Vaivaako sinua tyhjyyden tunne? Ei hätää, joku tarvitsee juuri sinua

Kun lapset muuttavat pois tai työt loppuvat, olo voi tuntua tarpeettomalta. Turhan roinan ostaminen tai yltiöpäinen treenaaminen eivät poista kokemusta tyhjyydestä. Katse kannattaa kääntää pois omasta navasta, asiantuntija napauttaa.

Tässäkö tämä nyt oli? Lapset muuttivat omiin koteihinsa. Työt loppuivat, eikä tilalle löydy uutta. Koira kuoli, ja yhtäkkiä iltoihin tuli monta tyhjää tuntia. Ja tyhjää on sisälläkin. Kukaan ei tarvitse minua. Mitä varten minä olen täällä?

Sisintä kaihertaa niin outo tyhjyyden tunne, että minua huolestuttaa. Onko tällaisten asioiden miettiminen ihan tervettä?

– Oman elämän tarkoituksen miettiminen on ihmisen perustarve, joka kehittää ihmisenä. Joissakin elämänvaiheissa sitä tulee pohdittua tavallista tiukemmin, psykologi, logoterapeutti Tuula Katainen vastaa.

Pikkulasten vanhemmat tuskin miettivät, mitä varten nousta aamulla sängystä; aikaa mietteille ei yksinkertaisesti ole. Mutta kun vastuut vähenevät, moni alkaa usein kysellä elämän tarkoituksen perään. Tyypillisesti näin käy elämän taitekohdissa – tilanteissa, joissa jokin asia on tullut päätökseen tai joissa on kohdannut suuren menetyksen.

Näissä tilanteissa onton olon aiheuttaja on yleensä helppo tunnistaa. Toisin on silloin, kun asiat näyttävät ulkoisesti olevan hyvin.

– Tyhjyyden tunnetta voi täyttää tietämättään esimerkiksi tavaralla, muokkaamalla omaa kehoaan tai tekemällä töitä hullun lailla. Näin kotiin kertyy turhaa roinaa, pankkitili tyhjenee ja ihminen uupuu, mutta ontto olo ei katoa minnekään.

Tavararöykkiöt, täyteaineet ja ympäripyöreät työpäivät eivät auta sisäiseen tyhjyyteen, jos niistä on iloa vain itselle.

– Ihmisen syvin tarve on olla joku jollekin: elämän tarkoitus löytyy ihmisen itsensä ulkopuolelta. Kun sen löytää, saa lahjaksi hyvän olon ja usein sivutuotteena onnellisuuden tunteen, Katainen sanoo ja neuvoo, miten merkityksellisyyden tunnetta voisi lisätä elämään.

Kysy, kuka tarvitsee sinua

Elämän taitekohdissa moni miettii, mitä elämältä vielä tahtoisi. Yksi haluaa kaukomatkalle, toinen kirjoittaa kirjan ja kolmas vaihtaa alaa. Kun tavoite on saavutettu, tyhjyyden tunteesta kärsinyt ihminen on taas yhtä hukassa kuin ennen. Jotta hän olisi tyytyväinen, hän tarvitsee aina vain lisää. Lopulta mikään ei tunnu miltään.

Jos haluaa kestävän syyn nousta vuoteesta, kannattaakin kysyä, mitä elämä haluaa minulta. Niin kauan kuin ihminen elää, joku tai jokin tarvitsee varmasti häntä.

Ota kurssi kohti muita

Maapalloa ei voi katsoa kaukoputkella maan pinnalta käsin vaan on mentävä avaruuteen. Vastaavasti omaan elämään ei tule tolkkua, jos se pyörii ainoastaan oman navan ympärillä.

Omaan itseen ja arkeen kannattaa ottaa etäisyyttä ja suunnata katse kohti muita ihmisiä ja asioita.

Astu pois mukavuusalueelta

Monelle vain oma ydinperhe on läheinen, eikä vieraan auttaminen huvita, tai se tuntuu turhan työläältä. Harva vapaaehtoistyötä tekevä kuitenkaan kyselee elämän sisällön perään.

Auttaminen ei tarkoita aina vapaaehtoisjärjestöön liittymistä, vaan apua kaipaavan voi löytää mistä tahansa, vaikka puistonpenkiltä, kun istuu tuntemattoman viereen jutustelemaan. Keskustelun voi avata turvallisesti säästä puhumalla, ja toinen päättää, jatkuuko keskustelu.

Muista pienet teot

Mikään apu ei ole liian pieni. Maasta voi kerätä muidenkin kuin oman koiran kakat, iäkkäälle ihmiselle voi poimia kaupan ylähyllyltä tavaran ja nostaa samalla sieltä pudonneen paketin paikoilleen. Mitä enemmän hyviä tekoja tekee, sitä helpompi on nähdä niiden kohteita.

Jos oma jaksaminen ja resurssit epäilyttävät, kannattaa pysytellä pienissä teoissa. On julmaa luvata toiselle pitää yhteyttä ja jättää vastaamatta yhteydenottoihin.

Katso menneeseen

Jokainen on varmasti joskus kokenut hetken, jolloin ei ole tarvinnut miettiä elämän tarkoitusta ja potea tyhjyyden tunnetta. Ne ovat hetkiä, jolloin on ollut jokin tehtävä hoidettavana. Kun elämä tuntuu tyhjältä, kannattaa palauttaa mieleen nuo hetket ja pohtia, voisiko tälläkin hetkellä tarttua johonkin vastaavaan tehtävään.

Vaikka omaa koiraa ei enää olisi, ystävällä tai naapurilla voi olla karvakaveri, joka ilahtuisi lenkkiseurasta.

Huolehdi happinaamarista

Muiden auttaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi laiminlyödä itsensä. Tuttu ohje happinaamarin laitosta hätätilanteessa ensin omille ja sitten vasta muiden lentomatkustajien kasvoille pätee kaikessa auttamisessa. Jotta voi olla muille hyödyksi, tulee huolehtia itsestään.

Treenatuilla käsivarsilla jaksaa kantaa heikompien kauppakasseja ja luoda talvella tiet puhtaiksi lumesta kadulla liikkujille. Siisti ulkonäkö osoittaa, että välittää muista.

Vahvista kannatinpylväitä

Elämää voi verrata sillalla kulkemiseen. Silta lepää kannatinpylväittensä varassa. Jos pylväitä on vain yksi ja se murtuu, ihminen putoaa tyhjyyteen. Jos niitä on useampia, yhden pylvään murtuminen ei romahduta koko rakennelmaa.

Omista kannatinpylväistä kannattaa pitää huolta; perheestä, ystävistä, elämyksistä ja harrastuksista. Täytyy myös muistaa, että ihmissuhteet edellyttävät vastavuoroisuutta. Ystävä ei ole kainalokeppi, joka on olemassa vain kannatellakseen toista.

Kannatinpylväiden kestävyyttä on hyvä tarkastella aika ajoin. Jos jokin niistä uhkaa heiketä tai hävitä, muita pitää vahvistaa tai löytää uusia. Tämä tulee usein eteen esimerkiksi silloin, kun ihminen sairastuu, eroaa tai kokee voivansa huonosti nykyisessä elämäntilanteessaan.