Itsetuntemus

Persoonallisuuseroja tutkivat rakastavaiset Minna Oulasmaa ja Mika Pesonen: ”Toista pitää kohdella niin kuin hän haluaa itseään kohdeltavan”

Mika Pesonen kuuli neljästä temperamenttimallista ensimmäisen kerran Minna Oulasmaalta, ja se mullisti hänen ajatteluaan. Nyt hän ymmärtää sen, että Minna tarvitsee sinisen temperamenttinsa takia enemmän rauhaa ja omaa tilaa kuin hän itse punaisena.

Teksti:
Tyyne Pennanen
Kuvat:
Elina Simonen

Mika Pesonen ja Minna Oulasmaa olivat tavatessaan molemmat eronneet, ja lapset olivat jo isoja.

Mika Pesonen kuuli neljästä temperamenttimallista ensimmäisen kerran Minna Oulasmaalta, ja se mullisti hänen ajatteluaan. Nyt hän ymmärtää sen, että Minna tarvitsee sinisen temperamenttinsa takia enemmän rauhaa ja omaa tilaa kuin hän itse punaisena.

Tässä miehessä on jotakin erityistä, Minna Oulasmaa ajatteli, kun hän luki Mika Pesosen viestejä. He olivat löytäneet toisensa deittipalvelu Eliittikumppaneissa ja alkaneet kirjoitella toisilleen. Mika kirjoitti syvällisesti, ja tuntui, että heidän välillään oli yhteys.

Minna oli jo ehtinyt miettiä, olisiko parempi, jos hän vain eläisi yksin. Vaikka hän työskenteli parisuhde- ja seksuaaliterapeuttina, hän ei ollut saanut omia parisuhteitaan kestämään. Uteliaisuus kuitenkin voitti, ja hän päätti kokeilla, vielä kerran.

Oli hyytävän kylmä päivä tammikuussa, kun Minna ja Mika tapasivat kahvilassa Kauniaisissa. Siitä on haastattelupäivänä kulunut viisi vuotta, 11 kuukautta ja neljä päivää.

Värikäs temperamentti

”Laitatko radion kiinni”, Minna pyytää Mikalta. Olemme istuutuneet ruokapöydän ääreen heidän Espoossa sijaitsevassa kodissaan, ja taustalla soi vaimea, tuskin kuultava musiikki.

– Voi rakas sinua, Mika sanoo ja käy napauttamassa radion kiinni.

Minna kertoo olevansa erityisherkkä. Hän haluaa elää ja työskennellä mahdollisimman rauhallisissa ympäristöissä, sillä hälinä ja ihmisjoukot stressaavat.

Väestöliitossa vastuuasiantuntijana työskentelevä Minna on koulutukseltaan paitsi parisuhde- ja seksuaaliterapeutti myös työnohjaaja ja terveydenhoitaja. Ratkoessaan asiakkaittensa tai oman elämänsä ihmissuhteita hän käyttää toisinaan apunaan väreihin perustuvaa temperamenttijaottelua, joka jakaa ihmisten temperamentit neljään eri kategoriaan. Siniset ja vihreät ovat introverttejä, punaiset ja keltaiset ekstroverttejä. Jokaisella värillä on lisäksi muita ominaispiirteitä. Temperamentin katsotaan olevan sisäsyntyistä: se on muuttumaton ja eri asia kuin persoonallisuus, jota elämänkokemus ja kulttuuri muovaavat. Yksikään temperamentti ei ole toista parempi; ne ovat vain erilaisia.

Minna on saanut väreihin perustuvassa temperamenttitestissä tulokseksi sinisen. Siniset ovat pikkutarkkoja, pohdiskelevia ja hitaita tekemään päätöksiä. Myyntivalmentajana työskentelevän Mikan pääväri on punainen. Hän on sosiaalinen, kilpailuhenkinen, ideoiva ja nopea päätöksissään.

Mikakin käyttää väritemperamenttimallia vetämissään valmennustilaisuuksissa. Nyt he ovat kirjoittaneet yhdessä Tunnista tyyppisi -kirjan, jossa he avaavat temperamenttijaottelua niin työpaikan ihmissuhteissa kuin perhe- ja parisuhteissakin.

Kahden aikuisen suhde

Treffit kauniaisissa tekivät sen heti selväksi. Vaikka ensimmäinen ”kohtaaminen” oli tapahtunut jo heidän kirjoitellessaan toisilleen, kahvilassa molemmista tuntui, että tästä voisi tulla jotakin.

Molemmat olivat eronneet, ja lapset olivat jo isoja. Suhteesta voisi tulla kahden aikuisen suhde.

– Olimme ehtineet hankkia aika paljon kokemusta ja erota niin monta kertaa, että osasimme arvostaa toisiamme, Minna sanoo puolileikillään.

He alkoivat tapailla ja neljä vuotta sitten muuttivat yhteen.

Mika kuuli neljästä temperamenttimallista ensimmäisen kerran Minnalta, ja se mullisti hänen ajatteluaan. Hän oivalsi ihmisten erilaisuuden – sen ettei pidä kohdella muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Niinpä hän ymmärtää, että Minna tarvitsee sinisen temperamenttinsa takia enemmän rauhaa ja omaa tilaa kuin hän itse.

– Olisi sadismia, jos minä jossakin tilanteessa pyytäisin Minnaa heittämään kannat kattoon, koska itse tykkään elää niin. Toista pitää kohdella niin kuin hän haluaa itseään kohdeltavan.

Mika uskoo, että ilman temperamenttiajattelua he eivät ehkä olisi yhdessä.

– Vasta sen kautta aloin paremmin ymmärtää itseäni ja parisuhteitani, hän sanoo.

Pariskunnan temperamenttiero näkyy monessa asiassa. Punaiset ovat ideoivia ja saavat asioita tapahtumaan. Niinpä Mika esimerkiksi suunnittelee yhteiset lomamatkat. Se sopii verkkaiselle siniselle.

– Saan olla maskotti, joka kulkee mukana.Mika on aina järjestänyt kaiken valmiiksi, eikä minun tarvitse nähdä vaivaa, Minna sanoo.

– Et sinä mikään maskotti ole, Mika parahtaa.

Minna nauraa.

– Olenpas! Mutta en kärsi siitä, vaan minulla on ihanan arvostettu olo, kun olet huolehtinut kaikesta.

Mikaa ei stressaa olla matkanjohtaja.

– Olisi kamalan stressaavaa jättää Minnalle matkojen suunnitteleminen, hän sanoo.

– Ero juontuu meidän temperamenteista, Minna jatkaa. – Sinulla on kaukoputki tulevaan. Minä elän tätä hetkeä. Elämme eri aikavyöhykkeillä. Mutta et loukkaannu siitä, että en ideoi matkaa vuoteen 2021 tai kirjaideaa. Sinähän keksit kaikki ideat, ja sitten minä pyydän miettimisaikaa.

Minna pohtii asioita sydänjuuria myöten ja tulee havainneeksi asioita, joita Mika ei malta nähdä. Kun he viimeistelivät yhteistä kirjaansa, Mikan mielestä se oli jo valmis, mutta Minna viilasi pilkkuja yötä myöten työhuoneessaan.

Minna sanoo, että eritahtisuus voi olla ongelma punaisen ja sinisen suhteessa. Jos joutuu pakottamaan itsensä toisen tahtiseksi, voi kadottaa itsensä. Sinisen ei pidä yrittää olla yhtä nopea kuin punainen. Muuten hän saattaa kokea rooliristiriitaa. Hän joutuu esittämään jotakin, mitä hän ei ole.

– Mutta tässä parisuhteessa saan olla sellainen kuin olen. Kelpaan omana itsenäni. Ajattelen, että se on hirveän tärkeää parisuhteessa.

– Meidän suhteemme arvoja ovat luottamus, kunnioitus ja arvostus, Mika listaa.
– Meidän suhteemme arvoja ovat luottamus, kunnioitus ja arvostus, Mika listaa.

Asiakeskeisyys yhdistää

Viisi vuotta, 11 kuukautta ja neljä päivää. Tarkka tieto suhteen kestosta tulee Mikalta.

– Ei niin, että tässä päiviä laskettaisiin, hän vitsailee.

Mika ja Minna ovat asiakeskeisiä. Se yhdistää heitä.

Väriteorian mukaan punaiset ja siniset ovat asiakeskeisiä; vihreät ja keltaiset tunne- ja ihmissuhdekeskeisiä.

– Emme ole muista riippuvaisia emmekä hirveästi ajattele, mitä muut meistä ajattelevat, kun taas vihreille ja keltaisille on tärkeää, miten heihin suhtaudutaan, Mika sanoo.

Pariskuntaa kiinnostavat samanlaiset asiat.

– Pelaamme mielellämme strategisia korttipelejä, Minna sanoo. – Emme istuudu alas puhumaan syvällisiä vaan keskustelumme syntyvät tekemisestä.

– Minnalla on aina samanlainen ilme riippumatta siitä, häviääkö hän vai voittaako. Siniset ovat tuollaisia, heidän naamastaan ei voi päätellä mitään. Itselläni kyllä saattaa hävitessä lentää kortti joskus nurkkaan, Mika kertoo.

Punaisen taipumus suoruuteen ja haluun voittaa voi viedä hänet konflikteihin. Mika kertoo olevansa halki, poikki ja pinoon -tyyppiä. Häntä ei kiinnosta pehmentää mielipiteitään tai vatuloida asioita turhan pitkään. Päätöksiä on tehtävä ja asioita saatava aikaiseksi.

– En kuitenkaan joudu konflikteihin, koska osaan säädellä itseäni ja minulla on aina ollut kohtalaiset sosiaaliset taidot. Omaa huonoa käytöstään ei voi selittää sillä, että minulla nyt vain on tällainen temperamentti, hän sanoo.

Lue myös: ”Rakastan sinua, mutta haluan erota”– älä hötkyile! Näin löydät onnellisen ja toimivan parisuhteen salaisuuden

”Kaksi punaista voivat olla dynamiittia”

Minna ja Mika painottavat, että kaikkien värien täytyy kehittää sosiaalisia taitojaan, mutta punaisille se on erityisen tärkeää.

– Punaisten ongelma on usein itsereflektion puute, Minna sanoo. – Mielestäni olet kehittynyt siinä tosi paljon, hän sanoo Mikalle.

Toisaalta muut hyötyvät punaisen temperamentin eteenpäin vievästä energiasta. Etenkin verkkaisemmin päätöksiä tekevät siniset ja vihreät.

– Moni saattaa kokea helpottavana sen, että joku päättää ja visioi heidän puolestaan. Mielestäni punaiset sopivat luontevasti johtotehtäviin.

Jos punainen päättää ja sininen seuraa, onko Minnan ja Mikan parisuhteessa kenties maskuliinin ja feminiinin vanhanaikainen vastakkainasettelu?

Minna ei ajattele näin.

– Minussa on paljon miehisiä piirteitä. Samastun usein siihen suomalaiseen insinöörimieheen, jolla on vaikeuksia ilmaista tunteitaan. Mika on ambivertti ja hoitaa meidän sosiaaliset suhteet, jotka usein mielletään naisten tontiksi.

Ambivertti tarkoittaa sitä, että henkilö on sekä intro- että ekstrovertti. Hänessä on useita eri värejä, ja hän pystyy suhtautumaan joustavasti erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Mikassa on eniten punaista, hieman sinistä ja ripaus keltaista.

Minna on äärisininen. Heidän kirjassaan on persoonallisuustesti, jossa on 32 kysymystä. Minna sai testistä 31 sinistä pistettä.

– Ääripäässä oleva joutuu vain tekemään itsensä kanssa enemmän töitä, Minna sanoo.

Entä onko jokin väriyhdistelmä, joka ei toimi parisuhteessa ollenkaan?

Ei ole, koska Mikan ja Minnan mielestä onnistuneeseen parisuhteeseen vaikuttavat muutkin asiat kuin temperamentti.

– Mutta ehkä ääripäissä olevien värien kanssa voi tulla ongelmia. Vahva keltainen ja vahva sininen saattavat olla kaukana toisistaan. Toinen janoaa ihmisten pariin, toinen haluaa käpertyä kotisohvalle.

– Tai jos on kaksi punaista, jotka eivät tunne itseään ja haluavat kilpailla toistensakin kanssa, Mika sanoo.

– Kaksi punaista voivat olla dynamiittia. Niissä suhteissa voi olla valtataistelu päällä koko ajan, Minna sanoo.

Samalla puolella

Kun Minna katseli kuusi vuotta sitten Mikan profiilia Eliittikumppaneissa, hän kiinnitti huomionsa siihen, että yhdessäkään kuvassa Mika ei nojannut golfmailaan, luksusveneeseen tai isoon Bemariin.

