Tiedätkö, miten empatia ja sympatia eroavat toisistaan? Näin kehität myötätuntoasi

Kun ystävä saa potkut, empaattinen toteaa: voi voi, kun sinulta meni työpaikka. Myötätuntoinen sen sijaan alkaa miettiä ratkaisuja.

Onpa tuollakin naisella haastava paletti pyöritettävänä. Ajatus herää, kun yrittäjänainen kertoo televisiossa elämästään yksinhuoltajana. Ymmärrän häntä täysin, elänhän itsekin samankaltaista elämää. Tunnen välittömästi empatiaa naista kohtaan.

Vai tunnenko?

Empaattisuus on yksi suosikkitermeistä, kun ihmisiä pyydetään listaamaan luonteenpiirteitään. Jokainen on mielestään erityisen empaattinen.

Aika moni heistä on väärässä.

On helppo samaistua sellaisen ihmisen elämään tai huoleen, joka vastaa omaa kokemusta. Mutta empatia on väärin ymmärretty käsite. Samaistuminen ei vielä ole aitoa empatiaa.

Suomalaisia vaivaa empatiavaje

–Meillä suomalaisilla on jonkinlainen myötätuntovaje sekä muita että itseämme kohtaan, sanoo psykoterapeutti Annamari Heikkilä.

Tämä todistettiin myös hiljattain yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, joka kertoi suomalaisten olevan yksi vähiten myötätuntoisimmista kansoista maailmassa.

Heikkilän mukaan tulosta selittää tunnekielteinen kulttuuri, joka on syntynyt Suomeen sotien jälkeen.

–Myötätuntotaitojen kehittyminen on ollut mahdotonta, kun tunteista ei ole puhuttu eikä toista ole lohdutettu.

Moni on jäänyt vaille myötäelämisen taitoja myös siksi, ettei ole lapsena saanut turvallista kiintymyssuhdetta vanhempaan. Empatiataidot kehittyvät varhaisissa ihmissuhteissa.

Haluamme silti helliä sisällämme ajatusta siitä, että olemme empaattisia. Tämä on ymmärrettävää; onhan empatia yleinen inhimillinen hyve, ja ihmisellä on tarve pitää yllä myönteistä kuvaa itsestään.

Samaistuminen voi sokaista

Se, minkä kuvittelet empatiaksi, voikin oikeasti olla sympatiaa.

–Sympatia on toisen ihmisen tunteiden passiivista noudattamista ja samaan tunnetilaan sukeltamista. Empatia taas on luonteeltaan aktiivisempaa: empaattinen eläytyy toisen tunteeseen tai mielentilaan neutraalisti, Heikkilä erittelee.

Empatia on tärkeää esimerkiksi hoitotyössä. Empaattisella on kyky asettua toisen asemaan, mutta hän ei ”hulahda” toisen mielentilaan. Samaistujalle niin käy helposti, sillä samaistuminen on lähempänä sympatiaa kuin empatiaa. Samaistuminen on kuitenkin inhimillistä, jopa automaattista, sanoo Heikkilä.

–Ihminen näkee maailman omien uskomustensa läpi. Uskomukset ohjaavat sitä, millaista tietoa maailmasta haemme. Raskaana ollessaan näkee joka puolella raskaana olevia. Tai jos pitää maahanmuuttajia rikollisina, hakee ympäriltään tukea tälle ajatukselle.

Samaistuminen on turvallista, sillä omaa kokemusmaailmaa vastaavien ihmisten asemaan on helppo asettua. Ihmisenä kehittymiseen liittyy kuitenkin avarakatseisuus. Pitäisi pystyä tarkastelemaan maailmaa uusista näkökulmista.

–Samaistuessa ei pysty ottamaan tarkkailevaa asennetta. Vaarana on, että samaistumisesta tulee sokea piste tai kokemus. On hyödyllisempää liikkua empatian ja myötätunnon puolelle, Heikkilä sanoo.

Vie empatia pidemmälle

Et siis ehkä olekaan empaattinen, mutta ei syytä huoleen.

– Oikeastaan empatian voi unohtaa. Tärkeämpää on opetella myötätunnon taitoja, sanoo Heikkilä.

Myötätuntoa on käsitelty viime vuosina paljon psykologian kentällä. Se on pidemmälle vietyä empatiaa. Myötätunto ei ole pelkästään toisen pahan olon havaitsemista, vaan siihen yhdistyy aina toiminta.

–Myötätuntoon liittyy luonnollisena osana halu auttaa ja helpottaa toisen kärsimystä. Siksi se on empatiaa tärkeämpää ja mielekkäämpää, Heikkilä kuvaa.

Kun ystävä saa potkut, empaattinen toteaa: voi voi, kun sinulta meni työpaikka. Myötätuntoinen sen sijaan alkaa miettiä ratkaisuja. Löytäisitkö uuden työpaikan minun verkostojeni avulla? Voisinko auttaa cv:n tekemisessä?

Myötätuntokykyään kannattaa kehittää myös siksi, että se tuottaa itsellekin mielihyvää.

Empatiasta sen sijaan voi olla jopa haittaa. On väsyttävää kantaa maailmantuskaa harteillaan ilman tunnetta siitä, että voi vaikuttaa asioihin.

–Empatia voi olla pahimmillaan kuluttavaa ja aiheuttaa väsymystä tai jopa burnoutin. Myötätunto sen sijaan lisää hyvinvointia omassa työelämässä, Heikkilä sanoo.

Kehitä myötätuntoa katsomalla tv:tä

Myötätuntoa voi opetella erilaisten tietoisuustaitoharjoitusten kautta. Kehittyäkseen ei tarvitse lähteä meditaatiokurssille.

– Yhtä hyvin voi katsoa televisiota, yllättää Heikkilä.

–On paljonkin keskusteluohjelmia, joissa nimenomaan jaetaan yhteistä ihmisyyttä ja joissa voi pysähtyä asettumaan toisen asemaan. Jopa tosi-tv-ohjelmien avulla voi opetella myötätuntotaitoja. Eräs terapia-asiakkaani katsoo esimerkiksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa tuoreen tyttöystävänsä kanssa. Siitä on kuulemma seurannut hyviä keskusteluja.

Myös parjattu sosiaalinen media saa Heikkilältä hyvän arvosanan myötätunnon harjoitusmateriaalina. Hän kertoo kaveristaan, joka päätyi suljetulle osastolle ja jakoi asian Facebookissa.

–Sosiaalinen media on lisännyt kykyä asettua toisen asemaan, kun tabuja ei ole. Ahdistuksesta voidaan kertoa samalla tavalla kuin diabeteksesta.

Myötätuntotaitojaan voi lisätä myös kiitollisuuspäiväkirjan avulla. Päivittäin kannattaa käyttää 2–3 minuuttia siihen, että kirjaa ylös kiitollisuuden aiheita elämässään. Heikkilän mukaan jo kuukauden harjoittelu vaikuttaa hyvinvointiin ja minäkuvaan. Tutkimusten, myös tämän tuoreimman, mukaan myötätunto onkin yhteydessä itsetuntoon.

– On tärkeää ajatella, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen enkä niin hyvä kuin viimeisin suoritukseni on. Kun minäkuva vahvistuu, suhtautuu myös muihin aiempaa myötätuntoisemmin. Silloin pystyy todella asettumaan toisen asemaan.

Lue myös:

Kärsitkö turhasta syyllisyydestä? – Tämän takia siitä kannattaa opetella eroon

Arvot auttavat vaikeuksien hetkellä ja tekevät onnelliseksi – Tunnista omat arvosi