Anni Keloharjua harmittaa, että siskolle tulee sanottua joskus liiankin suoraan.
Itsetuntemus

Näitä asioita suomalaisnaiset pyytävät anteeksi

Onko jokin teko tai tekemättä jättäminen jäänyt kaihertamaan? Onko mielessäsi jotakin, mitä haluaisit pyytää anteeksi? Monen mielessä on.
Teksti: Piia Sainio Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

 Anni Keloharju, 27: ”Onnistun aina loukkaamaan siskoani”

Puolivuotias Isla keikkuu äitinsä käsivarrella ja kihertää. Hyväntuulinen on myös äiti, Anni Keloharju, 27. Hän on tullut tapaamaan muita äitejä Mothers in Business -verkoston kuukausitapaamiseen Café Köketin lastenhuoneeseen. Annin ”ura” äitinä on alkanut hyvin, yöt on nukuttu eikä muitakaan harmin aiheita ole. Paitsi yksi. Ajoittain Annin mieltä painaa se, että siskon kanssa tulee riideltyä liian usein.

– Aino on minua viisi vuotta nuorempi ja luonteeltaan toisenlainen kuin minä. Hän kiihtyy nopeasti, minä olen tasaisempi. Silti minä olen se, joka päästelee sammakoita suustaan.

Muiden ihmisten seurassa Anni ei todellakaan möläyttele.

– Mutta siskolleni sanon suoraan sen enempää ajattelematta, mitä ajattelen vaikkapa hänen ajankäytöstään. Ja kun minä möläytän, soppa on valmis.

Anni pyytää siskoltaan anteeksi, kun huomaa kertoneensa mielipiteensä liian suoraan. Mykkäkoulua yleensä jatkuu jonkin aikaa, mutta sitten riita sovitaan. Silti Annin mielestä olisi parempi, jos siskon ei tarvitsisi olla pahoilla mielin tapaamisten jälkeen.

– Minun pitää opetella harkitsemaan sanojani myös hänen kanssaan jutellessani, Anni sanoo.

Siskokset tapaavat usein, koska asuvat molemmat Helsingissä. Nyt Aino on ollut reissussa kaksi kuukautta, ja ikävä on kova.

– Olemme olleet aina hyvin läheisiä, enkä halua loukata Ainoa.

Isabel Martinez, 21: ”Kunpa ehtisin mummin luo useammin”

Helsingin Senaatintorilla sijaitsevan Kiseleffin talon yläkerran kahvilassa on tasan yksi asiakas. Kun tämä nuori nainen nostaa katseensa kännykän ruudusta, kyyneleet vierivät poskia pitkin kaulahuivin uumeniin. Puhelimen ruudulla on uutisia Alepposta.

– Minä tunnen hirvittävää maailmantuskaa ja haluaisin jotenkin auttaa ihmisiä hädässä. Olen yrittänyt etsiä sopivaa vapaaehtoistyötä, Isabel Martinez, 21, kertoo.

Isabel oli itse avun tarpeessa vuosi sitten, kun suhde silloisen poikaystävän kanssa päättyi ja Isabel jäi ilman asuntoa.

Silloin Sirkka-mummi otti hänet luokseen asumaan.

Nyt mummin asunto on remontissa, ja Isabel asuu toisaalla. Hän tekee kahta eri myyntityötä: markkinoilla ja jäätelökahvilassa.

– Liian harvoin ehdin nykyisin mummin luokse. Pyydän häneltä anteeksi sitä, etten ole käynyt useammin. Viimeksi tapasimme pari kuukautta sitten. Onneksi vietämme joulun yhdessä.

Mummin luona aika kuluu yleensä teetä juoden ja jutellen.

– Mummi kertoilee paljon omasta elämästään, mutta hänen kanssaan on kiinnostavaa keskustella myös päivän uutisista. Vaikka mummi täyttää kohta 75, hän pyörittää edelleen omaa tilitoimistoa.

Keväällä kyläilyihin saattaa tulla vieläkin pidempi tauko.

– Puolet suvustani asuu Chilessä, isäni on sieltä kotoisin. Luultavasti lähden käymään siellä. Mummikin on sitä mieltä, että matka tekisi minulle hyvää, Isabel kertoo.

Nina Kangas, 43: ”Onneksi ystävä huolehtii”

Erikoistutkija Nina Kangas, 43, on tulossa taidenäyttelystä Ateneumista ja lähdössä työporukan kanssa lounaalle. Työpäivä on tänään rento, mutta iltapäivällä kolmen lapsen äitiä odottaa jälleen säntäily paikasta toiseen.

– Nuorimmainen lapseni on kohta kuusivuotias. Kun olen hakenut hänet päiväkodista, lähden kuskaamaan koululaisia harrastuksiin. Arki on niin aikataulutettua, että aina en ehdi enkä jaksa kaikkea, mitä haluaisin, Nina sanoo.

– Liian usein joudun tinkimään ystävistäni. En ehdi soitella heille tarpeeksi usein.

Onneksi on olemassa Tiina, jonka Nina on tuntenut kymmenvuotiaasta saakka. Jos Ninasta ei kuulu mitään viikkoon, Tiina soittaa.

– Pyydän nyt Tiinalta anteeksi sitä, että joskus menee niin pitkään, etten soita hänelle. Se, että minusta ei kuulu mitään, ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi mielessäni. Kiitän häntä siitä, että hän huolehtii yhteydenpidosta silloin, kun minä en siihen pysty.

Tiina asuu Karkkilassa ja Nina Tuusulassa. Välimatkan vuoksi ystävykset tapaavat harvoin. Silti he ovat toistensa lenkkikavereita.

– Välillä teemme niin, että lähdemme molemmat tahoillamme lenkille, laitamme kuulokkeet päähän ja höpöttelemme puhelimessa sen vajaan tunnin mittaisen lenkin ajan. Silloin on aikaa ja rauhaa; tulee kevennettyä mieltä ja samalla hoidettua kuntoa.

Lue lisää:

10 syytä miksi olet erityisen onnekas, jos sinulla on pikkusisko

Näistä asioista aikuiset ystävät riitelevät – 7 ratkaisua

11 hauskaa ja erilaista tapaa pyytää anteeksi

X