– Ei, vaikka hän on Espoosta! Minna sanoo ja nauraa.

– Meillä on yhteinen arvomaailma, Mika jatkaa. – Emme ole materian perään.

Onnistunut parisuhde tarvitsee temperamenttiälykkyyden lisäksi myös yhteiset arvot, pariskunta painottaa.

– Meidän suhteemme arvoja ovat luottamus, kunnioitus ja arvostus, Mika listaa. – Ja uteliaisuus elämää ja toista kohtaan. Ja ilo! Lystiä pitää olla, hän jatkaa.

Mika tarttuu kynään ja piirtää paperille ”suhdekolmion”. Yhdellä sivulla on temperamentti, toisella sivulla arvot ja kolmannella tarpeet ja toiveet. Minna ja Mika kokevat, että heidän tarpeensa ja toiveensa käyvät hyvin yksiin. He pitävät matkustamisesta, eivät viihdy kesämökillä ja haluavat viettää vapaa-aikansa toistensa kanssa.

– Minulle on tärkeää, että kumppani haluaa viettää yhteistä aikaa niin paljon kuin mahdollista ja olla läsnä, Minna sanoo.

Kannustaminen ja toisen huomioiminen näyttää saavan suhteen kukoistamaan. Kun Minnan polvi oli kipeä, Mika toi hänelle kotiin kuntopyörän. Tai Mikan tullessa väsyneenä kotiin Minna on lämmittänyt hänelle saunan ja laittanut ruokaa. Pienet kauniit teot saavat heidät olemaan samalla puolella.

Suhdekolmio avuksi

Näin onnellista ei ole kaikilla. Minna ja Mika huomauttavat kirjassaan, että yksinäisyys parisuhteessa on yllättävän yleistä: ”Useampi kuin joka viides kokee, että ei saa riittävästi toisen huomiota, läsnäoloa, rakkautta, läheisyyttä tai seksiä.”

Pariskunta katsoo, että suhdekolmio on kätevä työkalu, jonka avulla voi alkaa sanallistaa parisuhdettaan. Millaiset meidän temperamenttimme ovat? Arvostammeko samanlaisia asioita? Mitä me toivomme ja tarvitsemme? Voimmeko sovittaa nämä asiat yhteen molempia tyydyttävällä tavalla?

– Haluaisin vastuuttaa jokaisen itsetutkiskeluun. Jokaisella temperamentilla on omat haasteensa. Ensin pitää oppia tuntemaan itseään ja temperamenttiaan ja sitten avata suunsa. Sen jälkeen voi saada muutoksia aikaiseksi ihmissuhteissa tai työelämässä, Minna sanoo ja jatkaa:

– Varsinkin eron jälkeen kannattaisi miettiä, voisiko syynä olla esimerkiksi se, että temperamentit eivät kohdanneet.

Entä miten luotettavaa tietoa neljään eri väriin jaoteltu temperamenttimalli antaa? Tunnista tyyppisi -kirjan malli perustuu löyhästi työelämäkoulutuksissa käytettyyn DISC-analyysiin, jonka avulla pyritään parantamaan tiimien sisäistä vuorovaikutusta. Värimallista ovat kirjoittaneet aikaisemmin muun muassa Thomas Erikson Idiootit ympärilläni– ja Tony Dunderfelt Tunnista temperamentit -kirjoissaan.

Onko ihmisen luokitteleminen neljään eri tyyppiin Mikan ja Minnan mielestä tieteellisesti pätevää? Ja eikö siinä ole vaarana se, että leimataan ihmisiä tietynlaisiksi?

– Temperamentti on vain osa persoonaa, joka muuttuu koko elämän ajan. Mutta tietyt biologiset peruslähtökohdat pysyvät varsin samanlaisina. Tässä mallissa on haluttu yksinkertaistaa temperamenttiajattelua, jotta ihmiset pystyisivät tunnistamaan itsensä, Minna vastaa.

– Kyllähän näihin testeihin saa suhtautua pienellä varauksella. Sekin vaikuttaa, missä roolissa ihminen tekee testin. Joku voi olla työpaikalla ekstrovertti ja kotona introvertti, Mika sanoo.

Minnalle ja Mikalle temperamenttiajattelusta on ollut hyötyä – ja iloa.

– Tässä suhteessa on helppoutta ja keveyttä, he sanovat.

Juttu on julkaistu Annassa 3/2020.

X