Itsetuntemus

Silja Aallon tie oopperatähdeksi alkoi, kun äiti sairastui syöpään: ”Tajusin, että unelmia ei kannata pantata”

Kun äiti kuoli, Silja Aalto, 34, ymmärsi elämän rajallisuuden. Hän jätti uransa lentoemäntänä ja lähti tavoittelemaan unelmaansa oopperalaulajan urasta. Unelman vuoksi eräs toinen haave sai väistyä.

Teksti:
Elisa Hurtig
Kuvat:
Mirva Kakko/Otavamedia

Sopraano Silja Aalto lähti toteuttamaan unelmaansa: hän halusi oopperalaulajaksi.

Kun äiti kuoli, Silja Aalto, 34, ymmärsi elämän rajallisuuden. Hän jätti uransa lentoemäntänä ja lähti tavoittelemaan unelmaansa oopperalaulajan urasta. Unelman vuoksi eräs toinen haave sai väistyä.

Nyt voit kertoa äidillesi, että hänen tyttärestään tulee oopperalaulaja, Silja Aallon laulunopettaja sanoi. Oli kesä 2015, ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutukseen valittujen nimet oli juuri julkaistu. Silja oli hämillään. Oliko hän oikeasti päässyt opiskelemaan?

Siljan äiti sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa.

– Pelkäsin, että en ehdi kertoa hänelle tuloksista, Silja kertoo.

Aikaa ei ollut hukattavaksi. Silja hyppäsi autoonsa ja suuntasi kohti Tamperetta, missä hänen äitinsä oli hoidettavana. Taivas oli pilvessä, mutta aurinko pilkahteli välillä pilvien lomasta. Autonratin takana Silja mietti surullisena äitinsä vointia. Syöpä oli jo pitkällä, mutta vielä kerran hän voisi tehdä äidin onnelliseksi. Perillä Silja kertoi uutiset.

– Äitini oli valtavan ylpeä minusta. Hän kertoi heti huonetovereilleen ja henkilökunnalle opiskelupaikastani. Kun lähdin sairaalasta, äitini kuunteli lauluani CD-soittimella uudelleen ja uudelleen ja pyysi hoitajiakin kuuntelemaan sitä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin, elokuisena perjantaina Silja istui äitinsä sairaalasängyn vieressä ja piti äitiään kädestä kiinni. Taustalla soi Puccinin La Bohéme -ooppera. Äiti makasi silmät kiinni. Pian hän veti viimeisen hengenvetonsa avonaisen ikkunan edessä ja oli poissa.

Seuraavana maanantaina Silja istui uusien oppilaiden tervetulotilaisuudessa Sibelius-Akatemiassa.

– Oloni oli absurdi. Olin yhtä aikaa valtavan surullinen ja varma siitä, että olen oikealla tiellä.

”Lentoemännän työ oli ihanaa”

Tenavatähden alkukarsintaan pääsy, piano- ja viulutunnit. Vaikka Silja tiesi jo lapsena olevansa musiikillisesti lahjakas, hän ei silti vielä lukiossakaan osannut ajatella, että hänestä voisi tulla ammattimuusikko. Musiikki oli vain kiva harrastus. Silja opiskeli matkailurestonomiksi ja myöhemmin lentoemännäksi, koska matkustaminen ja vieraisiin kaupunkeihin tutustuminen tuntuivat kiehtovilta.

– Lentoemännän työ oli ihanaa: sain matkustella ja olla ihmisten parissa. Ajattelin, että voisin tehdä sitä loppuikäni.

Pitkätkin työpäivät kuluivat mukavan työyhteisön vuoksi hujauksessa. Työnsä takia Silja pääsi paikkoihin, joihin ei olisi muuten matkustanut. Hänen maailmankuvansa avartui, kun hän näki Intian väenpaljouden ja slummit, joissa perheet asuivat kadulla ja nukkuivat vieretysten lämmittäen toisiaan.

Kiinnostavasta työstä huolimatta musiikki ei unohtunut. Siljan työkaveri houkutteli hänet kuoroon ja laulutunneille. Laulunopettajansa kannustamana Silja haki laulunopettajakoulutukseen ja pääsi Lahden ammattikorkeakouluun opiskelemaan.

– En silti varsinaisesti vielä siinäkään vaiheessa miettinyt laulamisesta ammattia. Olihan minulla jo mahtava työ.

