Tie tavoitteisiin
Viisas ihminen tuntee itsensä ja pitää kiinni omista arvoistaan. Hän etsii menestystä, joka heijastaa hänen sisäistä maailmaansa. Kyseessä voi olla elämäntapojen uudistaminen, erilaisen uran rakentaminen tai vaikkapa kumppanin löytäminen. Tervetuloa tarkastamaan oman suuntasi mielekkyys!
Moni on joskus eksynyt tavoittelemaan itselleen väärän vuoren huippua. Väärälle vuorelle kiipeämisessä on puolensa, sillä siitä voi oppia paljon. Tämän sai konkreettisesti kokea kanadalainen Jim Hayhurst. Hän oli osa retkikuntaa, joka pyrki 1988 valloittamaan Mount Everestin.
Hayhurstin retkikunta kärsi kovia takaiskuja ja menetti miehiä vuoren armottomille olosuhteille. Vuoren huipulla pakkanen tavoittelee viittäkymmentä ja tuuli puhaltaa 250 kilometrin tuntivauhdilla. Kiipeilijöitä vaivaavat paleltumat ja keuhkokuume. Haasteina ovat myös kivivyörymät, pyörremyrskyt ja kadonneet teltat.
Retkikunta ei koskaan päässyt huipulle, mutta kokemukset pakottivat kysymään, mitä menestyminen tarkoittaa. Millaiset asiat tuottavat ihmiselle tyydytystä? Onko menestymisen hintana aina mielenrauhan katoaminen?
Kokemukset kasvattavat
Sain pari vuosikymmentä sitten postikortin, jossa luki Eija Partasen aforismi: Vaikean hyväksymisestä syntyy elämisen helppous. Olen nähnyt monen ihmisen tarttuvan tuohon lauseeseen uudenlainen valo silmissään. Ehkä taika on siinä, että päästää irti kuvitelmista, joiden mukaan oman elämän olisi pitänyt mennä näin tai noin. Kun huipulla tuuli alkaa ulvoa, muistat ehkä jälleen kuka olet ja millaisia kokemuksia elämääsi kaipaat.
Vaikka sinusta tuntuisi, että sinut on jo monta kertaa lyöty, voit aina herättää toivosi uudelleen ja määritellä suuntasi uusiksi. Jos tunnet itsesi arvottomaksi, olet ehkä liian pitkään katsonut maisemia ikkunasta, joka ei ole sinua varten, vaan vanhempiasi, tuttaviasi tai työtovereitasi varten. Jokainen tutkittu vuori on silti tärkeä osa omaa kasvua, mutta vain tämä hetki ja siinä tehdyt valinnat ratkaisevat tulevien seikkailujen suunnan. On aika päästää irti toisten odotuksista ja käsityksistä. Ansaitset vain parasta.
Vuorikiipeilijä tarvitsee aitoa toivoa ja todellista uskoa itseensä. Hän keskittyy onnistumisiin, koska ne antavat hyvän tuntuman omiin voimavaroihin ja kykyihin. Ehkä olet tehnyt joitain asioita niin hyvin, että haluaisit käyttää samoja taitoja uudestaan.
Tunne itsesi
Mikä on oikea vuori sinulle? Jaksatko kiivetä suurelle, vaaroja täynnä olevalle vuorelle vai tekisikö pienen kukkulan valloitus sinut tyytyväisemmäksi? Kevyemmän taakan kantamisessa ei ole mitään hävettävää, miettii raskaasta rinkasta luopuva onnellinen ihminen. Hän tuntee itsensä eikä tavoittele paksua tilipussia, jos vähemmälläkin tulee hyvin toimeen.
Hyvä vuorenvalloittaja ei eksy reitiltään. Hän tietää, että väärän tien valinta voi jumittaa hänet samaan kohtaan moneksi vuodeksi. Tiesitkö, että Alaskan syrjäseuduilta löytyy kyliä, joissa sataa monta kuukautta joka vuosi? Mutapohjaiset tiet muuttuvat sitkeäksi velliksi, johon on jumittunut moni vuoreltaan eksynyt kokematon kiipeilijä. Kylän ihmiset ovat sen vuoksi nikkaroineet näiden huonokuntoisten teiden risteyksiin kylttejä, joissa lukee: Mieti tarkkaan, minkä tien valitset tai junnaat mudassa seuraavat neljäkymmentä mailia.
Aidosti menestyvä ihminen tekee päätöksensä maltillisesti. Hän kuuntelee itseään. Hän ei pelkää oppia uusia taitoja, mutta kiivetessään kohti uusia maisemia hän malttaa totutella uuteen ilmanalaan. Minnekään ei ole liian kiire. Hän tietää, miksi suurin osa sydänkohtauksista koetaan maanantaisin aamuyhdeksältä.
