Itsetuntemus

Muuttaisitko takaisin synnyinseudullesi? Aake Kalliala ja muut kertovat, miksi veri veti takaisin kotiin

Opiskelu, työ ja unelmat vievät monet pois lapsuudenmaisemistaan, mutta osa heistä palaa myöhemmin juurilleen. Poissaolon jälkeen tutut seudut näyttäytyvät uudessa valossa.
19.1.2018 Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Kuvat Heli Hirvelä/Otavamedia, Ville Mettälä ja OM-arkisto

Suomessa tehdään vuosittain keskimäärin 900 000 muuttoa. 2010-luvulla muuttaminen on keskittynyt entistä harvemmille alueille ja suuret kaupunkiseudut ovat kasvaneet. Myös maahanmuutto on lisääntynyt.

Paluumuuttoja ei tilastoida erikseen, mutta valtiotieteiden tohtori, muuttoliiketutkija Timo Aro arvioi, ettei paluumuutto synnyinseudulle ole poikkeuksellista.

– Ihmisten syntymä- ja kotipaikka, lapsuuden kasvuympäristö tai nuoruuden opiskelupaikka jättävät muistijälkiä, jotka lisäävät paluumuuttoa, Aro sanoo.

Kirkkoherra Tuomo Törmänen: ”Sukujuuret ovat tulleet minulle tärkeämmiksi”

Kirkkoherra Tuomo Törmänen

Kirkkoherra Tuomo Törmänen, 32, ei uskonut palaavansa synnyinseudulleen Kuusamoon.

”Elin lapsuuteni Kuusamon maaseudulla, jossa elämä oli hyvin suku- ja perhekeskeistä. Tein monta asiaa toisin kuin muut: kirjoitin sukumme ensimmäiseksi ylioppilaaksi ja muutin heti lukion jälkeen vuonna 2004 Helsinkiin opiskelemaan.

Muutto oli oikeastaan pakkoratkaisu, sillä Kuusamossa ei ollut mahdollisuutta suorittaa akateemista loppututkintoa. Halusin Helsinkiin sen historiallisen ja suuren yliopiston takia.

Olin käynyt pääkaupungissa vain muutaman kerran perheemme lomamatkoilla. Elämänmuutos oli huima! Kaikki oli outoa ja uutta nuorelle miehelle. Helsingissä ymmärsin, kuinka sisäänpäinkääntynyt ja toisinaan jopa ahdistava paikka Kuusamo oli.

Viihdyin monimuotoisessa pääkaupungissa alusta alkaen erinomaisesti. En uskonut koskaan palaavani Kuusamoon. Toisin kävi. Menin naimisiin vuonna 2008 opiskelukaverini Marikan kanssa. Kuusamossa vanhassa kotiseurakunnassani aukesi samaan aikaan kaksi papin paikkaa. Päätimme lähteä puoleksi vuodeksi ja palata sen jälkeen Helsinkiin.

Tuosta hetkestä on vierähtänyt jo kahdeksan vuotta. Nykyään olen onnellinen kuusamolainen ja kahden lapsen isä. Erityisesti lapsiperheelle Kuusamo on hyvä paikka asua, sillä täällä on rauhallista, turvallista ja mahdollisuus huomattavasti tilavampaan kotiin kuin pääkaupunkiseudulla.

On onnellista, että isovanhemmat voivat olla läsnä lastenlastensa elämässä. Sukujuuret ovat tulleet minulle tärkeämmiksi paluumuuton jälkeen. Elämä on myös stressittömämpää kuin Helsingissä.

Olen silti tyytyväinen, että pidin pääni ja muutin 19-vuotiaana Helsinkiin. Oma arvo- ja ajatusmaailmani muuttui opiskelujeni aikana paljon. Minusta kasvoi avarakatseinen pappi, joka oppi, että hyvän elämän voi rakentaa niin maalle kuin kaupunkiin.”

Näyttelijä Aake Kalliala: ”Ihastuin heti siskon löytämään paritaloon”

Näyttelijä Aake Kalliala

Näyttelijä Aake Kalliala, 67, ehti asua Helsingissä 40 vuotta ennen paluumuuttoaan Mikkeliin.

”Asuin 26-vuotiaaksi asti synnyinkaupungissani Mikkelissä. Elämä oli kaikin puolin mallillaan. Tein hovimestarin töitä, minulla oli mukava asunto ja ympärilläni ystäviä. Äidin rohkaisemana hain Teatterikorkeakouluun ja pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä. Siitä alkoi uusi elämänvaihe.

