Itsetuntemus

Minustako kirjailija?

Teksti:
Anna.fi

Kun puhe eksyy illanistujaisissa kirjoittamiseen, tuntuu, että lähes kaikilla on haaveena se ”oma juttu”: kertomus isoäidistä tai vanhemmista, novelli, sarjakuva, näytelmä, runokokoelma… Ellit kysyi kirjoittamisen ammattilaiselta, millaista luovan kirjoittamisen opiskelu on ja miten kirjoittajana voi kehittyä.

Minustako kirjailija?

”Tärkeintä kirjoittamisessa on löytää ilmaisunhalustaan se alue, joka on tärkeä toteuttaa jo oman minän takia, oman henkisen kasvun takia”, sanoo Taina Teerialho, kirjailija ja kirjoittamisen ohjaaja. Teerialho on julkaissut mm. runo- ja novellikokoelmia sekä lastenromaaneja ja näytelmiä. Hänellä on vuosien kokemus myös opetustyöstä: hän on ohjannut kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyviä kursseja lapsille ja aikuisille esimerkiksi kansalaisopistoissa.

Teerialho vetää parhaillaan neljättä vuotta puhtaasti harrastajakirjoittajille tarkoitettua kirjoittajalinjaa Ulvilan kansalaisopistossa. Opetusmetodit ovat olleet vuosien varrella moninaisia: luentoja, kirjoittamista, lukemista ja tekstien tutkimista, visuaalisia ja audiovisuaalisia virikkeitä kirjoittamisen pohjana – ja yhdistelmiä näistä.

”Ensimmäisenä vuonna oli tärkeää totuttaa opiskelijat kirjoittamaan suhteellisen säännöllisesti. Harjoituksia tehtiin tunnilla ja kotitehtävinä, ja ryhmän sisäinen tuki sai aikaan oikean tekstitulvan”, ohjaaja kertoo. Toisena vuonna ryhmä keskittyi puhetapoihin, puheen tarkkaavaiseen kuunteluun ja henkilöhahmoihin. Tavoitteena oli rohkaista kirjoittajia käyttämään omintakeista ilmaisutapaa ja kirjoittamaan kuultua puhetta.

”Vasta toisena vuonna sain opiskelijat sisäistämään sen, että tekstejä todellakin on erilaisia ja erilaisilla teksteillä on erilaisia käyttötarkoituksia. Tämä vapautti monta kirjoittajaa sekä koulutraumoista että omien puutteiden tarkkailusta. Lopputuloksena syntyi omaäänisiä tekstejä, joissa lauserytmiikka jäntevöityi omaksi, vahvaksi kieleksi”, Teerialho kehuu.

Teksti tarvitsee lukijan

Taina Teerialho käyttää kursseillaan samankaltaisia metodeja kuin muillakin vastaavilla luovan kirjoittamisen kursseilla käytetään ja soveltaa niitä ryhmän tarpeisiin sopivaksi. Kolmantena opiskeluvuonna keskityttiin repliikkeihin ja kohtauksiin, ja nyt neljäntenä vuorossa ovat olleet esim. Cameronin ja Goldbergin kirjoitusoppaista otetut harjoitukset. ”Teknisiä kirjoitustaitoja on ehkä helpointa välittää opiskelijoille, mutta oppimispäiväkirja ja kirjoittajaidentiteetti selkiytyvät mielestäni hitaammin”, Teerialho pohtii.

Kirjoituskursseille osallistuminen on Teerialhosta hyödyllistä. ”Itsekseen voi kehittää ilmaisuaan – miksei voisi? Mutta silloin kirjoittaja tarvitsee ainakin yhden hyvän lukijan, joka osaa kertoa, mikä tekstissä on koskettanut, herättänyt, hämmentänyt tai jäänyt aukeamatta. Ilmaisutaitona kirjoittaminen on vapaata, kirjoittaahan voi missä tahansa: kotona, sängyssä, kahvilassa, junassa, hississä tai kuntopolulla. Työskentely vaatii kuitenkin aikaa ja keskittymistä. Kirjoittajaryhmä on laboratorio, jossa voi kokeilla tekstillä ja tekstin kautta. Vain kirjoittamalla voi oppia kirjoittamista.”

Pöytälaatikosta kustantamoon

Kirjallisuuden ohjaaja Teerialho tapaa vuosittain 40¬-60 kirjoittajaa. Useimmiten kurssilaisilla on aluksi vain täsmentymätön kirjoitushaave, mutta opintojen edetessä omat toiveet kirjoittamisesta tarkentuvat. ”Esimerkiksi miehet asettavat usein tavoitteekseen romaanin käsikirjoituksen, mutta työprosessin ja aiheiden täsmentyessä tekevätkin novellin, elämäkerran tai näytelmän. Toisinaan työ päätyy myös romaaniksi”, Teerialho sanoo. Hän kertoo ajattelevansa, ettei kirjoittaminen vaadi tavoitteekseen kirjaa; kirjoittaminen sinänsä riittää. Monella on kuitenkin tavoitteena ”se oma kirja”, joka julkaistaan tavalla tai toisella, omakustanteena, kustantamon kautta tai netissä.

Toisinaan luovan kirjoittamisen kurssi toimii väylänä saada tekstejä julkisuuteen. Teerialho on toimittanut oppilaidensa teksteistä antologioita ja mm. tekstisarjan paikallislehteen. Omakustanteista kiinnostuneille Taina Teerialho antaa kirjallisuusvinkeiksi Kai Vakkurin ”Omakustantajan oppaan” (BSV-kirja, 1994) ja teoksen ”Tee kirja digitaalisesti, ohjeita ja neuvoja kirjantekijälle” (Gummerus, 2004). Kirjoitusopas taas saattaa olla parin klikkauksen päässä. ”Hyviä kirjoittamisen oppaita ja hyvää kirjallisuutta saa kassikaupalla kirjastoista. Internetistäkin löytää ohjeita kirjoittamiseen”, Teerialho neuvoo. Kustantamojen yhteystietoja on koottu esimerkiksi sivulle http://www.kirjasuora.fi/kustantajat-verkossa.html.

Ellien P.S.

Kirjoittajan ongelmatilanteet ja ohjaajan vinkkejä niihin:

1. Hauskuus hukassa. Tuntuuko tekstisi kauhealta? Vaikutelmasi tekstistä saattaa kuitenkin olla yhtä väärä kuin kenellä tahansa lukijalla. Tee arviot vasta, kun olet päässyt pahimman itsekriittisyyden ylitse, ettet hukkaa kirjoittamisen hauskuutta.

2. Saamattomuus. Kysy itseltäsi, miksi kirjoitat. Tee suunnitelma ja noudata sitä.

3. Jumiutuminen. Jumiutunut teksti ei merkitse, että olisit huono kirjoittaja. Pidä kiinni hyvistä asioista, hyvistä tekstikohdista. Laita teksti hetkeksi jäähtymään.

4. Turhautuminen. Kirjoittaminen ei ole irti muusta elämästä. Mieti, miten yleensä pääset yli huonoista päivistä.

5. Suurentelu – se on turhaa! Katso peiliin. Muistele hyvää, onnistunutta lausetta. Ajattele, että onnistut tässäkin. Kuvittele onnistuvasi. Jos et osaa vielä kirjoittaa kuten haluaisit, ajattele itsestäsi hyvää sillä välin, kun opettelet paremmaksi. Jokainen kirjoittaa oman selkärankansa kirjoittamalla, ja sen vie itseltään, jos jättää kirjoittamatta.

Teksti: Jenni Saarilahti / A4 Media Oy (12.12.2005)
Kuva: A4 Media Oy

X