Itsetuntemus

Oletko kontrollifriikki? Liiallinen kontrollointi on merkki turvallisuuden kaipuusta

Viikkaatko vaatteet värijärjestykseen? Laaditko tehtävälistoja vapaa-ajallakin? Kontrolloinnissa on kyse turvallisuuden kaipuusta. Liiallisena se johtaa siihen, että ilo katoaa ja elämästä tulee suoritus.
30.7.2017 Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Tinka Lindroth

Siivoan huushollini joka perjantai. Viikkaan sukat ja alusvaatteet värijärjestykseen. Iltaisin listaan seuraavan päivän tehtävät ja aikataulun.

Nämä toimet rauhoittavat mieltäni. Toisaalta minun on vaikea keskittyä mihinkään, jos ympärilläni vallitsee epäjärjestys. Olen kiusallisen tietoinen silitettävien vaatteiden pinosta ja kukkapenkissäni rehottavista rikkaruohoista.

Se on kieltämättä hieman ahdistavaa.

Tunnollisuus ja organisointikyky ovat hyviä ominaisuuksia. Mutta meneekö järjestyksentarpeeni jo liiallisuuksiin? En suinkaan ole kontrollifriikki?

Kaksi minää: kontrolloiva vai kannustava?

Kaikilla on jonkinlaisia elämää helpottavia rutiineja, toteaa elämäntapavalmentaja, sosiaalipsykologi Tiina Österholm. Fiksu ihminen laatii listoja, joiden avulla tärkeät asiat tulevat hoidetuiksi. Liiallisuuksiin kontrolloiminen on mennyt, jos se vie ilon elämästä.

– Jos saat nautintoa sukkien järjestelemisestä, kaikki on ok. Mutta jos ahdistut siitä, että sukat ovat joskus epäjärjestyksessä, kyse on pakonomaisesta suorittamisesta.

Perheterapeutti, kirjailija Pekka Hämäläisen mukaan meissä asuu kaksi minää. Toinen on kontrolloiva, arvioiva ja mitätöivä. Toinen puolestaan kannustava, hyväksyvä ja luottavainen. Se, kumpi on hallitsevampi, riippuu kasvatuksesta, kokemuksista ja omista valinnoista.

Kukaan ei synny kontrollifriikiksi. Tapa toimia saattaa olla opittua: äiti tai isä on voinut olla hyvin kontrolloiva. Lapsuudenkodissa on saattanut olla alkoholin väärinkäyttöä tai väkivaltaa. Kasvuympäristö on voinut aiheuttaa sisäistä turvattomuutta, jota pyritään aikuisena paikkaamaan ylenpalttisella kontrollilla. Kaikki suunnitellaan etukäteen: työt, kotihommat, kyläilyt, lomamatkat.

– Yllätyksiä suunnitelmaan ei mahdu. Jos tulee mutka matkaan, huolellisesti rakennettu korttitalo sortuu, Hämäläinen toteaa.

Kontrollifriikin elämänpiiri kaventuu

Kun Tiina Österholm tapaa asiakkaita kotonaan, lattialle on usein ”unohtunut” lasten leluja. Tällä hän haluaa viestiä, ettei kodin ole tarvis olla aina tip top.

Österholmin asiakkaaksi hakeutuu usein naisia, jotka pyrkivät vastuullisen työn lisäksi hallitsemaan puolison, lasten, sukulaisten ja naapurien elämää. Kodin pitää olla kuin sisustuslehdestä.

– Elämme jatkuvan riittämättömyyden kulttuurissa. Sosiaalinen media syöttää vertailukohtia: tätä sinun kuuluisi syödä ja tältä sinun kuuluisi näyttää. Kontrollifriikille se aiheuttaa ahdistusta: on niin paljon asioita, joita pitäisi hallita.

Nämä naiset aikatauluttavat elämänsä kuukausiksi eteenpäin, laativat suunnitelmia ja varasuunnitelmia. Kaikki halutaan ennakoida. Se on monesti turhaa.

– Jos jotain yllättävää tapahtuu, se on usein sellaista, johon ei ole osattu varautua. Surullisinta on, että moni suuri unelma jää toteuttamatta hallinnan menettämisen pelossa. On helpompi pysyä tutuissa ja turvallisissa kehyksissä.

Rutinoituminen kaventaa elämänpiiriä. Kävellään aina samaa reittiä, käydään samassa kaupassa, ostetaan samat ruoat.

– Kun pää on ohjelmoitu liian tarkasti, siellä ei ole tilaa muutoksille. Jousto ja ketteryys kokeilla uusia asioita katoavat, Pekka Hämäläinen toteaa.

Vaarana työuupumus

Kun työhaastattelussa kysytään huonoja puolia, moni mainitsee hieman ylpeillen taipumuksensa perfektionismiin. Sehän tarkoittaa, että hän tekee kaiken ajallaan ja prikulleen oikein.

Tiina Österholmin mukaan siinä kohtaa hälytyskellojen pitäisi soida: tässä on potentiaalinen työuupuja. Ihminen, joka ei pysty joustamaan, ei delegoimaan tai ottamaan vastaan kritiikkiä. Hän haluaa hoitaa kaiken itse, koska muiden työnjälki ei kelpaa.