Ensimmäisinä kuukausina matkustin viikonlopuiksi Mikkeliin, mutta pian aloin viihtyä pelkästään Helsingissä. Teatterikorkeakoulusta ja opiskelukavereista tuli elinpiirini. Kuukausipalkka vaihtui köyhään opiskelijaelämään.

Asuin Helsingissä nelisenkymmentä vuotta, kunnes ystäväni houkuttelemana muutin yhdeksi talveksi Mikkeliin vuonna 2015. Parin kuukauden kuluttua ajattelin, että en missään tapauksessa voi muuttaa takaisin synnyinseuduilleni. Tuuli ulvoi iltaisin autioilla kaduilla.

Sitten kohtalo puuttui peliin. Siskoni soitti ja kertoi löytäneensä Mikkelistä Emolan puutaloalueelta paritalon, jonka toiseen puoliskoon voisin muuttaa. Epäröintini vaihtui ihastukseksi heti, kun ajoin tontille. Remontoitu puutalo sijaitsi idyllisen puistoalueen laitamilla. Siinä hetkessä päätin jättää Helsingin.

En ole katunut maallemuuttoani päivääkään. Nautin asumisesta lähellä luontoa. Ajan varttitunnissa kesämökilleni Saimaan rannalle. Vaikka lumitöiden tekeminen välillä ärsyttää, pidän siitä, että täällä on kunnon talvet. Helsingissä ei aina tiedä ulos katsoessaan, onko joulu vai juhannus. Elämänrytmini on muuttunut kiireettömämmäksi, ja stressi on kaikonnut.

Osaan arvostaa pikkupaikkakunnan elämää eri tavalla kuin ennen. Kun kaikki tuntevat toisensa, asiat hoituvat jouhevasti. Jos kaipaan jotain, voin aina soittaa naapurille tai kipaista kylään.”

Muusikko Leena Tirronen: ”Kun esikoinen syntyi, aloin kaivata takaisin”

Muusikko Leena Tirronen

Muusikko Leena Tirronen, 33, lähti Kouvolasta henkseleitä paukutellen mutta muutti sinne takaisin puolitoista vuotta sitten.

”Lähdin Kouvolasta Helsinkiin henkseleitä paukutellen. Elettiin vuotta 2004. Olin 19-vuotias ylioppilas. Olin tuolloin sitä mieltä, että Kouvola on ihmiselle liian pieni paikka eikä siellä tapahdu mitään. Oikeasti Kouvolassa tuskin oli mitään vikaa, vaan kyse oli nuoren naisen kapinasta.

Haaveilin muusikon urasta. Tiesin, että sitä tavoitellakseni minun on muutettava pääkaupunkiin. Ensimmäinen kotini oli kimppakämppä Helsingin Kalliossa. Vapaamielinen kaupunginosa sopi minulle kuin nenä päähän: kaikki muutkin elämäntuskaa potevat taiteilijat asuivat siellä.

Sopeuduin Helsinkiin hyvin. Kotiutumistani auttoi se, että lähes kaikki ystäväni Kouvolasta muuttivat samaan aikaan opintojensa perässä, moni Helsinkiin. Musiikki täytti kalenterini. Lähettelimme bändini kanssa demoja levy-yhtiöihin ja yritimme sopia musiikkipomojen kanssa tapaamisia.

Nautin Helsingin ihmisvilinästä ja uskoin asuvani siellä lopun elämäni. Tilanne kuitenkin muuttui, kun esikoiseni syntyi vuonna 2012. Aloin kaivata takaisin kotiseudulleni. Halusin tarjota lapselleni samanlaisen turvallisen lapsuuden, jonka sain itse viettää. Haaveilimme mieheni kanssa myös omakotitalosta ja omasta pihasta. Päätimme muuttaa Kouvolaan, jossa meillä oli varaa toteuttaa unelmamme.

Nyt, reilun puolentoista vuoden jälkeen olen edelleen erittäin tyytyväinen ratkaisuun. Arki tuntuu helpommalta ja kiireettömämmältä kuin Helsingissä. Elämänlaatua parantaa se, että ympärillämme on tilaa ja luontoa. On mukava huomata, että yksi ystävä toisensa perään on muuttanut tänne takaisin.

Kouvolasta on hyvät yhteydet joka puolelle. Juna Helsinkiin kulkee reilussa tunnissa. Nousen sen kyytiin viikoittain, sillä työskentelen osittain Helsingissä. Pääkaupungissa on mukava käydä, mutta en enää kaipaa sinne asumaan.”

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi