Moni luulee, että uupumuksen voi estää vetämällä tiukemmat rajat – parempi keino on opetella tunnistamaan omat tarpeensa
Uupuneesta tuntuu usein, ettei mikään enää huvita. Silloin omiin todellisiin tarpeisiinsa ja tunteisiinsa voi päästä käsiksi tunneherkkyyttään harjoittamalla. Psykoterapeutti neuvoo, miten löydät jälleen yhteyden tunteisiisi.
Kirjoittaminen auttaa jäsentämään tunteita, koska kirjoittaessa kaikkeen on löydettävä sana.
Uupuneesta tuntuu usein, ettei mikään enää huvita. Silloin omiin todellisiin tarpeisiinsa ja tunteisiinsa voi päästä käsiksi tunneherkkyyttään harjoittamalla. Psykoterapeutti neuvoo, miten löydät jälleen yhteyden tunteisiisi.
Arjen kiireiden kanssa painiskelevia ja erityisesti työuupumuksesta kärsiviä kehotetaan usein opettelemaan ein sanomista ja omien rajojen vetämistä. Psykiatri, psykoterapeutti Juhani Mattila kääntää kesällä 2021 ilmestyneessä kirjassaan neuvon päälaelleen.
”Toive, että oppisi sanomaan ’ei’ ja kieltäytymään lisätöistä, ei vielä riitä toipumiseen, koska se on vain vastustamista; olisi opittava sanomaan ’kyllä’ omille tarpeilleen”, Mattila kirjoittaa Uupumuksesta takaisin elämään -teoksessaan (Kirjapaja).
Uupuneella tai uupumusriskissä olevalla on Mattilan näkemyksen mukaan vain usein se ongelma, että omat tarpeet ovat hukassa. Elämä on typistynyt suorittamiseksi, eikä omista haluista, tarpeista ja unelmista ole jäljellä kuin toive siitä, ettei tarvitsisi tehdä yhtään mitään.
Kuinka omista todellisista tarpeista ja haluista siis voisi päästä selville? Siihen Mattila lupaa vastata puhelinhaastattelussa.
Tapahtumien luettelemisesta tunteiden pohdintaan
Mattila tiivistää ensin, miksi omien tarpeiden löytäminen ylipäätään on tärkeää: ilman niitä olisimme kuin robotteja, jotka tekevät mitä halutaan ja käsketään.
– Tarpeet ja toiveet ovat ihmisen kaikkein syvintä itseä, josta hän saa energiansa. Jos keskittyy vain muiden tarpeisiin ja työn vaatimuksiin, ajautuu itsensä unohduksen tilaan. Pitkän päälle siitä on seurauksena uupumus.
Mattilan mukaan tarpeet löytyvät parhaiten tunteiden kautta. Näillä tunneharjoituksilla voit vahvistaa yhteyttä tunteisiisi ja saada paremman käsityksen siitä, mitä elämässä tarvitset ja haluat:
- Kiinnitä huomiota mielihyvän kokemuksiin. ”Mikä innostaa tai ilahduttaa? Mistä tulee tyytyväinen ja hyvä olo? Pysähdy miettimään, mitkä toiveesi ovat toteutuneet mielihyvää tuottaneessa tilanteessa.”
- Kiinnitä huomiota mielipahan kokemuksiin. ”Kun koet pettymystä, vihaa tai loukkaantumista, pysähdy miettimään, mitä sinulta on jäänyt puuttumaan mielipahaa aiheuttaneessa tilanteessa. Mikä ei ole tyydyttänyt tarpeitasi ja toiveitasi?”
- Jäsennä kokemaasi sanoilla. ”Voit lähteä liikkeelle siitä, että tuntui hyvältä tai pahalta. Koeta sitten löytää tunteelle sana: oliko se iloa, innostusta vai aktivoitumista? Tai pettymystä, suuttumusta vai loukkaantumista? Sanat auttavat saamaan kiinni tunteesta ja jopa toiveesta sen takana. Jos mahdollista, kannattaa pohdintoja kirjoittaa, koska kirjoittaessa pitää löytää sanat asioille.”
– Näiden pohdiskeluun olisi hyvä käyttää vähän aikaa jopa päivittäin. Siihen riittää lyhytkin aika, eikä se aika varmasti mene hukkaan, Mattila sanoo.
Hän kuvaa kirjassaan, kuinka esimerkiksi työuupumuksesta kärsivät ihmiset usein luettelevat mielellään ääneen ikäviä työkuvioitaan. Puhe saattaa kuitenkin olla passiivissa, ja siitä puuttuu tyystin tunteiden kuvaus.
– Uupuneen puhe voi olla monologimaista selostusta, jossa ei ole kokevaa subjektia. Esimerkiksi: ”Töissä on jatkuva kiire, kun pitää hoitaa niin monia asioita, jotka kaatuvat päälle. Pitää skarpata eikä uskalla pysähtyä, kun pelkää, ettei enää nouse montusta. Sitä vain ruoskii itseään tekemään.”
Niinpä tunneharjoituksissa olisi tärkeää keskittyä siihen, miltä asiat ovat tuntuneet ja miksi, eikä siihen, mitä ulkokohtaisesti on tapahtunut.
– Esimerkiksi näin: ”Olen niin pettynyt kun kävi näin, kun olisin toivonut enemmän huomiota. Olisin kaivannut siinä tilanteessa arvostusta, olisin tarvinnut sitä.” Ettei jää kiinni vain siihen, että tapahtui joku ikävä asia, Mattila toteaa.
Lue myös:
Tunneherkkyys voi löytyä elokuvia katsomalla
Koettujen tunteiden pohdiskelun lisäksi yhteyttä tunteisiinsa voi vahvistaa taiteen ja viihteen keinoin.
– On yksilöllistä, mistä tunteita löytää. Mutta niitä voi hakea eläytymällä koskettavien romaanien tarinoihin, elokuvien henkilöhahmoihin tai liikuttaviin laulun sanoihin, Mattila sanoo.
Jos elokuvaan, kirjaan tai musiikkiin eläytyminen onnistuu ja tuo voimaa, on yhteys tunteisiin vielä tallella. Syvällä uupumuksessa olevan ihmisen tunteet taas voivat olla niin kadoksissa, että mikään viihde tai taide ei oikein liikuta eikä kiinnosta. Taiteen keinoin omaa tunneherkkyyttään voi vahvistaa, tai jos sen on menettänyt, pyrkiä löytämään herkkyytensä ja eläytymiskykynsä uudelleen.
Juhani Mattila muistuttaa, että tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen ei ole vain yksilöstä kiinni. Kulttuuri ohjaa sitä, mitä tunteita on sopivaa ilmaista ja miten. Yhteyttä tunteisiinsa voi joka tapauksessa itse vahvistaa.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous