Tämän takia kateudesta kannattaa päästä eroon

Kateus on vaikea tunne käsiteltäväksi, ja siitä on monenlaista haittaa. Kun kateuden tunnistaa, siitä voi myös päästä eroon.

Ikea pullistelee pussailevia, yhteistä kotia kalustavia nuoria pareja. Joukossa on kääröä kantavia pinnasängyn ostajia. Jopa keski-iän ylittäneet pariskunnat näyttävät vastarakastuneilta uutta patjaa kokeillessaan. Täällä kukaan ei käy yksin, kukaan muu paitsi Anni, 40.

Hän etsii uutta sohvaa sen tilalle, jonka ex-mies vei erossa. Vielä jokunen vuosi sitten Annikin pyöri huonekalukaupassa kihlattunsa kanssa yhteisestä keittiöstä intoillen. Nyt kaikki on toisin. Kahden avioliittovuoden jälkeen mies ilmoitti, ettei ole koskaan rakastanut Annia eikä halunnut tätä seksuaalisesti. Myös nuoruuden kihlattu löysi aikoinaan rakastettavamman ja haluttavamman.

– En tunnu kelpaavan normaaliin, pitkään parisuhteeseen, Anni toteaa lakonisesti.

Muiden parisuhteista Anni on sekä katkera että kateellinen.

– Saatan katsoa kassajonossa kuhertelevaa pariskuntaa ja minun tekisi mieli potkaista naista. Eihän se ole edes minkään näköinen. Mitä sellaista sillä voi olla, joka minulta puuttuu?

Kateellista nolottaa

Toisen lomamatkasta, ripsienpidennyksistä tai uudesta työpaikasta on vielä helppo olla avoimen kateellinen. Itselle kipeimmästä ja syvimmästä asiasta ei sen sijaan useinkaan hiiskuta, sillä kateuteen liittyy vertailu ja sitä kautta oma huonommuuden tunne. Pohjalla kaihertaa itseluottamuksen puute.

– Kateuden aiheuttama ahdistus tai muu tunnetila voi olla niin voimakas, että se nolottaa. Haluaisimme pohjimmiltamme olla jaloja ja hyviä ihmisiä, jotka osaavat iloita toisten onnistumisista. Aina se ei kuitenkaan onnistu pelkällä päätöksellä, psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen sanoo.

Kateus ei ole sosiaalisesti hyväksytty tunnetila, vaikka se ei suoranaisesti edes satuttaisi ketään. Saatamme tuosta vain sanoa, että ”olen tosi vihainen”, mutta on huomattavasti korkeampi kynnys todeta ääneen olevansa todella kateellinen.

– Kateus voi purkautua katkeruutena ja kiukkuna, jopa haluna satuttaa toista sanoin tai teoin. Se voi myös ilmentyä tarpeena kritisoida ja arvostella kateuden kohdetta. Usein kateus jää kuitenkin pelkästään ahdistavaksi tunteeksi, josta ei välttämättä saa kiinni, Heiskanen sanoo.

Lue myös: Katkeruus – Näin pääset eroon katkeruudesta

Huonoa käytöstä

Anni ei ole koskaan kadehtinut taloja tai tavaroita. Hän päätti jo nuorena hankkia koulutuksen ja työn, jolla pystyy saavuttamaan tietyn elintason ilman elättävää miestä. Jotenkin Anni on pienestä pitäen tiennyt, että parisuhde on hänen loppuelämänsä kompastuskivi. Vaikka kaiken muun voisi maailmassa saavuttaa, hyvää ja kestävää parisuhdetta Anni ei saa.

– Käänsin kateuteni aluksi päälaelleen ja esitin vahvaa, yksin pärjäävää naista. Lauoin kaikille, että en haluaisikaan ketään nurkkiini pyörimään, vauvakuumetta en ole koskaan potenut ja hankin koiran. Osittain kaikki se pitää paikkansa, mutta pohjalla kytee muuta, Anni sanoo.

Nelikymppisenä ajatus yksinäisestä vanhuudesta on alkanut pelottaa ja katkeroittaa Annia. Miksi kaikki muut onnistuvat, mutta hän ei?

– Kateuden kieltäminen itseltään on tuhoisaa. Negatiiviset tunteet jäävät jylläämään ja todennäköisesti pullahtavat jossain vaiheessa ulos ei-toivotulla tavalla: epäkorrektina käytöksenä tai sammakkona suusta. Henkinen paha olo vaikuttaa myös ulospäin ja muut aistivat, että jokin on vialla. Tämä vie kierrettä eteenpäin: katkeran ihmisen kanssa kukaan ei välttämättä haluakaan seurustella, Heiskanen kertoo.

Naiset kadehtivat Heiskasen mukaan miehiä enemmän asioita, joita ei voi ostaa rahalla: rakkautta, huolenpitoa, perhettä ja lapsia.

– Pitää muistaa, että kaikki ovat yksilöitä. Sinkkumiehelle perheettömyys voi olla ihan yhtä kipeä asia kuin parittomalle naisellekin, Heiskanen huomauttaa.

Kateus katkaisi välit

Nykyään Anni myöntää avoimesti kadehtivansa ihmisiä, jotka onnistuvat parisuhteissaan.

Jokunen aika sitten Annin ystävä erosi miehestään petettyään tätä ensin pitkään useamman kumppanin kanssa. Anni olisi suonut pienten lasten äidille moisesta käytöksestä kuraa ja epäonnea loppuelämäksi. Mutta mitä vielä. Muutaman kuukauden kuluttua nainen oli jo kihloissa, raskaana ja ostamassa omakotitaloa!

– Se oli minulle liikaa. Katkeruudessani ja kateudessani katkaisin välit ystävään. Toisen uutta onnea oli mahdotonta katsoa.

Heli Heiskasen mielestä etäisyyden ottaminen oli ymmärrettävä reaktio tässä tilanteessa. Kateuden aihe osui Annin arimpaan kohtaan juuri avioeron aikaan, joten Annin oli saatava sulatella asiaa ensin rauhassa tykönään.

– Etäisyyden ottaminen suojeli sekä Annia että ystävää. Ei ole välttämättä järkevää päästää kateudesta aiheutuvaa konfliktia valloilleen. On parempi käsitellä ahdistusta ensin itsensä kanssa, varsinkin, jos kyseessä on näin kipeä asia, Heiskanen sanoo.

Hyvissäkin ystävyyssuhteissa kateus voi olla tabu. Siitä ei puhuta, mutta se näkyy ylimitoitettuna ihailuna tai piikittelynä.

– Jos ystävä tuntee Annin hyvin, hän ymmärtää, miten ihon alle menevä asia parittomuus ja lapsettomuus Annille on. Toisaalta Anni saa perspektiiviä, ja katkeruuden tunteet laimenevat. Parhaassa tapauksessa naiset pystyvät vielä joskus puhumaan tunteistaan ja korjaamaan välinsä.

Lue myös: Kaverikateus – Ystävyyssuhteen kiusallinen tuholainen

Päästä irti kateudesta

Anni tietää olevansa itsekin kateuden kohde. Perheelliset ystävät kadehtivat hänen vapauttaan matkustella mielensä mukaan, lupia kyselemättä. Myös Annin treenattua vartaloa kadehditaan.

– Tunnen siitä syyllisyyttä. Pitäsikö minun olla paitsi pariton myös ruma ja lässähtänyt kotona kyyhöttävä surkimus? Eikö minulla saa olla edes jotain, mitä muilla ei ole? Anni pohtii.

Timmistä kropasta ei sitä paitsi juuri irtoa iloa, jos ei ole ketään, joka haluaisi sitä koskettaa. Unelmien lomakohteissa yksin illastaessa iskee suru ja haikeus, ei riemu omasta itsenäisyydestä.

Lue myös: Oletko yksinäinen? Saat ystäviä muuttamalla ajatteluasi ja käytöstäsi

Kaikkien elämässä on jotain hyvää, mutta psykologi Heli Heiskasen mukaan pahasti kateellinen ei pysty näkemään tätä.

Katkeruuteen ei pidä jäädä liian pitkäksi aikaa kieriskelemään, sillä se saattaa saastuttaa koko elämän. Painopiste lipsahtaa hyvien puolien etsimisestä liiaksi puutteiden ja vikojen vatvomiseen. Askel eteenpäin on jo se, kun tiedostaa kateutensa ja haluaa tehdä sille jotain.

– Tunteet kuuluvat elämään eikä yksikään niistä itsessään ole vaarallinen. Tärkeintä on ottaa vastuu tunteistaan eikä purkaa niitä toisiin.

Anni on ottanut ensimmäisen askeleen. Hän tietää, mitä ja miksi kadehtii. Hän osaa iloita myös hyvistä asioista elämässään: kauniista kodista, jota sisustaa, ja rahasta, joka mahdollistaa mööpeleiden ostelun.

– Ehkä ensi kerralla huomaan huonekalukaupassa myös ne parittomat miehet, jotka kateellisina katselevat lihapullajonon pieniä perheitä.

Annin nimi on muutettu.