Itsetuntemus

Oletko myötätuntoisempi muita kuin itseäsi kohtaan – tämän takia se ei kannata

Kun on armollinen itseään kohtaan, voi elää täydesti ja pelkäämättä eikä uuvu. – Etenkin vastoinkäymisten hetkellä itsemyötätunto olisi tärkeä taito, sanoo psykologi Mari Rauhala.

Teksti:
Riina-Maria Metso

Kun on armollinen itseään kohtaan, voi elää täydesti ja pelkäämättä eikä uuvu. – Etenkin vastoinkäymisten hetkellä itsemyötätunto olisi tärkeä taito, sanoo psykologi Mari Rauhala.

Idiootti! Miksi teit noin? Typerys! Puhuisitko näin parhaalle ystävällesi? Sitä psykologi Mari Rauhala on kysynyt kymmeniltä naisilta. Vastaus on aina ei.

Puhutko näin itsellesi?

Siihen moni vastaa kyllä.

– Jokaisella on sisäinen ääni, jolla hän puhuttelee itseään. Monella se on julma. Piiskaava, ruoskiva ja kieltävä. Jos kuuntelisi sellaista ääntä ulkoa päin, sen kanssa ei haluaisi olla, Rauhala sanoo.

Hän on päässyt monen naisen sisäisen äänen äärelle kursseilla, joilla opettaa itsemyötätunnon taitoja. Siis mitä?

– Itsemyötätunto on lääke itsekriittisyyteen, kuvaa Rauhala.

– Se on ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta itseä kohtaan.

Eroon häpeästä

Itsemyötätunto on käsitteenä uudehko ja vasta tulossa suomalaiseen kulttuuriin. Rauhala oli ensimmäinen suomalainen opettaja, joka valmistui yhdysvaltalaisten Christopher Germerin ja Kristin Neffin kehittämästä koulutusohjelmasta.

Terapeuttien vastaanotoilla itsemyötätunto on suosittu työkalu. Siitä on hyötyä esimerkiksi häpeän tunteen käsittelyssä, koska häpeä on vaikea tunne työstää.

– Itsemyötätunnon taidot ovat tärkeimpiä, toimivimpia ja vahvimpia työkaluja, joita psykologina tiedän. Niiden avulla uskaltaa kohdata pettymyksiä, käsitellä niihin liittyvät tunteet ja päästää tunteista irti. Silloin voi elää täydemmin ja pelkäämättä eikä uuvu.

Nyt itsemyötätunnon taidot ovat nousseet pinnalle muuallakin kuin terapiamaailmassa, eikä ihme: ylikriittisyys, häpeä ja kovat vaatimukset itseä kohtaan ovat etenkin naisille tuttuja kuormia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan 80 prosenttia ihmisistä on myötätuntoisempia muita kuin itseään kohtaan. Jos samaa kysyttäisiin suomalaisilta, luku tuskin olisi ainakaan pienempi.

– Moni piiskaa itseään siinä pelossa, että jos lakkaa olemasta tiukka itselleen, ei saa mitään aikaan. Tutkimusten mukaan asia on päinvastoin. Kun ihmisarvo ei ole sidoksissa suoritukseen, uskaltautuu tekemään uusia asioita ja on luovempi, Rauhala sanoo.

Myötätunnon puute itseä kohtaan saattaa näkyä itsen vähättelemisenä, vaikeutena vastaanottaa tukea ja apua, perfektionismina, vetkutteluna tai vaikkapa siinä, ettei uskalla sukeltaa epämukavuusalueelleen ja hakea esimerkiksi vaativampaa työtä. Joillakuilla se näyttäytyy vaikeutena sanoa ei, siinä että sietää huonoa kohtelua tai herkästi heräävinä syyllisyyden tunteina.

Lue lisää aiheesta: Pelkäätkö, että paljastut tyhmäksi tai huonoksi? Sinulla voi olla huijarisyndrooma

Itsemyötätunto ei ole sama kuin itsetunto

Itsemyötätunto on eri asia kuin itsetunto. Eräässä tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin kuvittelemaan itsensä nolossa tilanteessa. Ne, joilla oli korkea itsetunto, olivat yhtä itsekriittisiä kuin ne, joiden itsetunto oli matala. Itsemyötätuntoiset sen sijaan kokivat häväistyksi tulemista vähemmän kuin muut. He myös ottivat asiat vähemmän henkilökohtaisesti.

– Itsemyötätunto näyttäisi olevan parempi keino selviytyä vaikeista tilanteista kuin itsetunto, jota usein tavoitellaan, Rauhala kuvaa.

Itse-etuliite ei ole suomalaisille helppo. Jotkut sotkevat itsemyötätunnon itserakkauteen tai itsensä hemmotteluun, vaikka asia on päinvastoin.

