Itsetuntemus

Suorittaja kaivaa itselleen kuoppaa tehdessään koko ajan enemmän – tunnista pakonomainen suorittaminen ja opettele pysähtymään

Suorittaja näyttäytyy aluksi tehokkaana ja aikaansaavana työntekijänä. Pitkällä tähtäimellä vaaraana on kuitenkin uupuminen, kun ihminen ei osaa rauhoittua. Parisuhteessa suorittaminen voi saada aikaan uhriutumista.

Teksti:
Janna Nousiainen
Kuvat:
Istock

Suorittaja pärjää yleensä hyvin työelämässä.

Suorittaja näyttäytyy aluksi tehokkaana ja aikaansaavana työntekijänä. Pitkällä tähtäimellä vaaraana on kuitenkin uupuminen, kun ihminen ei osaa rauhoittua. Parisuhteessa suorittaminen voi saada aikaan uhriutumista.

Kaikki tietävät henkilön, joka tuntuu aina olevan kaikkialla touhuamassa – kyseessä voi olla työkaveri, joka on mukana jokaisessa projektissa, tai ystävä, joka koko ajan järjestää erilaista tapahtumaa ja tekemistä. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole vain ahkeruudesta, vaan ihmisellä voi olla pakonomainen tarve suorittaa.

Niin sanotut suorittajat saavat aikaan paljon asioita, vaikka suorittaja-sanaa käytetäänkin yleensä kielteisessä mielessä. Suorittajat pärjäävät yleensä hyvin opinnoissa ja työelämässä. Ulospäin ainainen suorittaminen näkyy tehokkuutena, mikä ainakin aluksi miellyttää esimerkiksi työnantajaa. Työnantajasta voi tuntua, että suorittaja on työntekijänä loistava, koska tämä saa niin paljon aikaan. Pitkällä tähtäimellä aineinen suorittaminen voi kuitenkin aiheuttaa paljon ongelmia.

Suorittaja ei välttämättä tee asioita tekemisen ilosta

Rauhoittuminen on tärkeää levon ja jaksamisen kannalta. Ainainen suorittaminen voi viedä tilaa palautumiselta, jos ihminen kokee koko ajan tarvetta tehdä jotain.

– Riskinä on aina se, että suorittaminen uuvuttaa ja väsyttää, Pihlajalinnan psykologi Hanna Lemmetyinen sanoo.

Lemmetyisen mukaan on ihan hyvä, jos ihminen saa asioita aikaiseksi ja nauttii tekemisestä. Jos ihminen kuitenkin jatkuvasti ajattelee, että täytyy saada aikaan vielä enemmän tai tehdä koko ajan vain paremmin, voi ongelmia alkaa ilmetä.

– Usein siihen liittyy se, että mikään ei riitä ja ihminen vähättelee omaa suorittamistaan. Ajatellaan, että huomenna pitää ponnistella vielä kovemmin, koska ei saanut tämän enempää aikaiseksi. Silloin suorittaminen on suurempi taakka ihmiselle.

Suorittaminen voi johtaa uupumiseen

Suorittaminen voi johtaa siihen, että ihminen uupuu. Lemmetyisen mukaan silloin ei välttämättä riitä se, että ihminen vain lepää ja sitten taas jatkaa samalla tavalla. Omaa toimintatapaa voi joutua tutkimaan syvällisestikin, jotta ainaisen suorittamisen kehän saisi katkaistua.

– Täytyy hakea muunlaista tapaa toimia suorittamisen sijaan.

On hyvä opetella erottamaan ahkeruus ja pakonomainen suorittaminen. Itseltään kannattaa kysyä, tekeekö asioita tekemisen ilosta vai tuntuuko tekeminen pakonomaiselta suorittamiselta?

Huono itsetunto voi johtaa pakonomaiseen suorittamiseen

Ihmisellä, joka kokee aina tarvetta suorittaa, on todennäköisesti vaativan persoonallisuuden piirteitä. Hän voi vaatia itseltään paljon, ja se saa aina vain suorittamaan lisää. Mitään yhtä selitystä siihen ei löydy, miksi ihminen kasvaa niin sanotusti suorittajaksi. Suorittaminen voi rakentua monella tavalla, joskus suorittaminen kumpuaa huonosta itsetunnosta ja alemmuuskompleksista.

– Aika yleistä on, että ihmisellä on huonouden tunnetta tai epäilystä omasta arvostaan. Epävarmuus itsestä ja alemmuuden tunne ovat syvällä olevia kipuja, joiden takia ihminen luo selviytymiskeinoksi suorittamisen, Lemmetyinen kertoo.

Nainen istuu tietokoneella pää painettuna käsiinsä.
Suorittaja saattaa uupua.

Suorittaminen ei liity pelkästään työ- tai kouluelämään, vaan ihminen voi myös suorittaa ihmissuhteitaan. Jos ihmissuhdetta suorittaa, se ei välttämättä tunnu vastavuoroiselta suhteelta, jossa itse sekä saa että antaa.

– Parisuhteessa se voi näkyä monenlaisena. Jos esimerkiksi säntillinen kotitöiden tekeminen on toiselle kauhean tärkeä juttu, voi se tuottaa toisellekin stressiä, että pitäisikö hänenkin. Toinen voi myös kaivata mahdollisuutta vain olla ilman, että täytyy ensin tehdä viikkosiivous.

Suorittajan puoliso voi paitsi kokea, että itsekin pitäisi koko ajan puuhata jotakin, myös heittäytyä sen varaan, että toinen kuitenkin tekee. Tässä on riski, että suorittaja itse ajan kuluessa alkaa kokea itsensä hyväksikäytetyksi.

Suorittamisesta voi opetella pois

Pakonomaisesta suorittamisesta voi opetella pois. On tärkeää opetella rauhoittumaan, jotta keho ja mieli voivat palautua kuormituksesta. Ensin itseään täytyy kuitenkin havainnoida, sillä vasta kun suorittamisen huomaa, voi sitä lähteä muuttamaan.

– On paljon ihmisiä, joiden mielessä on motto, että ensin työ ja sitten huvit. Eli ensin täytyisi ansaita se, että saa rentoutua ja levätä. Ihminen voi kyseenalaistaa, miksi täytyy aina tehdä niin.

Konkreettisena esimerkkinä Lemmetyinen mainitsee arkielämän tilanteen, jossa ihminen on pakonomaisesti aina vaihtanut lakanat viikoittain, mutta kokeilisikin joskus vaihtaa ne harvemmin huomatakseen, että mitään katastrofia ei tapahtunut. Tätä samaa ajattelumallia voi käyttää monissa muissa asioissa, joita ihminen on tottunut suorittamaan.

– Kun löytää rennompaa otetta jaa ottaa huomioon oman jaksamisen, elämä on yleensä hauskempaa ja kevyempää.

Yksi apukeino voi löytyä mindfulness- ja rentoutumisharjoituksista. Niiden avulla kehollisen tilan saa rauhallisemmaksi, ja se voi auttaa rauhoittumaan hektisenkin arjen keskellä. Mindfulness-harjoituksissa harjoitellaan läsnäoloa ja pyritään myötätuntoiseen suhtautumiseen itseen ja omiin ajatuksiin.

– Omiin ajatuksiin voi suhtautua niin, että niitä voi havainnoida, mutta niitä ei tarvitse pitää totuutena. Jos tulee suorittava ajatus, että nyt on esimerkiksi pakko pestä ikkunat, niin ei tarvitse välttämättä lähteä toimimaan sen ajatuksen ja impulssin mukaan. Ensin täytyy saada kehollinen tila vähän rauhallisemmaksi, jotta pystyy toimimaan itselleen uudella tavalla eikä tee sitä, mihin on tottunut.

X