Naiset kertovat, mikä kussakin iässä on parasta: ”Minusta on tullut vuosien kypsyttämänä suvaitsevainen, onnellinen nautiskelija”

Kysyimme Annan lukijoilta, mikä elämässä on parasta missäkin iässä. Vastaukset olivat ihania ja innostavia! Ikävuodet tuovat mukanaan erilaisia oivalluksia, ja onnellinen voi olla minkä ikäisenä tahansa.

Mihin ikään haluaisit palata, jos saisit valita? Haluaisitko vielä olla leikkivä lapsi, huoletonta elämää elävä nuori aikuinen vai ruuhkavuosia elävä nelikymppinen?

Kysyimme Annan lukijapaneelilta, mikä kussakin iässä on parasta. Lisäksi kysyimme, mitä ikää he kaipaavat ja minkä takia. Saimme yli 600 vastausta eri ikäisiltä naisilta.

Tyytyväisyys nykyiseen ikään

Lukijapaneelin vastauksissa yksi asia nousi kirkkaasti ylitse muiden: oma nykyinen ikä on paras. Riippumatta siitä, minkä ikäinen vastaaja oli kyseessä, omaan ikään oltiin suurimmaksi osaksi tyytyväisiä, eikä menneitä ikiä ikävöity.

”Olen nyt 28-vuotias ja tuntuu, että paras osa elämää on vasta edessä päin.”

”En kaipaa mitään aiempaa ikää. Olen onnellinen nyt, 29-vuotiaana. Olen tähän astisen elämänkokemukseni ansiosta viisaampi ja kasvanut henkisesti viimeisimmän vuoden aikana, jolloin sain myös esikoiseni ja menin naimisiin.”

”Sinänsä tämä ikä (31) on ihan hyvä. Parikymppisen epävarmuutta en kaipaa! Kroppaa ehkä kyllä. Lapsuutta joskus kaipaa, kun onnelliset muistot muistuvat mieleen.”

”Olen 44-v ja mielestäni elän elämäni parasta aikaa.”

”Olen onnellinen jokaisesta vuodesta. Olen 51-vuotias, enkä missään nimessä haluaisi olla ”nuori itseni”, jolloin jännitin pikkuasioita, kuten vaikka osaanko käyttäytyä oikein uusissa tilanteissa. Jokainen vuosi on edellistä parempi.”

”En kaipaa varsinaisesti mitään ikää. Täytän 60 vuotta joulukuussa, se kyllä vähän hirvittää. Ikä on tuonut kuitenkin kokemusta, viisautta ja perspektiiviä elämään.”

Mikä omassa iässäsi on parasta?

Suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä omaan ikäänsä, mutta mikä sitä sitten tekee niin hyvän?

Alle 35-vuotiaiden mielestä parasta omassa iässä on:

”Karttunut elämänkokemus ja kypsyminen ihmisenä. Olen vielä nuori mutten enää niin epävarma kuin parikymppisenä opiskelijana.”

”Tunnen itseni melko hyvin ja tiedän mahdollisuuteni ja rajallisuuteni. Rajallisuuteen liittyy tiettyä haikeutta. Enää kaikki ei ole samalla tavalla mahdollista kuin 10 vuotta sitten 18-vuotiaana. Elän mukavaa elämää mieheni ja koirien kanssa ja voin keskittyä itseeni.”

”Olla aikuinen, mutta kuitenkin nuori. Olla iässä, jolloin omat lapset ovat pieniä.”

35–44-vuotiaiden mielestä parasta omassa iässä on:

”Itseluottamus paranee vuosi vuodelta, uskon että parhaat vuodet on vielä edessäpäin.”

”Nuoruuden epävarmuus on poissa, ja silti olen 44-vuotiaana vielä nuori ja elämä tuntuu ihanalta!”

”Alan tajuta, että elämää ei voi hallita. Ymmärrän, että ihmisten on saatava olla sitä, mitä he ovat. En halua enää muuttaa ketään, en lapsiani, en miestäni. Olen ymmärtänyt, että rakkaus ja rauha ovat minussa itsessäni, jos annan niiden olla.”

”Olen 43-vuotias, lapseni ovat 11–16-vuotiaita ihania lapsia, miehen kanssa olemme olleet yhdessä 20 mukavaa vuotta, meillä on kaunis velaton koti ja puutarha sen ympärillä, molemmilla on hyvät mielenkiintoiset työt, on rahaa, terveyttä ja molempien vanhemmatkin ovat hyvässä kunnossa. Mitä sitä voisi enempää toivoa?”

45–54-vuotiaiden mielestä parasta omassa iässä on:

”Huomata, että omat teini-ikäiset lapset on ”tolkun ihmisiä” eli kai sitä on jotakin onnistunut tekemään oikein heidän kasvatuksessaan. Parisuhteen seesteisyys ja turhien riitojen poisjääminen. Kai sitä on me aikuisetkin kasvettu.”

”Ei enää ajattele, mitä muut ajattelevat minusta ja ulkonäöstäni. On armeliaanpi itseään kohtaan. Itsevarmuus on lisääntynyt.”

”Se, mikä minusta on tullut vuosien kypsyttämänä: suvaitsevainen, onnellinen nautiskelija. Estoton, jopa pikkuisen hullu – vähintään elämästä sekaisin oleva aikuinen nainen.”

”Lapset pärjää jo välillä keskenään: pääsee aviopuolison kanssa kahdestaan jonnekkin.”

”Iän mukanaan tuoma kokemus, varmuus ja rentous. Tietää, mitä on ja mitä ei ole. Vielä ehtii ja jaksaa vaikka mitä. Ikä ei ole rajoite!”

”Kypsyys ja elämänkokemus, ammatillinen varmuus. Olen kohta tulossa isoäidiksi, ja se tuntuu aivan erityiseltä lahjalta.”

Yli 55-vuotiaiden mielestä parasta omassa iässä on:

”Viisaus, elämänkokemus. Ei tarvitse hötkyillä.”

”Voin olla häpeilemättä oma itseni. Itsetunto ja rohkeus ovat kasvaneet.”

”Olen hyvässä kunnossa vielä, enkä aina muista edes ikääni, kun innoistun joistakin asioista.”

”Asioihin suhtautuu eri tavalla rauhallisemmin. Ei ole heti maailmanloppu, jos jotakin tapahtuu. Sanonta ”asioilla on tapana järjestyä” pitää täysin paikkansa.”

”Elämänkokemus, eikä enää kuukautisista vaivaa!”

”Teen edelleen osapäiväisesti töitä, mutta on myös aikaa harrastuksille, kulttuuri-elämyksille, ystäville, matkoille, opiskelulle, kirjoittamiselle. Olen terve ja tunnen itseni ihan yhtä nuoreksi kuin aina. Tunnen itseni lähinnä keski-ikäiseksi. Nautin suuresti myös ensimmäisistä lapsenlapsista. Tuntuu että olen etuoikeutettu kun saa elää mielenkiintoista, täyttä elämää.”

”Jonkinlainen onnellisuuden tunne on vain tullut, vaikka kaikenlaisia remppoja ikä on tuonut. Tulevaisuutta ei kannata pelätä, kun ei sita voi ennustaa.”

”Eläkkeellä olo on mukavaa, ei ole kiirettä mihinkään. Saa lukea aamulla rauhassa lehden ja juoda kahvin, käydä sellaisissa harrastuksissa, joissa viihtyy, ja tavata ystäviä.”

”Eläkeikä vailla kaikenlaista kuluttavaa stressiä. Voi mennä milloin vain saunaan ja nauttia lasin kuohuvaa lauteilla! Luksussikä juuri nyt!”

Nuoruudesta kaivattiin mahdollisuuksia ja tervettä kroppaa

Jos nuoruutta ikävöitiin, usein kaivattiin mahdollisuuksia, jotka ikään liittyivät.

”Parikymppisenä olisin tekemässä elämäni tärkeitä valintoja eli panostaisin aiempaa enemmän opiskelupaikan hakemiseen.”

”Ikävuodet 21–25 ovat olleet kenties huolettomimmat. Opiskelijaelämää juhlineen, vaihtovuosi ulkomailla, matkustamista ja rakastuminen tulevaan mieheen sisältyvät kaikki tähän ikäkauteen. Kaikki on vielä uutta ja jännittävää: tulevaisuus avoin ja kaikki vielä mahdollista.”

”Eniten ikävöin varmaankin ikää 30:n molemmin puolin. Silloin oli jo jonkin verran elämänkokemusta, ja kaikki tuntui vielä mahdolliselta.”

”Jos saisin palata takaisin nuoruuteen tällä viisaudella, tekisin ihan toisenlaisia valintoja elämässäni. Kyllä, kaipaan nuoruutta, en ulkonäön perusteella, vaan sen takia, että jos valitsisin toisin, ehkä elämäni olisi ollut helpompaa.”

Osa kaipasi mennyttä ikää myös terveyden vuoksi.

”Kaipaan sitä, kun olin 38: olin jo aikuinen, mutta iho ja ulkonäkö olivat vielä nuoria ja kehossa oli vähemmän kremppoja. Nyt iho on vanhentunut nopeasti. En ole 46-vuotiaana vielä valmis mummoihoon. Toisaalta haluaisin jo olla yli 50-vuotias. Silloin saa olla ryppyjä, eikä tarvitse näyttää juuri munasta kuoriutuneelta.”

”Olen tyytyväinen nykyiseen ikään, mutta kaipaan kolmikymppisen minäni fyysisiä ominaisuuksia: räjähtävämpää voimaa ja kimmoisuutta.”

”Olin nelikymppisenä hoikka ja paljon terveempi kuin nyt. Kaipaan niitä voiman ja uhkuvan terveyden vuosia.”

”Muuten en kaipaa mitään, mutta olisi ihanaa olla edes hetken verran taas nuori ja notkea, ilman päivittäisiä särkyjä ja kipuja!”