– Kun pystyn tyynnyttämään hankaliakin tunteitani ja pysähtymään, en toimi impulsiivisesti. En esimerkiksi sano sitä, mitä tulee ensimmäisenä mieleen. Se on myötätuntoa muitakin kohtaan, Rauhala sanoo.

Itsemyötätunnon avulla pääsee aidosti kiinni omiin tunteisiin ja pystyy hyväksymään paitsi ajatuksensa ja tunteensa myös kehonsa.

– Voi oppia huomaamaan, mikä kaikki omassa vartalossa on hyvin. Että vaikkapa jalat yrittävät joka päivä parastaan, olivatpa ne minkä näköiset hyvänsä.

Myötätunto on taito, jonka voi oppia

Vaativa, arvottava sisäinen ääni opitaan usein jo kotona ja koulussa. Jos lapsena saa kritiikkiä esimerkiksi tunteiden näyttämisestä kuten itkemisestä, itsemyötätunto on vaikeaa aikuisena.

Itsemyötätunnon puute on Rauhalan mukaan paitsi yksilönkehityksen ja lapsuuden ihmissuhteiden myös evoluution sanelemaa.

– Ihmiselle on aina ollut tärkeää kuulua ryhmään. Moni pitää itseään kurissa, ettei vain sanoisi, tekisi tai tuntisi mitään ”väärää”. Yritämme kontrolloida itseämme, ennen kuin kukaan muu ehtii ja tulee riski, että ryhmä sulkee ulkopuolelle.

Kontrolloinnista voi päästä eroon. Itsemyötätunto on nimittäin taito. Itsestään on mahdollista oppia pitämään huolta aikuisenakin, olivatpa lapsuuden ja evoluution eväät millaiset tahansa.

Voit valita, miten reagoit

Ensimmäinen askel on opetella olemaan tietoisesti ja hyväksyvästi läsnä. Voi kiinnittää huomiota siihen, miten havainnoi itseään.

– Sitten voin valita, miten kussakin tilanteessa toimin. Minun ei tarvitse alkaa soimata itseäni. Voin vain todeta, että ahaa, nyt olen vihainen (itselleni), Rauhala neuvoo.

Rauhala tietää mistä puhuu. Hänkään ei aina ole ollut myötätuntoinen itseään kohtaan.

– Opin pienenä välttämään virheitä ja piilottelemaan tunteitani. Elin lapsuuteni Australiassa, ja siellä oli koulussa kova kuri. Opin pelkäämään opettajia, Rauhala kertoo.

– Lisäksi minussa on suorittaja, joka on kovasti halunnut hyväksyntää. Edelleen se nostaa ajoittain päätään, mutta se ei ole enää niin usein ohjaksissa.

Rauhala sai apua säännöllisestä mindfulnessin harjoittamisesta.

– Sen avulla opin kohtaamaan itseni – myös kriittisyyteni – hyväntahtoisesti.

Muista, että muutkin mokaa

Lempeys itseä kohtaan on tärkeää etenkin, kun on mielestään epäonnistunut tai nolannut itsensä.

– Silloin ei saa hylätä itseään. Ystävällisyys itseä kohtaan pudottaa siinä hetkessä stressitasoa huomattavasti.

Epäonnistuessaan moni ajattelee, että ”voi ei, olen ainoa, jolle näin käy”. Koetaan peruskärsimyksen lisäksi vielä erillisyyttä ja yksinäisyyttä.

Lue lisää: Kun kriisi iskee, miten toimit – Oletko selviytyjä vai lamaantuja?

Siksi itsemyötätunnon taitoja voi olla hedelmällistä opetella ryhmässä.

– Ryhmässä voi huomata, että muutkin kokevat riittämättömyyttä ja kelpaamattomuutta.

Pysähtyminen auttaa arjessa

Kriittinen puhe voi nousta sisältä automaattisesti, mutta sen rinnalle kannattaa opetella lempeämpiä sanoja. Voi päättää tietoisesti, että asenne itseä kohtaan on ystävällinen ja hyväntahtoinen, ei julma.

Yksinkertainen harjoitus arkeen on itsemyötätuntotauko.

– Kun tuntee mokanneensa, voi todeta, että auts, tämä on nyt hankalaa. Tunnetta ei tarvitse työntää pois vaan sen voi myöntää. Sitten voi muistuttaa itseään siitä, että muillekin käy näin. Kolmanneksi voi sanoa itselleen jotain, mikä olisi tärkeää kuulla siinä tilanteessa: ei ole hätää, kelpaan silti. Sanoihin voi liittää myös kosketuksen ja vaikka silittää itseään, Rauhala neuvoo.

Rauhalan myötätunto itseään kohtaan on koetuksella, joskus esimerkiksi arjessa lasten kanssa. Silloin auttaa pysähtyminen.

– Pyrin kohtelemaan itseäni samanlaisella lempeydellä kuin lapsiani tai ystäviäni. Lapseni toivottavasti oppivat mallista kohtelemaan myös itseään hyvin.

X