Itsetuntemus

Älä heitä päiväkirjojasi roskiin – teiniaikojen päiväkirjojen lukeminen auttaa kriiseissä

Päiväkirjan kirjoittaminen auttaa sinua ymmärtämään itseäsi. Kokeile kirjoittaa päiväkirjaa uudella, asiantuntijan suosittelemalla tavalla.
25.9.2019 Teksti: Kaisa Pastila Kuvat: iStock

Päiväkirjan kirjoittaminen on terapeuttista. Mutta oletko muuttaessasi koskaan miettinyt, pitäisikö vanhoista päiväkirjoista luopua vai olisiko syytä raahata ne mukana?

Moni on, ja tähän kysymykseen kirjallisuusterapiaohjaaja, kirjailija ja kouluttaja Heli Hulmi joutuu usein vastaamaan päiväkirjakursseillaan.

Ja vastaus on: niitä ei kannata heittää menemään.

– Päiväkirjat sisältävät oleellista materiaalia, jos haluaa ymmärtää itseään. Itse kuulun niihin, jotka ovat säästäneet kaikki vanhat päiviksensä.

Työssään Hulmi auttaa ihmisiä käyttämään vanhoja päiväkirjoja väylänä kohti syvempää itsetuntemusta. Mutta mitä annettavaa nuoruuden raapustuksilla voi olla?

Päiväkirjan kirjoittaminen auttaa selventämään ajatuksia

Kesällä Hulmi piti päiväkirjakurssin, jonka osallistujista moni oli elämän käännekohdassa: yksi valmistautui eläkeikään, toinen halusi hyvästellä raskaan elämänvaiheen ja kolmas lähestyi neljänkympin rajapyykkiä.

– Elämän muutoskohdat haastavat etsimään suhdetta suuriin eksistentiaalisiin kysymyksiin kuten rakkauteen, kuolemaan ja vanhenemiseen. Tällöin päiväkirja voi olla merkittävänä apuna.

Uuden päiväkirjan kirjoittaminen auttaa usein selventämään omia ajatuksia, mutta prosessissa on hyötyä myös vanhoista päiväkirjoista.

Eräs kurssilainen kertoi, ettei hän pystynyt lukemaan päiväkirjaa, jonka oli tuonut mukanaan. ”Tämä liittyy vaikeaan elämäntilanteeseen. En ole uskaltanut avata tätä kertaakaan”, nainen sanoi. Muutkin kertoivat, miten omien tekstien lukeminen jännitti tai suorastaan ahdisti.

Viikon kuluessa epäröijät kuitenkin rohkaistuivat ja avasivat vanhat päiväkirjansa. Se kannatti.

– Monesti käy niin, että kun katsoo aikuisen naisen perspektiivistä nuorta itseään, suhtautuu itseensä myötätuntoisemmin kuin aikaisemmin. Alkaa ymmärtää, että ihminen yrittää aina pärjätä niillä keinoilla, joita hänellä kulloinkin on käytössään.

Kirjoita päiväkirja uusiksi

Vanhoja päiväkirjoja ei siis kannata hillota komerossa, mutta Hulmi neuvoo etenemään lukuprosessissa hitaasti, omaa sydäntä kuunnellen. Elämäntilanteen pitää olla rauhallinen – lukemiseen tarvitaan aikaa.

Ensimmäisellä lukukierroksella voi merkitä värillisillä tusseilla kiinnostavia kohtia. Seuraava vaihe on puhtaaksikirjoitus. Eri ikäkausien päiväkirjoista valitut oleelliset kohdat kirjoitetaan kronologiseen järjestykseen yhteen tiedostoon. Teksti kirjoitetaan alkuperäisessä muodossaan, sitä ei editoida.

– Tietokoneelle kirjoittamisella on uskomaton voima. Yhtäkkiä tekstiin saa etäisyyttä. Alkaakin ajatella: Ai noin se kirjoitti!

Yksi tapa on sukeltaa vanhoihin kirjoituksiin vuodenkierron mukaan. Esimerkiksi joulun alla voi tarkistaa, mitä ajatuksia itsellä oli joulunpyhinä kymmenen vuotta aikaisemmin.

Avautunut näköala auttaa näkemään yhteyksiä eri-ikäisessä minässä. Voi esimerkiksi kysyä: Mikä minussa jatkuu ikäkaudesta toiseen? Mikä on muuttunut? Entä milloin jokin idea on tullut mieleeni ensi kerran?

Hulmi itse koki voimaannuttavana, kun tajusi, että oli jo lukiolaistyttönä saanut idean, joka tuli todeksi vasta vuosia myöhemmin.

– Päiväkirjojen lukeminen saa minussa aikaan lämpöä. Minua liikuttaa se Heli, joka on dokumentoinut elämäänsä, liimannut sekaan lehtileikkeitä, runoja, laulunsanoja, laittanut talteen reseptejä, kirjoittanut kysymyksiä itselleen ja pysähtynyt niiden äärelle.

Kehitä itseäsi päiväkirjan kirjoittajana

Miten päiväkirjaa olisi hyvä sitten jatkossa kirjoittaa, jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä?

– Kannattaa tarkkailla, löytyykö omista merkinnöistä elämän eri sävyjä: surua, iloa, toivoa, pelkoa, kiitollisuutta, rohkeutta, hämmennystä… Olisi tärkeää saada päiväkirjaan mukaan koko tunteiden kirjo.

Hulmi kertoo tutkimuksesta, jossa verrattiin kahta kirjallisuusterapeuttista ryhmää. Toisessa ryhmässä ihmiset kirjoittivat vain positiivisia kokemuksia, ja toisessa ryhmässä sai kirjoittaa mitä vain – myös vaikeista asioista. Pitkällä aikajänteellä se ryhmä, joka sai kirjoittaa kaikesta, alkoi voida paremmin.

Kirjoittajakouluttaja kehottaa kokeilemaan myös dokumentoivaa otetta ja kirjoittamaan päiväkirjaan tilanteita tai kuvia, joiden keskellä elää. Missä ollaan? Keitä on mukana? Mitä sanotaan? Mitä tehdään?

– Arkipäiväisiä havaintoja ei kannata vähätellä. Ne voivat olla tosi paljastavia, kun yrittää myöhemmin ymmärtää aikaa ja itseään. Jos etenee tekstissä suoraan abstraktiin filosofointiin ja merkityksiin, omat ajatukset voivat jäädä vain ilmaan vaille todistusaineistoa.

Heli Hulmille päiväkirjan kirjoittaminen on elämäntapa. Kirja odottaa häntä joka päivä ruokapöydässä. Hän kirjoittaa kirjaansa aamuisin, mutta vain jos siltä tuntuu.

– Päiväkirja auttaa minua pysymään yhteydessä sisimpääni. Kun asioiden äärelle pysähtyy, ne eivät vain liu’u sormista.

Erityisen merkitykselliseksi Hulmi on kokenut kirjoittamisen niinä aikoina, joina elämässä on tapahtunut paljon. Esimerkiksi iäkkäiden vanhempiensa sairastumisen aikaan hän kirjoitti päiväkirjaa. Hän palasi merkintöihinsä vasta äidin ja isän kuoleman jälkeen.

– Siinä ajanjaksossa tapahtui niin paljon. On tärkeää, että päiväkirja on mahdollistanut sen, että olen voinut palata niihin hetkiin uudestaan ja yrittää ymmärtää niitä.

Pidä teemapäiväkirjaa

Kaipaatko uutta virettä päiväkirjailijana tai haluaisitko alkaa pitää päiväkirjaa? Kokeile teemapäiväkirjan kirjoittamista.

Vaihtoehto 1: Keskity viikon ajan kirjoittamaan vain kohtaamisista, joita sinulla on ollut päivän aikana. Mikä ihminen tai olento jäi sinulle mieleen tänään? Kuvaile kohtaaminen mahdollisimman tarkasti. Juttelittepa tai ette, joka tapauksessa sinä muistat hänet. Kirjoita mieluiten joka päivä samaan aikaan.

Vaihtoehto 2: Kerää viikon aikana uutisista, taiteesta, ulkomaailmasta erilaisia asioita, jotka kolahtavat. Kirjoita joka ilta vain yhdestä, siitä mieleenpainuvimmasta.

Lue merkinnät läpi vasta sitten, kun viikko on kulunut. Löydätkö yhteyksiä tekemiesi havaintojen välillä? Onko huomioissasi jokin punainen lanka? Mieti, mitä se kertoo sinusta.

 

Lue myös

Suosittelemme