Mitään kevyttä harrastustoimintaa musiikkiopinnot eivät silti enää olleet. Joskus Silja tuli sunnuntai-iltana työmatkalta Kiinasta ja istui jo aamulla oppitunnilla. Arki alkoi olla raskasta. Siljan oli valittava. Hän ilmoitti työnantajalleen, ettei voisi enää työskennellä täysiaikaisesti vaan alkoi tehdä töitä osa-aikaisesti.

”Tunsin huumaantuvani, sillä laulu resonoi kehossani”

Huumaava tunne, sellaisen Silja koki vuonna 2009, kun hänet oli valittu mukaan laulamaan Savonlinnan Oopperajuhlien kuoroon.

– Seisoin lavalla kuorolaisena Puccinin Turandot-oopperassa. Kun satapäinen kuoro lauloi yhdessä, tunsin huumaantuvani, sillä laulu resonoi koko kehossani.

Viimein Silja alkoi ajatella, että musiikista voisi tulla hänen ammattinsa. Ajatus vahvistui entisestään, kun hän katsoi kuoron keskeltä sopraano Eglise Gutiérrezin laulamista ja mietti, miten joku voi laulaa noin upeasti, että ääni kantaa suuren orkesterin yli. Voi kunpa voisin itsekin joskus nousta lavalle ja laulaa samalla tavalla, Silja haaveili.

Koko oopperamaailma oli alkanut vetää häntä puoleensa yhä enemmän. Solistit, kuoro, orkesteri, lavastus ja puvustus muodostivat yhdessä oman kiehtovan kokonaisuutensa.

Unelma oopperatähteydestä oli kuitenkin laitettava hetkeksi syrjään, sillä Siljasta tuli äiti. Tytär Aino syntyi kesällä 2012. Parin vuoden kuluttua syntyi hänen toinen lapsensa Edith. Laulutunneille ja kuorolle ei ollut aikaa. Silja halusi keskittyä äitiyteen.

Vasta äidin sairastuminen syöpään sai Siljan ymmärtämään elämän rajallisuuden. Silloin hän päätti hakea Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan.

– Tajusin, että unelmia ei kannata pantata. Olin määrätietoinen ja varma siitä, että haluan laulajaksi.

Oopperalaulaja Silja Aalto
Silja Aalto esiintyy ensi tammikuussa gaalakonsertissa Lincoln Centerissä New Yorkissa. Se on hänelle unelman täyttymys.

Matkalla Manhattanille

Lentokone rullasi kiitoradalla tämän vuoden tammikuussa. Silja istui koneessa paikallaan ilman lentoemännän univormua. Hän oli matkalla New Yorkissa Manhattanilla järjestettävään laulukilpailuun.

Lentoemännyys oli saanut jäädä – ainakin hetkeksi. Silja oli ottanut Finnairilta opintovapaata seuratakseen unelmaansa. Puoli vuotta aiemmin hän oli voittanut arvostetun Toivo Kuula -laulukilpailun.

Lentokoneessa istuessaan hän mietti urapolkuaan. Hän halusi laulaa niin paljon, että oli joutunut sen vuoksi luopumaan toisesta unelmastaan.

Kotiäitiys olisi voinut katkeroittaa

Silja oli haaveillut pitkästä äitiyslomasta, mutta sen pitäminen oli ollut mahdotonta, ja Silja oli laittanut kolme- ja yksivuotiaat tyttärensä tarhaan pienempinä kuin oli suunnitellut.

Sibelius-Akatemiaan pääsy on ollut hänelle unelmien täyttymys. Jos hän olisi valinnut koulun sijaan monen vuoden kotiäitiyden, hän olisi voinut myöhemmin katkeroitua, ettei seurannut intohimoaan.

Välillä hän on kokenut huonoa omaatuntoa, kun on joutunut olemaan useita päiviä poissa kotoa. Toisaalta hän on huomannut, että tytöt viihtyvät päiväkodissa. Ja onhan Siljalla mies, joka jakaa vanhemmuuden tasavertaisesti. Oopperan orkesterissa alttoviulua soittava mies toki joutuu olemaan välillä iltaisin töissä, joten silloin perhe turvautuu isovanhempien ja lastenhoitajan apuun.

Kotona ollessaan Silja ei tee töitä vaan keskittyy tyttäriinsä. Rivitalon pihalla hiekkalaatikon reunalla istuu tyystin toisen näköinen Silja kuin oopperan lavalla: meikitön ja verkkariasuinen nainen.

Koulua on vielä vuosi jäljellä. Tiiviimmillä opiskelujaksoilla aamulla on harjoituksia yhdestätoista kahteen ja illalla kuudesta yhdeksään. Aikataululla imitoidaan sitä, millaisia tulevan oopperalaulajan työajat ovat. Harjoitusten väleissä on laulutunteja.

Vaikka äitiyden ja tiukan opiskelun yhdistäminen on onnistunut, pienet lapset ovat kuitenkin tuoneet lisähaasteensa opiskeluun. Äänen vuoksi hän pelkää flunssaa ja pesee käsiään koko ajan.

Hänen tyttärensä kantoivat ensimmäisenä tarhavuotenaan koko ajan tauteja kotiin. Koulu perustuu produktioihin ja esiintymisiin, joten Silja veti sen vuoden esitykset aina pienessä kurkkuköhässä.

Onneksi lapset kuitenkin nukkuvat hyvin, sillä Silja on huomannut, että väsymys kuluttaa laulajan ääntä eniten.

Voitto tuli New Yorkissa

New Yorkin matkalle Silja päätyi löydettyään Metropolitan International Vocal Competition -laulukilpailuilmoituksen netistä. Kilpailussa Silja lauloi tuomaristolle kaksi aariaa. Laulaessaan hän ei miettinyt mitään ylimääräistä, ei kelannut kauppalistaa tai paluulentoja. Hän keskittyi vain siihen, miten tulkitsisi tekstin parhaiten. Tuomarit halusivat kuulla lisää.

Kun esitys oli ohi, Silja soitti miehelleen: hän oli laulanut niin hyvin kuin taisi. Samaa mieltä oli tuomaristo. Kilpailusuorituksen jälkeen Silja oli lähdössä kotiin, mutta tuomaristo pyysi häntä jäämään vielä mestarikurssille. Kurssin aikana tuomariston edustajat alkoivat taputella Siljaa selkään ja onnitella häntä.

Silja oli ihmeissään, kunnes yksi kilpailun edustajista tuli kertomaan, että Silja on voittanut koko kilpailun. Rahapalkintoa hänelle ei ollut luvassa, vaan palkinto on esiintyminen gaalakonsertissa Lincoln Centerissä New Yorkissa tammikuussa 2018. Kylmät väreet menivät pitkin Siljan kehoa, ja hänen oli vaikea uskoa voittoa todeksi. Tiedon jälkeen hän ei pystynyt keskittymään täysillä mestarikurssiin. Häntä hymyilytti. Hän oli voittanut kuusikymmentä kilpakumppaniaan. Se ei ollut mikään läpihuutojuttu.

Laulaminen on kuin terapiaa

Kun Silja palasi kotiin, hän alkoi harjoitella tulevaa gaalakonserttia varten. Sitä hän odottaa nyt jännityksellä, sillä esiintyminen isolla lavalla on hänelle unelmien täyttymys. Jos ura Suomessa ei aukea, Silja perheineen on valmis matkustamaan töiden perässä ulkomaille.

– Laulaminen on minulle kaikki kaikessa. Se on iso osa identiteettiäni ja tuottaa minulle mielihyvää. Laulaessani koen vapautuvani. Koen antavani lahjan kuulijoille.

Toisinaan laulaminen tuntuu Siljasta myös terapialta. Laulaessaan hän käsittelee tunteitaan ja ammentaa niistä tulkintaansa. Edelleen hän miettii, että kunpa äiti olisi nähnyt hänet esiintymässä. Hän olisi taatusti ollut ylpeä tyttärestään.

– Kun laulan, mietin usein äitiä ja laulan hänelle. Silloin tulkintani on herkempää. Äiti on edelleen vahvasti läsnä kaikessa tekemisessäni.

Julkaistu Annassa 29/2017.

Yksi meistä -tositarinoita:

Entinen alkoholistiäiti Sirpa: ”Join tukahduttaakseni surun, ahdistuksen, tuskan ja riittämättömyyden”

Tyttärensä tapaturmaisen kuoleman nähnyt isä: ”Pakenin surua työhön, kunnes opettelin puhumaan tunteistani”

Väkivaltainen mies vainosi Sannaa vuosia tappouhkauksin: ”En edes muista elämää ilman pelkoa”

Siskon itsemurha tuli täytenä yllätyksenä Marjulle: ”Miksi en saanut mahdollisuutta auttaa häntä?”

Asperger-diagnoosi muutti koulukiusatun Esmeraldan elämän: ”Nyt pystyn elämään normaalia nuoren naisen elämää”

Tähdille glamour-iltapukuja suunnitteleva Riikka Ikäheimo luottaa intuitioon: Jos jotain haluan, elämä tuo sen eteeni

 

X