään ei satuta niin paljon kuin pettymyksen tuottaminen lapselle oman mokailun vuoksi, Milla sanoo.

Lue myös: Psykologin oivallus, jolla vaientaa itsekritiikki

Millan lähimuisti todennäköisesti kuntoutuu

Tytär suhtautui äidin sähläämiseen ymmärtäväisesti. Millalla sen sijaan on vielä matkaa itsemyötätuntoon. Hiljattain hän pääsi työterveyshuollon kautta psykoterapiaan, jossa käsitellään traumaan liittyviä häpeän ja katkeruuden tunteita.

– Yritän opetella armollisuutta ja kärsivällisyyttä itseäni kohtaan. Aina se ei ole ihan helppoa, hän tunnustaa.

Perhe ja ystävät ovat pitäneet huolta siitä, että Milla ei ole päässyt vaipumaan itsesääliin.

Erityisen kiitollinen hän on puolisolleen.

– Aluksi heittäydyin mieheni hoidettavaksi, mutta onneksi hän potki minua persuksille ja liikkeelle.

Tapahtunut on vahvistanut ja yhdenvertaistanut parisuhdetta. Ennen sairastumistaan Milla hoiti pääsääntöisesti lapsiin liittyvät menot ja hankinnat.

– Aiemmin omin paljon juttuja itselleni, mutta nyt varmistan aikataulut aina ensin mieheltäni. Päätökset teemme yhdessä.

”Lapset muistuttavat tärkeistä asioista, kuten karkkipäivästä.”

Perheen lapset, nyt 11-vuotias tytär ja 8-vuotias poika, suhtautuvat muistiongelmiin mutkattomasti.

– Lapset muistuttavat minua tärkeistä asioista, kuten lähestyvästä karkkipäivästä. He pitävät minut kiinni rutiineissa harrastuksineen ja aikatauluineen.

Missä ovat kaikki muut muistivaikeuksista kärsivät nelikymppiset? Milla yritti etsiä vertaistukea sosiaalisesta mediasta, mutta kohtalotovereita ei juuri löytynyt.

Valtaosa muistivaikeuksia käsittelevistä lehtijutuista liittyy vanhusten muistisairauksiin ja dementiaan. Millan tapauksessa kyse on muistihäiriöstä, josta hän todennäköisesti kuntoutuu.

Kesämökki Keski-Suomessa on perheelle rakas.

Kesämökki Keski-Suomessa on perheelle rakas.

Viime joulukuussa Milla perusti Instagramiin Muistipeli-nimisen tilin. Sen avulla hän yrittää löytää samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia ja tarjota vertaistukea muille.

– Olen puhunut muistivaikeuksistani avoimesti. Minulle on helpottavaa, jos keskustelukumppani tietää tilanteestani. Siinä ei ole mitään häpeiltävää tai salattavaa.

Tapahtunut ei ole mullistanut Millan perusarvoja. Ainoastaan elämän tahti on nyt rauhallisempi kuin ennen.

– Haluaisin sanoa, että olen viimein sisäistänyt elämän tarkoituksen tai muuta ylevää. Todellisuudessa elämme ihan tavallista lapsiperheen arkea.

Arpi aivoissa paranee hitaasti, mutta Milla luottaa toipumisen etenevän.

– Voin kokeilla uutta ja luoda uraakin, vaikka kantaisin muistihaasteita mukanani lopun ikääni. Ajattelen, että kaikki on vielä mahdollista.

Juttu on julkaistu Annan numerossa 21/2022.

X