Toivo voimaannuttaa
Ihminen saavuttaa sen, mitä odottaa saavuttavansa. Tyypillinen onnistuja uskoo, että hän on tavoitteensa arvoinen ja pystyy sen myös saavuttamaan. Menestymistä on verrattu spontaaniin palamiseen. Tuli palaa, mutta liekki on sytytettävä itse.
Onnistuja tekee parhaansa myös vaativissa tilanteissa. Hän ei anna periksi ennen kuin tietää, että on antanut kaikkensa. Ja jos hän ei pääse vuorensa huipulle, hän kaikkensa antaneena hyväksyy omat kokemuksensa sellaisina kuin ne ovat. On parempi tehdä omia arvoja vastaavia valintoja kuin odottaa, että menestys vain koputtaa ovelle.
Muutos alkaa aina ajatuksesta, joka laittaa liikkeelle tapahtumien vyöryn. Jokainen tapahtuma, jokainen olosuhde ja kaikki elämässäsi on ollut ensin ajatus. Teet valintoja, jotka joko lisäävät tai heikentävät mahdollisuuksiasi menestyä. Millaisia ajatuksia olet tänään pyöritellyt mielessäsi?
Menneisyydessä viipyviä tai tulevaisuudessa laukkaavia ajatuksia kannattaa varoa. On vain tämä hetki, ja muuhun keskittyminen on energian tuhlausta. Viisas työstää pelkojaan, mutta keskittyy tähän hetkeen. Vain pelkoja kannattaa pelätä, koska ne vievät voimat ja lannistavat mielen. Kehumalla itseäsi ja sitoutumalla omiin arvoihisi lannistat pelot ja pääset helpommin kohti päämäärääsi.
Mielenrauha ratkaisee
Parhaat retket tehdään oman sisäisen innoituksen vallassa, ei näyttämisen halusta tai oikeassa olemisen tarpeesta. Kuka tahansa oletkin, köyhä tai rikas, sairas tai terve, voit antaa itsellesi vielä mahdollisuuden yhden vuoren valloittamiseen. Sisäinen innoitus on yksi hyvinvoinnin lähtökohdista, ja se johtaa aina mielenrauhaan ja mielekkääseen elämään. Ja kun on oikein innostunut, hetkessä viivähtäminen on jo seikkailu sinänsä.
Jokainen määrittelee oman menestymisensä, mutta todellinen menestyjä tuntee mielenrauhaa. Hän on sitoutunut omiin arvoihinsa ja niiden mukaisiin tavoitteisiin. Hän päättää itse, missä haluaa menestyä ja menestyy omien odotustensa mukaisesti, peloistaan huolimatta. Unelmoimisen suurin vaara ei ole siinä, että kurkottaa liian korkealle, vaan siinä, että kurkottaa liian matalalle ja saa sen mitä tavoittelee.
Minna Marsh
Lähteet:
Hayhurst Jim: Oikea vuori.
Canfield & Hansen: Aladdin-tekijä.
Kommentit
Tavoite on hyvä olla olemassa. Minulla se on Krishna-Jumala. En muulle teekään tavoitteita. Hän on Jumala, jolle voi rakentaa monimutkaisen elämän taistelun. Joten Hän tuo positiivisen suunnan.
Kommentit
Oma tie vie ohi vuoren. En tykkää kiipeilystä, kun ne kengät aiheuttaa suonenvetoa jalkapohjiin. Menestyskään ei näytä kohdalle osuvan sitten millään. Täällä vaan kituutellaan loppua odotellen.
näköjään taas peruspositiivisia kommentteja 🙂
hyvä artikkeli, pisti taas miettimään näitä itsestäänselvyyksiä jotka tuppaavat kaiken stressin keskellä unohtumaan…eli että pitää kuunnella itseään.Siinä vaiheessa kun kroppa pistää hanttiin ja kaikki tuntuu pahalta, ollaan menossa väärään suuntaan.
No joo… yleensä näissä ”löydä oma juttusi ja menesty”-ohjeissa jaksetaan painottaa sitä, miten ei saisi uskoa muita ja jäädä matalammalle tasolle, kuin mihin omat voimat oikeasti edellyttäisivät. Entä jos tilanne onkin päinvastoin? Olen juuri saamassa akateemista tutkintoa taskuun ja periaatteessa minulla ehkä olisikin kykyjä suoriutua ”tutkinnon tasoisesta ammatista”. Vanhemmat ym. painostavat jatkuvasti hakemaan alan töitä, kun ”on kerran tuo tutkintokin”. Minua taas ahdistaa valtavasti tämä tilanne ja saan vatsakramppeja.. Eli, huomasin opiskeluaikana, että en haluakaan tälle alalle, tai yleensäkään akateemiselle alalle, vaikka suoritinkin opiskelun loppuun ja suoriuduin siitä ihan hyvin.
Eli tein opiskeluaikana tyypillisiä ns. hanttihommia, ja huomasin, että viihdyn niissä oikein hyvin. Kaikki opiskelualaan liittyvät harjoittelut ym. työkokemuksen hankkimiset sitä vastoin olen kokenut ahdistavina ja hoitanut ne vain velvollisuuden pakosta. Nyt sitten irtisanouduin opiskeluaikaisesta ”alemman tason työstä” vanhempien painostuksesta ja yritän etsiä jälleen velvollisuudesta tutkinnon mukaisia töitä. Tekisin niin mielelläni edelleen opiskeluaikaisia töitä, mutta en voi ”kun se ei kuulu asiaan”. Ko. työt ovat jotenkin rentouttavia ja on helppoa, kun työpäivän jälkeen ei tarvitse enää miettiä työasioita. Akateeminen tutkinto tuntuu taakalta. Rahankaan perässä en aikoinaan lähtenyt tuota tutkintoa hankkimaan, lähinnä mielenkiinnosta, sillä ala ei välttämättä tarjoa hyvin palkattuja töitä, jos töitä ollenkaan. Ehkä jotain pätkiä.
Eli minulla on vissiin tämmöinen harvinainen ongelma, eli olen huomattavasti vähemmän kunnianhimoinen kuin pitäisi. Olisin tyytyväinen ihan tuommoisissa ammattikoulutasoisissa hommissa.
Positiivinen ja niin todellinen kirjoitus. Löydän
tuon ihan omasta elämästäni. Näitä ohjeita noudattamalla mennään parempaan huomiseen.
Kiitos hyvästä ja innoittavasta kirjoituksesta!
Kun jaksaa muistaa näitä kauniita ja viisaita ohjeita, elämästä voi tulla parempi. Oman tien kulkeminen ja oman sisimmän kuuleminen ei ole aina helppoa arjen kiireiden keskellä. Kuitenkin kuten yllä viisaasti sanottiin :Vaikean hyväksymisestä syntyy elämisen helppous. Jos okeasti haluaa muutosta elämään ja hyvää oloa itselleen ei ole helpompaa tietä kuin aina vaan uudelleen palata sille omalle polulle, vaikka kuinka kauas sieltä olisikin eksynyt.
Kiitos inspiroivasta ja kauniista kirjoituksesta.
🙂
heippavaan kaikille : )
Haluaisin esittää muutaman kysymyksen kohdan 4 kirjoittajalle…
Etkö voisi rehellisesti kertoa vanhemmillesi, että huomasit opiskeluaikanasi ettei tämä sittenkään ole sinun alasi ja haluaisit tehdä jotain muuta?
Kyseessä on kuitenkin sinun elämäsi, ei heidän.
Annatko aina toisten päättää asioistasi?
Eikö olisi jo korkea aika ottaa ohjat omiin käsiin ja tehdä sitä mikä itsestäsi tuntuu parhaalta.
Minusta olit ajattelematon, kun irtisanouduit vanhempiesi painostuksesta opiskeluaikaisesta työpaikastasi jos kerran pidit työstä.
Sinulla olisi ainakin ollut työpaikka. Jos ei koulutusta vastaavaa työtä ole tarjolla niin ei se ole rikos tai maailman loppu, että on hetken toisella alalla töissä.
Kuinka kauan luulet jaksavasi mukana työelämän vauhdissa alalla joka ahdistaa jo nyt noin kovasti?
Itse olen törmännyt tuohon titteli ja tutkinto vouhotukseen omien sukulaisteni parissa. Kuuntelin taannoin sivukorvalla kun tätini puhui omista lapsistaan toiselle henkilölle. Hän kertoi pojan olevan diploomi-insinöörin ja tyttären VAIN ylioppilas. Miten niin vain…?
Totesin etten ole siis myyjän koulutuksellani mitään tämän suvun arvoasteikolla mutta mitä sitten.
En tee koulutustani vastaavaa työtä tällähetkellä mutta minulla on silti vakituinen työpaikka. Työ on tappavan tylsää mutta minulla on mukavat työkaverit. Saan työstä rahaa jolla saan leivän suuhuni.
Olen itse valinnut polkuni, tehnyt omat virheeni ja oppinut niistä tai ollut oppimatta.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta jokaisella tulisi olla oikeus päättää omasta elämästään.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rohkeutta toteuttaa elämääsi niinkuin itse tahdot
Hyvä ja ajatuksia herättävä juttu, kiitos tästä!!
Vierailin itse ensimmäistä kertaa ellit sivuilla ja löysin tämän kirjoituksen. Itse sain paljon irti tuosta kirjoituksesta ja tykkäsin siitä kovasti. Taitaa edellinen kommentoija , Ksantippa, olla aika huonovointinen kun pitää purkaa oloaan kommentillaan..
Minä kiitän tästä artikkelistä ja luen mielellään vastaavanlaisia tulevaisuudessa lisää.
voi kun muakin verrattaisiin Sarasvuohon
Hauska juttu. Luin loppuun asti ennenkuin tajusin kuka kirjoittaja on. Kävin hänen kurssinsa talvella Hämeenlinnassa, suosittelen lämpimästi. Lisää hyvinvointia tähän maailmaan, kyynisiä on jo enemmän kuin tarpeeksi.
Kiinnostaisi tietää, kuin moni Omveran asiakkaista on ilmoittanut tyytymättömyytensä yrityksen tuotteisiin ja saanut rahansa takaisin sivustolla mainitun tyytyväisyystakuun nojalla. Tämän olisi voinut kertoa tuon vuorikiipeilyjutun lopuksi.
Metaforat kantavat. Vuorten valloittamistahan elämä on. On vuoria, kukkuloita, mäkiä ja pystysuoria seinämiä. Myötämaa yleensä alkaa huipulta.
Ihmiselle on annettu kyky ajatella ja työstää kuulemiaan (lukemiaan) tarinoita ja jos halua on, niiden viisauden voi ottaa käyttöön tai hylätä. Hyvä olo tai paha olo on oma valinta, syntyy omissa ajatuksissa. Positiivisen elämän asenteen olen todennut tasoittavan kummasti polkujani, negatiivinen asenne rakensi polulleni entistä suurempia esteitä. Ei positiivinen asenne elämää muuta ongelmattomaksi, kyse on siitä miten karikot ylitetään ja matkaa jatketaan. Keräänkö reppuuni kaikki löytämäni kivet ja raahaan niitä mukanani lopun matkaa vai jätänkö kivet sinne, missä ne tielleni osuivat. Olen pyrkinyt jättämään ne sinne, missä ne kohtasin. Repussani ei ole kiviä, joita voisin kantaa tai heitellä kanssakulkijoiden poluille.
Kiitos Minna artikkelistasi.
Keveitä reppuja teille kaikille.
Sensuuri iski ja poisti tuota Minnan yrityksen mainosta analysoivat kommentit. Ilmeisesti näiden sivujen (piilo)mainontaa ei saa analysoida kriittisesti.
Kysymykseni sensuroitiin, mutta kysyn uudestaan:
”Haasteina ovat myös kivivyörymät, pyörremyrskyt ja kadonneet teltat.”
Pyörremyrskyjä Mont Everestillä – liekö Minna opiskellut liian vähän ”vanhaa joogatiedettä ja jopa kvanttifysiikkaa”?
Juttu on liian korkealentoinen. Vuorikiipeilyyn on mahdollisuuksia vain harvoilla ja lisäksi se on melko vaarallinen laji. Suosittelen aluksi seinäkiipeilyä, joka on todella hauskaa ja palkitsevaa. Sen jälkeen voi siirtyä boulderointiin ja kalliokiipeilyyn.
Mount Everest kannattaa unohtaa ihan käytännön syistä. Ei mopolla mahottomia, Minna!
Kiitos Titta56 viisaista sanoistasi… Kirjoitin kaiken ylös, että en unohda niitä. Kieltämättä tiedän, että ihmisen pitäisi aina itse päättää elämästään eikä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa. Tiedän kaiken tämän, teoriassa. Sen muuttaminen käytännöksi taas… no, se on vaikeaa. Enemmän kuin vaikeaa. Varsinkin, jos ajattelee, että sukulaiset katkaisevat suurin piirtein välit minuun, jos valitsen enemmän itseni näköisen elämän, eli vähemmän kunnianhimoisemman. Mutta ehkä minulla riittää kuitenkin rohkeutta ajatella itseäni enemmän. Saa nähdä. Oikein hyvää jatkoa myös sinulle, Titta.
Tavoite on hyvä olla olemassa. Minulla se on Krishna-Jumala. En muulle teekään tavoitteita. Hän on Jumala, jolle voi rakentaa monimutkaisen elämän taistelun. Joten Hän tuo positiivisen suunnan.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous