Itsetuntemus

”Julkisuudessa esiintyvät naiset ovat voineet opetella matalan puheäänen” – Asiantuntija kertoo syyn sekä sen, miksi pitäisi lopettaa

Miten kannattaa puhua, että saa viestinsä parhaiten perille? Konsteja on monia. Yksi perusperiaate kannattaa pitää mielessä: – Luonnollinen on uskottavinta, sanoo tutkija Anne Väisänen.

Teksti:
Virve Järvinen
Kuvat:
Tinka Lindroth

Miten kannattaa puhua, että saa viestinsä parhaiten perille? Konsteja on monia. Yksi perusperiaate kannattaa pitää mielessä: – Luonnollinen on uskottavinta, sanoo tutkija Anne Väisänen.

Anna julkaisee uudestaan suosittuja juttujaan. Tämä artikkeli julkaistiin alun perin 12.4.2021.

Lisää huomiota, enemmän valtaa. Hyvällä puhetaidolla pääsee pitkälle, valtakunnan paraatipaikoille saakka. Jo antiikin aikana hoksattiin, että puhujan vankka asiantuntemus ja väittelytaidot eivät yksinään riitä. Kuulijakunnan saaminen omien ajatusten taakse helpottuu, jos osaa puhua vakuuttavasti.

– Vakuuttavassa puheessa se, mitä sanotaan ja miten sanotaan tukevat toisiaan, vokologi Anne Väisänen aloittaa. Väisänen on äänenkäytön kouluttaja, joka tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöstutkimusta valheellisesta eli epäuskottavasta puheesta.

Äänenkäyttö on taito, jota ei turhaan opeteta vallanpitäjille ja sellaisiksi pyrkiville. Ääni on vaikuttava viestintäkeino, jolla voi tavoittaa valtavan määrän ihmisiä. Se on tehokas keino: jos sanat ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa, uskomme herkemmin jälkimmäistä.

Vakuuttavalla puheella olisi käyttöä yhteiskunnan päättäviä elimiä pienemmissäkin piireissä. Hienoa olisi, jos saisi vakuutettua työnantajan palkankorotuksen ja puolison keittiöremontin tarpeellisuudesta. Jo se olisi jotain, että kotona hikiset sukat päätyisivät yhdellä puheella likapyykkiin. Miten puheesta tehdään vakuuttavaa? Siitä lisää myöhemmin. Ensin puhutaan puhekorkeudesta.

”Teemme ihmisistäkin päätelmiä heidän äänensä perusteella”

Naiset ovat päätyneet kautta aikain säätämään puheääntään. Puheäänen korkeudessa tapahtuvat muutokset heijastavat yhteiskunnassa ja naisen asemassa tapahtuneita muutoksia. Vielä kuutisenkymmentä vuotta sitten kimakka ja korkea puheääni oli tavoiteltu, naisellinen, ystävällisyyttä ja viehättävyyttä ilmentävä ominaisuus.

– Suomalaiset naiset laskivat puhekorkeuttaan 1990-luvulle saakka muutamassa vuosikymmenessä jopa puoli sävelaskelta, Väisänen kertoo.

Matalalla äänellä on luultavasti pyritty hakemaan tasa-arvoisempaa asemaa työyhteisössä.

Matalan äänen tuottaminen sujuu mieheltä luonnostaan, sillä miehen paksut ja massaltaan suuremmat äänihuulet värähtelevät matalammilla taajuuksilla. Naiselta se vaatii vähän enemmän vaivaa, ja vaivaa on nähty.

– Julkisuudessa esiintyvät naiset ovat voineet opetella tietoisesti madaltamaan ääntään. On ajateltu, että matalampi ääni antaisi naisesta luotettavan ja vakavasti otettavan vaikutelman.

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että matala puheääni koetaan miellyttävämmäksi kuin kovin korkea puheääni. Eläinmaailmassa matala ääni kuuluu isolle ja vahvalle. Iso, vahva, matalalta karjahteleva eläin on monesti laumansa johtaja.

”Liika oman käyttäytymisen ja puheen kontrollointi tuo puheeseen jännittyneisyyttä ja vie kuulijan huomiota pois puheen sisällöstä.”

– Teemme ihmisistäkin päätelmiä heidän äänensä perusteella. Ihmisillä matalaa puheääntä voidaan pitää merkkinä dominanssista ja johtajuudesta, Väisänen kertoo.

Tästä ei kannata ottaa paineita. Ennemminkin päinvastoin. Yksipuolinen äänenkorkeudella kikkailu saattaa nimittäin heikentää uskottavuutta.

– Jos jatkuvasti pakottaa oman äänentuottoelimistön toimimaan liian korkealta tai matalalta taajuudelta, ääni voi rasittua.

Rasittunut ääni käheytyy ja katkeilee, jolloin puhuminen ja myös kuunteleminen muuttuvat työlääksi. Se haittaa viestin perille menoa.

Oma, synnynnäinen äänentuottoelimistö luo raamit äänenkäytölle, mutta niiden sisällä voi tehdä vaikka mitä.

– Kun puhuu omalle äänelle sopivalla korkeudella, puheeseen on helppo saada uskottavuutta lisääviä tehokeinoja, vivahteita ja väriä.

Matala puheääni voi muutoinkin olla pian eilistä. Tampereen yliopiston tutkijat ovat huomanneet, että nuoret naiset puhuvat entistä korkeammalta. Tätä on selitetty sillä, että englannin kielen käyttö on yleistynyt arjessa. Englantia puhutaan suomea korkeammalta.

”Liika artikulointi ja korostettu selkeys voivat kuulostaa luonnottomilta”

Puhenopeus, tauotus ja painotus ovat tehokeinoja, joilla voi lisätä järkeen vetoavan puheen vakuuttavuutta. Ne ovat keinoja, jotka lisäävät puheen ymmärrettävyyttä.

Nopea puhe kertoo, että asia on puhujalle tuttu. Liika vauhti on kuitenkin vaaraksi. Sanat saattavat puuroutua ja kiireessä niiden loput jäädä kokonaan pois.

– Luonnostaan nopean puhujan kannattaa pitää lauseet lyhyinä ja niiden välissä pidempiä taukoja.

Ellei puhuja tauota puhettaan lainkaan, kuulijalle ei jää aikaa käsitellä ja ymmärtää kuulemaansa.

– Mitä uudempi asia on kuulijoille, sitä rauhallisemmin se kannattaa esittää. Mitä voimakkaammalla äänellä puhuu, sitä hitaammin kannattaa puhua, Väisänen neuvoo.

Tärkeitä sanoja ja kohtia voi alleviivata muuttamalla hetkellisesti puhekorkeutta ja hidastamalla puhenopeutta.

Maski rajoittaa ilmeiden käyttöä ja saattaa puurouttaa puheen. Maskin kanssa äänensävyyn kannattaa kiinnittää huomiota ja ääntää sanat tavallista selkeämmin.

– Vivahteikas ääni tuo puheeseen eloa, mutta liikaa käytettynä se vähentää vakuuttavuutta, ihan kuten liika artikulointikin. Liika artikulointi ja korostettu selkeys voivat kuulostaa luonnottomilta.

”Aito on uskottava, mutta uskottava ei tarkoita virheetöntä”

Katseen välttely, hermostuneisuus, viive vastaamisessa, epäröinti ja puheen ristiriitaisuudet ovat merkkejä, jotka yhdistetään yleisesti valehteluun. Kuulijalle voi tulla niistä tunne, ettei puhuja itsekään usko sanoihinsa.

– Aito on uskottava, mutta uskottava ei tarkoita virheetöntä, Väisänen painottaa.

Puheessa takeltelu voi kertoa siitä, että puhujaa hermostuttaa. Kun kyseessä on tärkeä asia tai jännittävä tilaisuus, hermostuminen on inhimillistä. Inhimillinen on aito.

– Emme lisää uskottavuuttamme sillä, että yritämme varta vasten välttää valehteluun liitettyjä stereotyyppisiä piirteitä, päinvastoin.

Esimerkiksi suoraan silmiin katsomista ei voida pitää selvänä merkkinä puhujan rehellisyydestä. Tiukka tapittaminen voi tuntua kuulijasta teennäiseltä ja epämukavalta.

– Liika oman käyttäytymisen ja puheen kontrollointi tuo puheeseen jännittyneisyyttä ja vie kuulijan huomiota pois puheen sisällöstä. Kun puhe on aitoa ja luonnollista, se on myös vakuuttavaa.

Lähteenä käytetty myös Anne-Maria Laukkasen ja Teija Waaramaan artikkelia Suomalaisten naisopiskelijoiden luennan perustaajuuden muutos 1990-luvulta 2010-luvulle. Puhe ja kieli 2/20.

X