Olitko kiltti teini tai jäikö sinulta murrosikä välistä? Sillä voi olla yllättäviä vaikutuksia aikuisena
Murrosikää ei pitäisi nähdä vaikeana ikänä, vaan se on tärkeä kehitysvaihe, ja kapinointi on olennainen osa sitä. Jos nuorella ei ole näkyvää kriisiä, pitäisi olla huolissaan, sanoo asiantuntija.
Murrosikää ei pitäisi nähdä vaikeana ikänä, vaan se on tärkeä kehitysvaihe, ja kapinointi on olennainen osa sitä. Jos nuorella ei ole näkyvää kriisiä, pitäisi olla huolissaan, sanoo asiantuntija.
Millainen teini olit? Luistitko kotiintuloajoista, nimittelitkö vanhempiasi, kapinoitko? Jos teit niin, onnittelut!
– Murrosikää ei pitäisi nähdä minään kauheana asiana ja vaikeana ikänä, vaan se on tärkeä kehitysvaihe, joka liittyy aivojen ja kehon kypsymiseen ja yksilön kehittymiseen omaksi itsekseen, sanoo psykologi Mikael Saarinen.
Kun aivot ja keho kypsyvät, nuorella on paljon tunteita, mutta ei riittävästi säätelyvälineitä. Muutokset kehossa ja mielessä hämmentävät. Puhkeaa identiteettikriisi.
– Olisi hassua, jos näin isoon muutokseen ei reagoisi mitenkään. Jos näkyvää murrosiän kriisiä ei ole lainkaan, pitäisi olla vähän huolissaan, Saarinen sanoo.
Kyseessä on elämänvaihekriisi, joka pitäisi ratkaista. Jos sitä ei ratkaise, tiedossa on ongelmia.
Ankara kotikuri tuottaa kypsymättömiä aikuisia
Joillakuilla murrosikä näyttää jäävän välistä. Saarisen mukaan syynä voi olla ankara kotikuri tai se, että lapsi ryhtyy miellyttämään vanhempiaan.
– Jos jokin kehitysvaihe täytyy tukahduttaa, seurauksena on taantuminen, joka tulee esille joko suoraan tai epäsuorasti, Saarinen sanoo.
– Keskeinen kysymys, joka tässä elämänvaiheessa pitäisi ratkaista, on: kuka minä olen, kelpaanko ystävilleni ja mitä minä elämälläni haluan tehdä? Jos tämän ratkaiseminen on estetty ja teiniä on pidetty kovassa kurissa, seurauksena on kypsymätön aikuinen.
Saarisen mukaan murrosiän väliinjäämisen vaikutus elämään voi olla todella suuri: elämä voi mennä ihan eri suuntaan kuin se olisi mennyt, jos kehityskriisi olisi ratkaistu.
Ratkaisematon murrosiän kehityskriisi voi näkyä Saarisen mukaan esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
1. Elät vanhempiesi unelmaelämää
Jos kapinaa ei ole lainkaan ja nuori pyrkii miellyttämään vanhempiaan, voi käydä niin, että hän sivuuttaa omat tarpeensa ja toiveensa ja valitsee itselleen sellaisen elämän, jota vanhemmat toivovat – suorittaa vaikkapa sellaisen tutkinnon, jonka vanhemmat ovat valmiiksi lapselleen valinneet.
2. Toteutat somesta omaksumaasi elämisen mallia
Jos ei tiedä, minne haluaa mennä, mikä tahansa polku kelpaa. Sen, mikä polku sattuu avautumaan, voivat ratkaista muut ihmiset tai olosuhteet – tai media.
Etenkin sosiaalinen media luo elämisen malleja, joita ihminen voi pyrkiä toteuttamaan omassa elämässään. Silloinkin ongelmana on se, että haaveet tulevat ulkopuolelta ja omat tarpeet voivat jäädä kuulematta, tunnistamatta ja toteuttamatta. Median välittämä elämisen malli on ongelmallinen siksikin, että monet viihteen suuret nimet – esimerkiksi amerikkalaiset tubettajat – ovat kuin aikuisia lapsia. Tällaista duudsoiluvaihetta voi ja kuuluukin olla elämässä, mutta se, että se vain jatkuu ja jatkuu, osoittaa taantumista.
Psyykkisesti aikuisen ihmisen elämänhaasteet eivät liity siihen, tuleeko minusta miljonääri tai suosittu, vaan siihen, miten löytää ystäviä ja läheisyyttä ja miten tehdä merkityksellistä työtä.
3. Kapinoit rajusti opiskeluiässä
Erillistyminen lapsuudenperheestä tapahtuu jossakin vaiheessa joka tapauksessa, tarve ei voi koteloitua ihmismieleen loppuiäksi. Esimerkiksi opiskeluaika on sellainen vaihe, jolloin moni kokeilee rajoja, tekee irtiottoja ja toilailee. Mutta koska tässä vaiheessa irtiotot tehdään yksin eli ilman sitä turvallisten vanhempien tukea, mitä teinillä parhaimmassa tapauksessa on, irtiotot voivat viedä suurempiin ongelmiin kuin teininä.
4. Sinulla on selittämätön paha olo
Jos sivuuttaa omat tarpeensa tehdessään suuria elämänvalintoja, alkaa usein oireilla myöhemmin elämässään. Voi olla selittämätön paha olo, josta yrittää päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Mutta oireiden hoitamisen sijasta olennaista olisi kysyä, miksi oireilet, mistä tämä olo kertoo.
5. Sinulle tulee voimakas kriisi keski-iässä
Jos ihminen on valinnut muiden mallin tai muiden toiveiden mukaisen elämän, voi alkaa neli–viisikymppisenä tuntea, että elämä on tylsää tai vääränlaista. Tämän seurauksena usein ihmissuhteet alkavat rakoilla ja lopulta ihminen on tyytymätön ja yksin.
6. Pysyt sinkkuna tai lykkäät perheen perustamista
Kehitystaantumat ovat nykyään melko yleisiä. Tämä näkyy esimerkiksi sinkkujen määrän kasvuna ja siinä, että perheen perustamisikää siirretään aina vain vanhemmalle iälle.
Nykyään ensisynnyttäjät ovat usein kolmekymppisiä, mikä voi kertoa siitä, että lasten saamista lykätään. Lykkäämisen taustalla voi olla se, että koetaan uhkaavaksi se avuttomuuden ja riippuvuuden kokemus, jonka pieni vauva tuo mukanaan. Valinta on myös lopullinen ja päättää tietyn elämänvaiheen.
7. Olet altis eroamaan parisuhteistasi
Jos kriisiä ei käy murrosiässä läpi, on valmistautumattomampi käymään läpi muitakaan kriisejä. Esimerkiksi parisuhteen kriisit ratkaistaan tällöin helposti eroamalla ja vaihtamalla uuteen.
8. Sinusta tulee itseriittoinen ja itsekäs
Myös hyvin itsekkäät ja itseriittoiset ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole koskaan ratkaisseet murrosiän kehityskriisiä. Lapsuus ja murrosikä ratkaisevat pitkälti, löytääkö ihminen oman identiteetin ja syntyykö hänelle kyky intiimiin kanssakäymiseen muiden kanssa vai eristäytyykö hän. Ratkaisematon murrosiän kriisi voi selittää myös narsismia.
9. Jäät ikuiseksi kapinalliseksi
Kapinointikaan ei toisaalta takaa sitä, että kaikki on kunnossa. Jos kapinoi mutta ei pysty ratkaisemaan kehityshaasteitaan, jää ikuiseen kapinaan kaikkia vastaan. Tällöin voi pahimmillaan ajautua yhteiskunnan ulkopuolelle, rikolliseksi tai vaikkapa huumeidenkäyttäjäksi. Tai sitten vain keski-ikäiseksi punkkariksi.
Murrosiän kriisin voi ratkaista aikuisenakin
Vaikka teini-iän kriisi olisi jäänyt ratkaisematta, koko loppuelämä ei ole välttämättä pilalla. Saarinen muistuttaa, että kriisin voi ratkaista rakentavasti myöhemminkin.
Murrosiän kriisi liittyy voimakkaasti suhteeseemme muihin ihmisiin.
– Koska ihmissuhteita ei voi hoitaa ja parantaa teoriassa, yksin ei voi ratkaista keskenjäänyttä murrosiän kriisiä, Saarinen sanoo.
Sen sijaan myöhemmät, aikuisiän ihmissuhteet voivat auttaa kasvamaan ja kehittymään.
– Avuksi voivat olla hyvä parisuhde tai hyvät ystävyyssuhteet, joissa on mahdollisuus aidoille kohtaamisille ja keskusteluille, Saarinen sanoo.
Jos hyviä, läheisiä ihmissuhteita ei ole tai aikaa tällaisille keskusteluille on vaikeaa löytää, hyviä ihmissuhteita voi simuloida psykoterapiassa.
Kommentit
Kyllä niin oli täyttä asiaa tämä kirjoitus! Kotona minulle pidettiin sotilaallisen tiukkaa kuria, en olisi uskaltanut uhmata vanhempiani mitenkään kun olin vielä ainut lapsi. Isäni sisko asui samassa omakotitalossa ja kaikkien kolmen katseet olivat koko ajan vahtimassa minua ja varoittelemassa kaikesta. Menin 19 vuotiaana naimisiin, koin sen olevan ainut mahdollisuus päästä ”vartioiltani” karkuun. Kaikki meni avioliitossa hyvin kunnes täytin 35-vuotta. Silloin alkoi minun uhmaikäni, kapinoin miestäni vastaan, petin ja tein kaikki temput jotka olisi pitänyt teininä tehdä. Lopulta erosin ja vietin tosi railakasta vapaan naisen elämää. Sitä jatkui kunnes menin uudestaan naimisiin ja erosin puolentoista aviovuoden jälkeen. Molemmat erot tapahtuivat minun tahdostani. Nyt olen rauhoittunut kun ikääkin on jo sen verran, että ei kehtaa enää ”riehua” yöelämässä tai muutenkaan. Isääni rakastin, äitini oli minua väheksyvä ja pilkallinen en pysty häneen suhtautumaan luontevasti edes nyt vaikka aikaa on kulunut. Nyt minulla on 9 lastenlasta ja olen rakastava mamma. Asun yksin toivottavasti elämäni loppuun asti.
Kommentit
Kyllä niin oli täyttä asiaa tämä kirjoitus! Kotona minulle pidettiin sotilaallisen tiukkaa kuria, en olisi uskaltanut uhmata vanhempiani mitenkään kun olin vielä ainut lapsi. Isäni sisko asui samassa omakotitalossa ja kaikkien kolmen katseet olivat koko ajan vahtimassa minua ja varoittelemassa kaikesta. Menin 19 vuotiaana naimisiin, koin sen olevan ainut mahdollisuus päästä ”vartioiltani” karkuun. Kaikki meni avioliitossa hyvin kunnes täytin 35-vuotta. Silloin alkoi minun uhmaikäni, kapinoin miestäni vastaan, petin ja tein kaikki temput jotka olisi pitänyt teininä tehdä. Lopulta erosin ja vietin tosi railakasta vapaan naisen elämää. Sitä jatkui kunnes menin uudestaan naimisiin ja erosin puolentoista aviovuoden jälkeen. Molemmat erot tapahtuivat minun tahdostani. Nyt olen rauhoittunut kun ikääkin on jo sen verran, että ei kehtaa enää ”riehua” yöelämässä tai muutenkaan. Isääni rakastin, äitini oli minua väheksyvä ja pilkallinen en pysty häneen suhtautumaan luontevasti edes nyt vaikka aikaa on kulunut. Nyt minulla on 9 lastenlasta ja olen rakastava mamma. Asun yksin toivottavasti elämäni loppuun asti.
En myöskään käsitellyt asioita teininä. Pelkäsin kai vanhempianj. Nyt melkein 50 enkä osaa rakastaa, parisuhteet ei kestä enkä uskalla käsitellä asioitani edes terapiassa. Olen yh teinipojalle ja hän on liian kiltti. Ei uhmaa vaikka jo 17. Taidan olla liian pelottava ja autoritaarinen. Yritän vain olla vähemmän vihainen kuin isäni oli minulle. Olen huolissani. Haluaisin olla rakastavampi isä. Haluaisin että poikani antaisi murrosiän tulla.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous