Sosiaalinen eristäytyminen voi ahdistaa – näin vahvistat resilienssiäsi vaikeina aikoina
Reagoimme kriisitilanteisiin eri tavoilla, ja sosiaalinen eristäytyminen voi synnyttää joillekin ahdistuksen tunteita. Psykologi neuvoo, millä keinoilla itseään voi suojella kriisitilanteessa.
Reagoimme kriisitilanteisiin eri tavoilla, ja sosiaalinen eristäytyminen voi synnyttää joillekin ahdistuksen tunteita. Psykologi neuvoo, millä keinoilla itseään voi suojella kriisitilanteessa.
Ihminen on sosiaalinen olento ja selviytyäksemme kriisitilanteesta tarvitsemme sosiaalista tukea. Siitä syystä on luonnollista, jos kotona pysyttely ja sosiaalinen eristäytyminen tuntuvat uuden koronaviruksen aiheuttamassa kriisitilanteessa haastavalta ja ahdistavalta.
– Tärkeintä on muistaa, että kriisitilanteessa kaikista merkittävin apu on toisilta ihmisiltä saatu tuki, huomauttaa psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijula.
Sosiaalinen eristäytyminen voi kriisiyttää
Riippuu ihmisestä, kuinka kukin suhtautuu eristäytymiseen. Poijulan mukaan tilanne voi tuntua vaikeammalta esimerkiksi heistä, jotka ovat tottuneet olemaan päivittäin tekemisissä useiden eri ihmisten kanssa.
– Hyvin sosiaalisille henkilöille on palkitsevaa, että he saavat olla vuorovaikutuksessa ja tekemisissä monien eri ihmisten kanssa. Heille voi olla hankalaa, että yhtäkkiä ulkoapäin määrätään, ettet saakaan olla tekemisissä ja fyysisesti läsnä toisten kanssa.
Poijula kertoo, että eristäytyminen voi aiheuttaa kriisiytymistä myös perheessä, sillä kotona vietetään paljon enemmän aikaa kuin tavallisesti. Rutiinien uupuminen voi olla vaativaa niin perheen arjelle kuin parisuhteellekin.
– Kuten loma-aikanakin, nyt saatetaan herkemmin stressaantua ja reagoidaan asioihin ärhäkämmin. Jos perheissä ja parisuhteissa on ollut jo entuudestaan ongelmia, on vaarana, että ongelmat alkavat eskaloitua. Ei ole niin paljon asioita, jotka veisivät huomion muualle ja toisivat tyydytystä.
Kaikista haavoittuvimmassa asemassa ovat Poijulan mukaan kuitenkin yksinäiset ja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat yksilöt. Eristäytymisellä voi olla heille vakavia ja pitkäkantoisia seurauksia.
– Tiedetään, että lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on kuormittavaa olla sosiaalisesti eristäytynyt, mutta erityisen kuormittavaa se on mielenterveysongelmaisille ja yksinäisille. Heillä yksinäisyys korostuu nyt entisestään. Me tarvitsemme toisia ihmisiä selviytymisessä.
Resilienssi suojaa mieltä kriisitilanteissa
Resilienssi eli mielen joustavuus tarkoittaa kykyä mukautua haasteisiin ja vastoinkäymisiin tarpeen tullessa. Vahvasta resilienssistä on apua kriisitilanteissa, sillä sen avulla ihmisen asenne pysyy rohkeana ja hän pystyy näkemään vaikeat ajat mahdollisuutena.
– Vahvan resilienssin omaavalla henkilöllä voi olla kielteisiäkin ajatuksia, mutta hänen asenteensa pysyy silti realistisen optimistisena. Hän uskoo siihen, että kriisistä voi selviytyä, ja hän osaa pyytää apua.
Resilienssiin vaikuttavat sekä geneettiset tekijät että elinympäristömme. Resilienssi on muun muassa opittua tunneälykkyyttä, sosiaalisia taitoja ja kykyä ratkaista eteen tulevia ongelmia.
Jokainen voi pyrkiä harjoittamaan oman mielensä joustavuutta. Yksi tärkeä resilienssiä vahvistava seikka on omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen.
– Fyysisestä ja henkisestä kunnosta huolehtiminen on tärkeää. On hyvä pitää kiinni perustarpeista, kuten liikkumisesta ja läheisistä ihmissuhteista.
Poijulan mukaan mielen joustavuutta parantaa se, että kriisitilanteessa miettii ja tekee luetteloita myönteisistä ajatuksista ja tekemisistä. Jos ahdistus nousee pintaan, on hyvä pyrkiä reagoimaan negatiivisiin tunteisiin hallitusti.
– Tässä tilanteessa selviytymisessä on tärkeää, että pitää itsensä ajan tasalla luotettavan tiedon avulla ja huolehtii, että pysyy rauhallisena eikä ala murehtia liikaa. Että hyväksyy tämänhetkisen tilanteen ja näkee hyvää kriisinkin tuomissa mahdollisuuksissa.
Rutiinien löytäminen tuo rakennetta päiviin
Vaikka sosiaalinen eristäytyminen vaikuttaa kasvotusten käytyyn kanssakäymiseen, Poijulan mukaan on tärkeä loppujen lopuksi muistaa, että monet muut sosiaalisen tuen muodot, kuten neuvonta ja aineellinen apu, ovat edelleen mahdollisia.
Myös perheen tuki on monilla edelleen käytettävissä.
– Kotiin eristäytyminen ei estä meitä olemasta oman perheen ja läheisten kanssa, mikä on kaikista tärkeintä selviytymisen kannalta, Poijula muistuttaa.
Poijula kehottaa, ettei omaa energiaa kannata käyttää rajoituksien ajatteluun, vaan pyrkiä tekemään niitä asioita, joita pystyy, ja yrittää näiden avulla saada rakennetta arkeen.
– On tärkeä saada asioita aikaan ja välttää passivoitumista. Myönteistä energiaa voi hakea arkeen ulkoilulla, liikkumisella, luonnon avulla, elokuvilla ja kirjoilla.
Lue myös:
Kommentit
Selviytymistä nähnykkään tuo on juuri ja juuri 1/10 osa rankka kokemus verraten aukin johaan tai rtk:hon.
23:00-02:00 suunnistus pimeässä veikkaisin että max 5km suunnistus ollut koitappa suunnistaa 26h 50km siinä selviytymistä
Kommentit
Yksinäisten syrjäytyneiden arjesta voin sanoa seuraavaa. Tämä koskee eritoten raittiita, tai lähes raittiita, joilla ei ole minkäänlaista verkostoa edes siinä ”ryyppyremmissä”. Ainoat sosiaaliset kontaktit vuosien ajan ovat saattaneet olla kaupan kassalla asiointi muutaman kerran viikossa, sekä muutaman kerran vuodessa asiointi työvoimatoimiston, tai kaupungin ohjaajien parissa. Omalla kokemuksellani puhun nyt 30-40 -vuotiaan arjesta, joka muistuttaa sitä mitä vanhimpien eläkeläisten arki on.
Ehkä tämä tämänhetkinen korona-todellisuus, joka muistuttaa hyvin pitkälti tavallisen yhteiskunnasta syrjäytyneen arkea herättää vihdoin myös keskustelua, että miten tälläiset henkilöt saadaan tehokkaammin kopattua mukaan. Aiheesta on toki puhuttu jonkin verran, mutta ei se ole mun omalla kokemuksellani saanut mitään varsinaista muutosta aikaiseksi, vaan se on kaikki jäänyt sanahelinäksi. Mun omaan arkeeni tämä korona-virus ei ole vaikuttanut vielä millään tavalla, joka on pysynyt samanlaisena kohta jo 4-vuotta muutamaa poikkeuksellista kuukautta lukuunottamatta. Kotona ja netin äärellä lähinnä hitaasti purkaen velkaantumisen aiheuttamaan lamaantumista ja prosessoiden omaa mieltä ja historiaa. Ymmärrän nykyään, että sanalla velkavankeus on todellinen kaiku, se voi lamaannuttaa ihmisen elämään neljän seinän sisällä, kuin vankeudessa. Edessä alkaa sillä saralla kuitenkin olla omalla osallani kohta jo valoa.
Ei kuitenkaan kovinkaan inhimillinen kokemus elämästä, eikä enää kovinkaan myönteinen näkemys yhteiskunnastakaan, vaikka tiedostan, että tilanteeseen on omien virheiden myötävaikuttamana ajauduttu. Nyt esillä ollutta kaikki mukaan jeejee -asennetta on hyvin vaikea saada päälle nykyisestä vuosia kestäneestä asemasta, jonka kuitenkin ymmärrän olevan tärkeä ja toivottavaa tulevaisuuteen mentäessä. Itse olen tyyni ja rauhallinen, mutta joissakin tapauksissa suora lähestyminen nyt voi olla tälläisessä tilanteessa pitkään olleelle lähinnä kanava purkaa sosiaalisten suhteiden puuttumisesta syntynyttä pahaa oloa.
Katse on kuitenkin eteenpäin ja mukanani eteenpäin kulkee ainakin puhdas luonto ja aurinko, vaikka jäisinkin vain yhteiskunnan reunalle, tai omaksi kuplakseni siitä ulos suljetuttuna, tai jopa sinne suunnanneena.
Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin kohtalaisen hyvin, ihminen nyt vain osaa vaatia ja haluta aina vain lisää. Sitä on huomannut kaipaavansa vain kokemuksia mm. matkustelusta ja edes ylläpitää illuusiota lämpimistä kohtaamisista, mutta aidot lämpimät kokemukset ilman maskeja ovat silti parasta mitä on olemassa.
Täytyy vielä selventää tätä edellistä kommenttiani. Selkeästi käytin tätä kommentointimahdollisuutta kanavana mieleni purkautumiselle omasta tilanteestani ja tämä artikkeli tuntui hyvältä paikalta jakaa ajatuksia. Tarkoituksena ei ollut vähätellä kenenkään omakohtaista kokemusta nykyisessä tilanteessa.
Pohjimmaisena ajatuksenani oli se, että hyvä, että näitä aiheita käsitellään laajemminkin nyt ja toivottavasti se kantaa hedelmää jatkossa itse kullekkin.
ps. Tässä on muuten hyvä esimerkki, kuinka eristäytyneen ja yksinäisen mieli saattaa toimia. Asioita pureksii ja käsittelee mielessä siten, että niihin saattaa palata vielä useamman kerran, koska mielellä ei ole mahdollisuutta purkaa asiaa suoralla vuorovaikutuksella kenenkään kanssa. Asiat täytyy siis käsitellä itsekseen ja saada purettua osiin, joka voi osalle aiheuttaa lukkiutuneita tiloja. Ehkä se on tulosta myös tylsistymisestä ja turhautumisesta, hah. Tsemppiä kaikille.
Yksinasuvalle etätöitä tekevälle ihmiselle tilanne voi olla ahdistava.
En asu yksin, enkä ole etätöissä, mutta kun menen ulos ja kohtaan tuon rauhallisuuden, mikä ulkona tulee vastaan, olen tosi onnellinen. Sopiva määrä liikennettä, ei kassajonoja, ei ruuhkia eikä ihmismassoja. Voin kun kotikaupunkini Helsinki olisi aina tällainen.
Selviytymistä nähnykkään tuo on juuri ja juuri 1/10 osa rankka kokemus verraten aukin johaan tai rtk:hon.
23:00-02:00 suunnistus pimeässä veikkaisin että max 5km suunnistus ollut koitappa suunnistaa 26h 50km siinä selviytymistä
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous