Itsetuntemus

”Olen käyttänyt ison osan tuloistani taiteeseen”, kertoo Tuuli Kousa – jotain peruuttamatonta tapahtui nuorena naisena Picasson parhaiden edessä

Kuvataiteen arvoa voi mitata sen herättämissä tunteissa ja ajatuksissa – ja joskus euroissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kokea taidetta, tietävät alan asiantuntijat.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Sampo Korhonen, Kansallisgalleria

Tuuli Kousan taustalla Hanna-Leena Heiskan maalaus. Lähin työ on Anna Tuorin.

Kuvataiteen arvoa voi mitata sen herättämissä tunteissa ja ajatuksissa – ja joskus euroissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kokea taidetta, tietävät alan asiantuntijat.

Tuuli Kousa, 42, taiteen kerääjä, viestintä- ja vastuullisuusjohtaja, Helsinki

”Ollessani vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa pääsin Pablo Picasson sinisen kauden töiden näyttelyyn Chicagossa. Itselläni ei vielä silloin ollut suhdetta kuvataiteeseen. Jostakin syystä Picasson työt koskettivat syvästi ja herättivät kiinnostukseni maalaustaiteeseen.

Myöhemmin opiskelin Lontoossa viisi vuotta. Siellä aloin todella seurata taidetta. Ystäväni kanssa livahdimme Tate Modern -taidemuseon avajaisiinkin, vaikka meillä ei ollut kutsua. Hengitin taidemaailmaa sisääni.

Lontoossa asuessani ihastuin itävaltalaisten Gustav Klimtin (1862–1918) ja Egon Schielen (1890–1918) taiteeseen. Matkustin Wieniin nähdäkseni nimenomaan heidän maalauksiaan.

Muutettuani takaisin Suomeen vuonna 2003 yksi ensimmäisistä näkemistäni näyttelyistä oli seitsemän nuoren naistaiteilijan, muun muassa Elina Merenmiehen, Maiju Salmenkiven ja Aurora Reinhardin yhteisnäyttely Tyttöjen elämästä. Se järjestettiin silloisessa Amos Andersonin taidemuseossa.

Sen jälkeen olin valmis ostamaan taidetta kotiini. Ensimmäiset hankinnat tein Helsingin Taiteilijaseuran Taidelainaamosta, joka on hyvä matalan kynnyksen paikka hankkia taidetta. Ensimmäisestä maalauksestani maksoin muistaakseni kahden vuoden ajan 30 euroa kuukaudessa, kunnes se oli omani.

Myöhemmin olen käyttänyt ison osan tuloistani taiteeseen. Taiteessa on jotakin pysyvää. Se auttaa tavoittamaan herkkyyttä ja huuhtomaan tunteita. Taide tuo kerroksellisuutta elämääni.

Hyvään taiteeseen ei kyllästy. On hyvin subjektiivista arvioida, mikä ammattilaisten tekemästä taiteesta on hyvää. Voi johtua omasta rajallisuudestani, jos en arvosta jotakin teosta.

Aion jatkossakin panna rahaa taiteeseen, se on sijoitus omaan hyvinvointiini. Muuten en ajattele taidetta sijoituksena. Sen sijaan tuntuu mukavalta, kun voin seurata taiteilijoiden uraa ja samalla vähän tukea joitain heistä. Nyt kun taidetta alkaa jo olla, ajattelen myös kahta poikaani. Tuntuu hyvältä, että taide jää heille.”

83 %:lla Annan lukijoista on kuvataidetta kotonaan. 80 % lukijoista käy mielellään taidegallerioissa ja -museoissa.

”Tarvitaan rosoa, joka sytyttää kauneuden”

Tero Annanolli, 47, taiteilija ja taidepedagogi, Sipoo

Tero Annanollin maalauksia oli keväällä esillä Auran Galleriassa Turussa.
Tero Annanollin maalauksia oli keväällä esillä Auran Galleriassa Turussa.

”Minusta olisi voinut tulla myös kokki tai kondiittori. Olen kotoisin työläisperheestä Ykspihlajasta. Minulla ei ollut taiteilijaesikuvia tai tietoa siitä, onko taiteesta ylipäätään ammatiksi. Nuorena kakkujen leipominen oli minulle vähän kuin taidetta. En koskaan mitannut aineksia, vaan lisäsin kaikkea oman makuni mukaan.

Loppujen lopuksi taiteilijaksi ryhtyminen oli yksiselitteinen valinta. Olen aina tuntenut nahoissani, että olen taiteilija. Olen herkkä outolintu, jota kiinnostavat monet asiat. Tunnen, että hyppysissäni on tietoa, jota taiteessani välitän.

Käytän maalausteni pohjana usein jo kertaalleen käytettyjä kankaita. Ennen Ukrainan sotaa olin sattumalta ostanut viimeiset metrit ukrainalaista pellavaa. Olen vastaanottavainen sielu. Materiaalit ja värit kertovat minulle tarinoita, joita lähden töissäni jatkamaan. Olen myös symbolisti. Valitsen värejä, joille on eri aikoina annettu eri merkityksiä.

Barokin ajan italialainen maalari Caravaggio maalasi usein tummaan hämyyn uskonnollisia aiheita. Kokeilin itse mustalle maalaamista, sillä kun lisään mustalle pohjalle väriä, maalaan valoa. Valo kuvastaa toivoa.

Teen taidetta katsottavaksi. Etsin kauneutta, mutta pelkkä kauneus muuttuu nopeasti kliseeksi. Tarvitaan rosoa, joka sytyttää kauneuden. Hyvän taiteen tunnistaa muun muassa siitä, että se avautuu aina uudelleen. Niin kuin hyvästä romaanista, maalauksesta nousee eri katselukerroilla erilaisia puolia.

Olen taiteilija, jonka sydän sykkii bisnekselle. Kaupallisuus on aina ollut osa taidetta. Jo renessanssimaalari Tintoretto hinnoitteli työnsä neliömäärän mukaan. Kun teen tilaustyötä, kommunikoin asiak­kaan kanssa. Hän saa olla mukana maalauksen syntyprosessissa alkuideasta viimeistelyyn. Vastakohtana tälle teen taidetta, jossa keskustelen vain maalauksen kanssa. Maalaan paljon lintuja ja kukkia, sillä niissä on jatkuva liike ja muutostila. Lintu räpsähtää lentoon tai kukka lakastuu ja kuolee.

Koulutukseltani olen myös taidepedagogi. Uskon taiteen faktaan eli tietoon, joka tulee taidehistoriasta ja taitoon, joka edellyttää maalaustekniikoiden tuntemista. Järjestän taidekursseja sekä harrastajille että jo edenneille. Yrityksille tarjoan luovuuspajoja, joissa taide tulee osaksi työyhteisöä ja bisnestä.

Uskon mestari ja kisälli -opetusmetodiin, jossa taito siirtyy.”

4 % Annan lukijoista on kiinnostunut taiteesta taloudellisena sijoituksena.

”Taide kehittää kriittistä ajattelua”

Alina Mänttäri, 39, Taidemaalariliiton toiminnanjohtaja, Helsinki

Alina Mänttäri ostaa taidetta kotiinsa. Kuvassa tuore hankinta, Niina Villanuevan öljyvärimaalaus Loistavien kouristusten meri.
Alina Mänttäri ostaa taidetta kotiinsa. Kuvassa tuore hankinta, Niina Villanuevan öljyvärimaalaus Loistavien kouristusten meri.

”Johdan Suomen suurinta kuvataidejärjestöä eli noin 1500 jäsenen Taidemaalariliittoa.

Liitto valvoo muiden kuvataidejärjestöjen rinnalla jäsentensä etuja. Ensi kevään eduskuntavaaleja ajatellen olemme juuri julkaisseet hallitusohjelmatavoitteet vuosille 2023–2027. Kuvataidejärjestöt ehdottavat, että kuvataiteiden rahoitusta nostetaan asteittain kahteen prosenttiin valtion kulttuuribudjetissa. Nykyinen osuus on hieman alle prosentin.

Olen harrastanut kuvataiteita lapsesta lähtien. Kävin Tampereella kuvataidekoulun ja -lukion. Helsingissä opiskelin Vapaassa taidekoulussa maalausta ennen taidehistorian opintoja Helsingin yliopistossa.

Enää en maalaa. Johtamis- ja kehittämistehtävät ovat vieneet elämässäni voiton. Tässä työssä olen ollut neljä vuotta. Aikaisemmin johdin Forum Box -taidegalleriaa.

Uskon, että taide kehittää kriittistä ajattelua. Sivistystä arvostava yhteiskunta tukee taidetta ja sen tekemistä.

Taiteeksi määrittelisin taiteellisen toiminnan, jota tekee taidekentän taiteilijaksi määrittelemä henkilö. Hän on esimerkiksi pitänyt näyttelyitä ammattimaisesti toimivissa gallerioissa, valmistunut kuvataiteilijaksi, tullut hyväksytyksi ryhmänäyttelyihin tai on jonkin taiteilijaliiton jäsen. Suomessa kuvataiteilijaksi voi tulla hyvin monenlaisista lähtökohdista. Kulttuuri- ja taideharrastuksiin kannustavasta kodista on tietysti apua. Vanhemmat usein myös maksavat harrastuksen.

Taidemaalariliitto pyrkii kehittämään jäsentensä toimeentuloa ja ansaintamahdollisuuksia eri tavoin.

Haluamme esimerkiksi kannustaa ostamaan taidetta ja tehdä ostamisen helpoksi. Liitolla on Helsingissä oma tm•galleria. Keväisin järjestämme Kaapelitehtaalla ison teosvälitystapahtuman. Kahtena vuonna olemme myyneet maalaustaidetta myös verkkokaupassamme. Finnish Painters -hanke taas edistää suomalaisten taidemaalareiden kansainvälistä näkyvyyttä ja verkostoitumista.

Tämän vuoden alusta tm•galleria on maksanut jokaisesta näyttelystä taiteilijalle näyttelypalkkion korvauk­sena näyttelyn eteen tehdystä työstä ja sen kustannuksista. Vastaavan näyttelypalkkion yleistyminen muun muassa museoissa on yksi Taidemaalariliiton ajamista uudistuksista.”

”Olen täysillä kuvataiteilija”

Karoliina Hellberg, 34, taidemaalari, Helsinki

Karoliina Hellberg työhuoneellaan. Kuvassa olevat työt olivat esillä Art Rotterdam -tapahtumassa Hollannissa.
Karoliina Hellberg työhuoneellaan. Kuvassa olevat työt olivat esillä Art Rotterdam -tapahtumassa Hollannissa.

”Luopuessaan työstään muutama vuosi ennen kuolemaansa ranskalainen muotisuunnittelija Yves Saint Laurent sanoi, että jokainen ihminen tarvitsee esteettisiä haamuja elääkseen. Hän kertoi seuranneensa, etsineensä ja ottaneensa niitä kiinni koko elämänsä. Muodin kautta taiteen tekeminen oli hänelle haamujen tekemistä näkyviksi.

Myös kirjailija Marguerite Duras totesi taiteen tekemisestä hieman samoin, kun hän sanoi kirjoittavansa ’olemattomista’ asioista.

Tunnistan ajatuksessa esteettisistä haamuista yhtymäkohtia omaan taiteelliseen työhöni. Teenkö näkymättömästä näkyvää? Tutkinko haamuja?

Päättäessäni opintoni Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa kirjallisen lopputyöni nimi oli Haamut. Pohdin siinä näkymisen ja sisäisen aistimuksen eroa. Maalarina pyrkimykseni on tavoittaa ja välittää jokin tunnetila, ajatus tai impressio. Haluan vangita sen, jottei se unohtuisi.

Kävin Porvoon taidekoulua nelivuotiaas­ta 17-vuotiaaksi. Koulu ja opettajani Inge-Maj Eriksson olivat minulle merkittäviä vaikuttajia. Ylioppilaaksi pääsin Kallion ilmaisutaidon lukiosta.

Silti olen aina haastanut ammatinvalintaani. Olin kiinnostunut myös kielistä ja kirjoittamisesta, mutta halusin tehdä jotakin visuaalista. Kuvataideakatemiaan pääsin toisella yrityksellä. Kuvataiteista valitsin maalauksen.

Elämässäni on ollut hetki, jolloin minun piti tehdä itselleni selväksi, että olen täysillä kuvataiteilija. Tämä on vaativa elämäntapa, mutta en mystifioi työtäni. Muissakin ammateissa on paljon epävarmuuksia. Työ on vahvasti läsnä koko ajan elämässäni.

Teen yhteistyötä helsinkiläisen Galerie Anhavan ja Kööpenhaminassa toimivan Galleri KANTin kanssa. Pidän näissä gallerioissa näyttelyitä, ja ne vievät töitäni kansainvälisille taidemessuille. Viime viikonloppuna maalauksiani oli Galleri KANTin osastolla Art Rotterdam -tapahtumassa.”

Mikä maalaus koskettaa? Annan lukijat kertovat:

”Rakastan muun muassa Edgar Degas’n ballerina-aiheisia töitä, joita olen nähnyt Musée d’Orsayssa Pariisissa.”

Mona Lisa on mielestäni maalaustaiteen helmi. En ole nähnyt sitä livenä, mutta kuvissa sitäkin enemmän.”

Vincent Van Goghin Trees and Undergrowth Amsterdamin Van Gogh -museossa. Iho nousee aina kananlihalle ja kyyneleet silmiin sen edessä: miten on mahdollista nähdä maalauksessa tuuli varvikossa ja ja kuulla lehtien rapina?”

Gallen-Kallelan Poika ja varis Ateneumissa. En osaa sanoa, mikä siinä vetoaa niin vahvasti, mutta se on ollut aina lempitauluni. Käyn katsomassa sitä säännöllisin välein.”

Whistler’s Mother on James McNeill Whistlerin taulu Pariisin Musée d’Orsayssa. Museo itsessään on yksi kauneimmista, lisäksi taulu on vaikuttava. Huumoria elämykseen toi se, että taulu on merkittävässä roolissa eräässä Mr Bean -leffassa. Purskahdin nauruun, kun osuin ensi kerran taulun eteen.”

”Äitini ja edesmenneen isäni kihlajaislahjaksi 1953 saama taulu, tekijää en tiedä. Ihania ruusuja maljakossa.”

Elin Danielson-Gambogin Poutapäivä Turun taidemuseon kokoelmissa. Taulussa nuori nainen ripustaa märkää pyykkiä narulle kuivumaan. Taulu hehkuu kuumuutta ja valoa. Varjot ovat selkeärajaisia, kuivumaan levitetyt vaatteet hehkuvat valkoisina auringonpaahteessa.”

Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla. Yksi kuvan pojista muistuttaa isääni pienenä, minkä vuoksi maalauksesta on tullut minulle tärkeä.”

X