– Perfektionismi on eräänlainen suojautumismekanismi. Jos teen kaiken täydellisesti, kukaan ei voi arvostella minua ja tulen hyväksytyksi. Mutta hyvään elämänhallintaan kuuluu myös kyky käsitellä pettymyksiä ja epäonnistumisia.

Huolienergia tarttuu

Ihminen, joka vaatii itseltään paljon, on usein armoton myös muille. Kontrollifriikki arvostelee kumppaninsa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Astianpesukone on väärin täytetty ja pyykit väärin ripustettu.

Se saattaa johtaa siihen, että puoliso heittäytyy kontrolloijan täydelliseksi vastakohdaksi, vastuuttomaksi huithapeliksi. Ja vaikka kumppani ei suoranaisesti pomottaisi, hänen ainainen stressaamisensa pikkuasioista kiristää kodin ilmapiiriä.

– Kontrollifriikin on vaikea rentoutua ja nauttia elämästä. Kukapa haluaisi viettää sellaisen ihmisen kanssa 24/7. Huolienergia tarttuu myös läheisiin, Tiina Österholm sanoo.

Jos parisuhteen osapuolet edustavat ääripäitä, luvassa on ongelmia. Vapaa elämänasenne aiheuttaa kontrolloijassa turvattomuutta.

Yhteiselo voi Pekka Hämäläisen mukaan silti onnistua, jos pelisäännöistä pystytään sopimaan.

– Erilaisuus on mahdollisuus kehittymiseen. Kontrolloija voi tuoda suhteeseen ryhtiä, vapautuneempi osapuoli opettaa rennompaa elämäntyyliä. Molempien on mietittävä, kuinka pitkälle pystyvät joustamaan polkematta omia tarpeitaan.

Ajatusleikillä alkuun

Mikä minulle on elämässä tärkeätä? Millainen tekeminen on minulle merkityksellistä? Edistääkö kontrolloiva käyttäytymiseni sitä? Näitä kysymyksiä Tiina Österholm kehottaa kontrollifriikkiä pohtimaan.

– Jos ihmissuhteet ovat tärkeitä, jatkuva nipottaminen ja nalkuttaminen tuskin auttavat. Ja jos koko ajan siivoaa kaappejaan, olennaisemmalle tekemiselle ei ehkä jää aikaa.

Alkuun pääset tekemällä ajatusleikin: Mitä tapahtuu, jos hellitän vähän? Mikä siinä pelottaa? Mitä hyvää siitä voisi seurata?

Etene sitten pienin askelin: Muuta työmatkareittiä tai vaihda ruokakauppaa. Etsi tapasi rentoutua, olipa se sitten metsäkävely tai lukeminen. Salli itsellesi hetkiä, jolloin ei tarvitse suorittaa.

– Tarkoitus ei ole pyrkiä hällä väliä -asenteeseen vaan rentoon vastuullisuuteen.

Loma ilman listaa

Kesän kynnyksellä aloin tuttuun tapaan listata loman aikana tehtäviä kotitöitä: matonpesu, ikkunanpokien kunnostus, keittiön kaappien siivous, terassin öljyäminen… Kun pääsin kohtaan autotallin maalaus, kynäni pysähtyi.

Nautin kyllä puuhailusta, mutta loma alkoi kuulostaa työleiriltä. Hetken tuumittuani tein, kuten Hämäläinen ja Österholm suosittelivat. Revin listan. Lomalla sitä ei tarvita, tärkeimmät hommat tulevat kyllä hoidetuiksi ilmankin.

Kontrollintarve liittyy asiantuntijoiden mukaan lopulta itsetuntoon ja itsensä arvostamiseen.

– Tehtävälistat ovat hyvä apukeino. Mutta ihmisarvo ei riipu siitä, miten hyvin listan saa suoritettua. Olen arvokas, vaikka en saisi aikaan yhtään mitään, Pekka Hämäläinen muistuttaa.

Tiina Österholm kertoo japanilaisesta wabi-sabi-periaatteesta. Se on estetiikan käsite, joka näkee kauneutta nimenomaan epätäydellisyydessä. Taideteokseen jätetään tarkoituksella särö, joka tekee siitä ainutlaatuisen.

– Samaa voi soveltaa ihmisenä olemiseen. Kun päästää irti täydellisyyden utopiasta voi hyväksyä, että olen riittävän hyvä juuri tällaisena.

Lue myös:

Löysää pipoa, laske rimaa! Elämänlaatusi nousee kohisten, kun hyväksyt epätäydellisyytesi

Onko sinulla yliherkkä omatunto? Tästä jatkuva syyllisyys voi johtua

Oletko piiloperfektionisti? 7 yllättävää piirrettä, jotka johtuvatkin tiedostamattomasta täydellisyyden tavoittelusta

Kommentit (1)

Tässä taidettiin nyt esittää ääripää kontrollifriikistä. Itse tunnustan olevani sellainen, mutta en värikoordinoi sukkulani tai vaadi muilta tietynlaista käytöstä tai tapaa tehdä asioita. Yritän lähinnä hallita omaa elämääni, en muiden.




1



0

Tässä taidettiin nyt esittää ääripää kontrollifriikistä. Itse tunnustan olevani sellainen, mutta en värikoordinoi sukkulani tai vaadi muilta tietynlaista käytöstä tai tapaa tehdä asioita. Yritän lähinnä hallita omaa elämääni, en muiden.




1



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *