Unelma fitness-kilpailuista auttoi Maritaa toipumaan aivoverenvuodosta ja haave lapsesta antoi Helille toivoa elämään – lue, miten viisi naista toteutti unelmansa

Unelma voi antaa voimaa elämään ja toivoa paremmasta maailmasta. Se ei aina toteudu sormia napsauttamalla. Viisi naista kertoo, miten unelmat toteutuivat.

Riikka ja Heli Keppola saivat lapsen pitkän odotuksen jälkeen: ”Lapsi oli yhteinen unelma”

Riikka, 40, ja Heli Keppola, 35, menivät naimisiin kuusi vuotta sitten, ja pian heillä oli yhteinen unelma. He halusivat saada lapsen. Alusta lähtien oli selvää, että Heli aloittaisi hedelmöityshoidot.

– Heli halusi kokea raskauden, minä en niinkään, vaikka lasta halusinkin. Enkä ollut valmis luopumaan töistä, matkailualalla työskentelevä Riikka sanoo.

Vuonna 2016 he valitsivat suomalaisen hedelmöitysklinikan mutta tanskalaisen spermapankin. Hakemukseen he ruksasivat joitakin lapsen ulkonäköön liittyviä toiveita.

– Toivoimme, että hän olisi edes vähän meidän näköisemme, Heli sanoo.

Tanskalaisen spermapankin he valitsivat siksi, koska juuri sillä hetkellä ei ollut suomalaisia luovuttajia.

– Suomessa on pulaa luovuttajista. Lisäksi luovuttaja voi halutessaan kieltää lahjoituksen homopareille tai yksin lasta hankkivalle, sekin vähentää luovuttajien määrää, Riikka sanoo.

Kummankaan mieleen ei juolahtanut, että hedelmöittyminen voisi olla vaikeaa.

– Ajattelin, että tulisin heti raskaaksi. Olin saanut sellaista seksuaalikasvatusta, että raskaaksi voisi tulla suurin piirtein jo siitä, että on miehen kanssa alasti saunassa, Heli sanoo ja naurahtaa.

Viisi inseminaatio- eli keinohedelmöityshoitoa päättyi kuitenkin pettymykseen. Heli alkoi huolestua: entä jos unelma ei toteutuisikaan?

– Uskon kohtaloon ja johdatukseen ja aloin ajatella, että jostain syystä minulle ei haluta antaa lasta, Heli sanoo.

– Helillä oli rankempaa, ja olin hänestä huolissani. Itse uskoin siihen, että unelmamme toteutuu tavalla tai toisella, Riikka sanoo.

Unelma toteutuu

Talvella 2019 heitä lopulta onnisti. Heli tuli raskaaksi IVF-hoidon eli koeputkihedelmöityksen avulla. Tässä vaiheessa hoitoihin oli kulunut 2,5 vuotta ja 26 000 euroa. Naisparina heitä ei oltu hyväksytty lahjasoluhoitoihin julkiselle puolelle. Hoito-oikeus laajennettiin kattamaan naisparit ja itselliset naiset vasta syksyllä 2019.

Marraskuussa 2019 syntyi terve poika, Albert. Kiireellinen sektio oli dramaattinen, ja siinä ehdittiin elää kauhunhetkiä. Napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa vauvan kaulan ympäri.

– Ehdin synnytyssalissa jo ajatella, että tämä ei voi olla totta. Olin odottanut tätä poikaa niin pitkään, ja nyt ehkä menettäisin hänet, Heli sanoo.

Onneksi kaikki meni lopulta hyvin.’

– Kun näin ensimmäisen kerran Albertin, sanoin Helille, että nyt ymmärrän, miksi meidän piti odottaa näin kauan. Hän on juuri se vauva, joka meidän oli määrä saada, Riikka sanoo.

Traumaattinen sektio jätti Heliin pelon, että vauvalle tapahtuu jotakin.

– Kärsin lyhyen ja rankan synnytyksen jälkeisen masennuksen. Mutta nyt kun Albert on vuoden ikäinen, nautin äitiydestä todella paljon, Heli sanoo.

Kolmihenkinen perhe asuu Järvenpäässä, Helin ja hänen äitinsä pyörittämän ratsastustallin kupeessa. Riikka käy kokopäivätöissä, Heli työskentelee valokuvaajana ja osa-aikaisesti tallilla. Apuna heillä on au pair.

Miten unelman toteutuminen muutti naisia?

– Lapsi on avartanut maailmaa ja tehnyt minusta vähemmän mustavalkoisen. Toisaalta elämä on jatkunut samanlaisena kuin aiemmin, tahti vain on hitaampaa. Nyt mennään Albertin ehdoilla, Riikka sanoo.

Heli luonnehtii itseään henkilöksi, joka kulkee pää pilvissä. Hänellä on jo uusia unelmia, jotka liittyvät työn ja perheen yhdistämiseen.

– Vaikka en ole koskaan kokenut näin suurta rakkautta, on silti ollut kova pala myöntää, että tämän unelman toteutuminen ei yksistään riitä tekemään minua onnelliseksi. Toivoisin, että voisimme Riikan kanssa työskennellä yhdessä, niin että elämä pyörisi enemmän perheen ympärillä, Heli sanoo.

Toinen lapsi olisi tervetullut, mutta samalla heitä pelottaa. Nyt he tietävät, miten rankkaa hedelmöityshoidoissa oleminen voi olla.

Yksi yhteinen, uusi unelma heillä jo varmasti on. Jonain päivänä he haluaisivat asua vähän pidemmän aikaa ulkomailla. Jossakin lämpimässä paikassa, jossa voi kuunnella aaltojen pauhua.

Unelma fitness-kilpailuista auttoi Marita Forssellia toipumaan aivoverenvuodosta

Marita Forsellin, 34, elämä muuttui heinäkuussa 2018. Hän oli ollut lenkittämässä koiriaan, kun päänsärky alkoi. Kotona suihkussa hän tunsi, että vasen puoli kasvoista alkoi puutua ja roikkua. Hän pystyi juuri ja juuri kävelemään makuuhuoneeseen.

”Nyt ei ole kaikki kunnossa”, hän sanoi miehelleen.

Marita kävi sängylle makaamaan. Puutumus valui alas päästä varpaisiin. Pian hän ei pystynyt enää nostamaan vasenta kättään eikä jalkaansa.

Sairaalassa vahvistettiin ensihoitajien arvio: Maritalla oli laaja-alainen aivoverenvuoto, ja koko vasen puoli kehosta oli halvaantunut. Lääkärit eivät voineet luvata, että hän jäisi henkiin.

Miten urheilulliselle, nuorelle naiselle voi käydä näin? Lääkärit eivät olleet siitä täysin varmoja.

– He arvelivat, että minulla oli ollut syntymästäni lähtien päässä heikentynyt suoni, joka oli pitkittyneen, kovan stressin seurauksena puhjennut, Marita sanoo.

Marita oli kolme päivää teho-osastolla ja jäi henkiin. Maatessaan sairaalavuoteella toinen puoli kehosta edelleen halvaantuneena hän päätti, että vielä hän kävelisi ja treenaisi niin kuin ennenkin. Kun hän olisi jälleen kunnossa, hän osallistuisi bikini fitness -kisaan.

– Olin haaveillut bikini fitness -kilpailusta vuosia, mutta en ollut uskaltanut nousta lavalle.

Sairaalasta Marita siirrettiin kotikaupungissaan Lahdessa sijaitsevaan kuntoutuskeskukseen, jossa hän asui kaksi ja puoli kuukautta. Siellä hän opetteli pukeutumaan, syömään ja kävelemään. Bikini fitness -unelma sai hänet tsemppaamaan.

– Kuvittelin, miltä näytän, sitten kun olen valmis kisoihin, ja kuvittelin itseni lavalle.

Kohti kilpailuja

Syksyllä 2020 hän oli kuntoutunut ja palkkasi valmentajan. Nyt hän tähtää vuonna 2022 Nordic Fitness Expon järjestämiin bikini fitness -kisoihin.

– Treenaan viisi kertaa viikossa ja syön valmentajan laatiman ruokavalion mukaan viisi kertaa päivässä, kolmen tunnin välein. Punnitsen jokaisen annoksen grammalleen.

Marita luonnehtii itseään suorituskeskeiseksi ja perfektionismiin taipuvaiseksi. Bikini fitness viehättää, koska se on estetiikkalaji. Lisäksi se vaatii kurinalaisuutta, tiivistä treenaamista ja itsensä haastamista ja voittamista.

– Se tuo minulle henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Sairastumisensa takia hän joutui aloittamaan nollasta. Ensimmäisen vuoden aikana hän pyrkii saavuttamaan saman lihasmassan, joka hänellä oli ennen halvaantumista. Alkuvuonna 2022 alkaa lihasmassan kasvattaminen kisaa varten.

– Sairastuminen toi minulle pystyvyyden tunteen. Jos olen selviytynyt aivoverenvuodon aiheuttamasta halvauksesta, niin pystyn nousemaan lavallekin.

Sairastuminen opetti senkin, että elämä on elettävä nyt.

– Voittaminen ei ole tärkeintä, vaan matka kohti tavoitetta, Marita sanoo.

Kustannussopimuksen saanut Pirkko Kasanen: ”Harhapolut olivat tarpeen”

Viime maaliskuussa Pirkko Kasanen, 66, levitti tapansa mukaan työhuoneensa lattialle jumppamaton. Tylsä liikuntatuokio menisi jouhevammin, kun hän kuunteli Anna-lehden Anna mennä! -verkkovalmennusta. Sitä veti muutosvalmentaja Anna Perho.

Anna kannusti elämänmuutokseen. Eräällä luennolla hän käsitteli sitä, miten unel­mien eteen oli oltava valmis tekemään töitä, ja antoi kotitehtäväksi miettiä, mitä konkreettista voi tehdä, jotta unelma toteutuisi.

Pirkon unelma oli saada ensimmäinen oma käsikirjoitus läpi kustantajalle. Hän oli kirjoittanut elämäntaito-oppaan eläköityville ja lähettänyt sen vuoden alussa noin kymmeneen eri kustantamoon.

Käsikirjoitus oli ollut työn alla pitkään. Hän oli saanut idean kolme vuotta aikaisemmin, kirjoittanut yhden käsikirjoituksen, hylännyt sen, tarkentanut ideaa ja kirjoittanut uuden käsikirjoituksen vuodessa ja lähettänyt sen kustantamoihin.

Mitä voisin vielä tehdä? Pirkko mietti. Facebook-sivut olivat jääneet tekemättä. Kirja tarvitsi näkyvyyttä, julkaistiin se sitten kustantajan kautta tai omakustanteena.

– Haaveilin myös siitä, että voisin valmentaa eläkkeelle siirtyviä uudessa elämänmuutoksessa, siihenkin tarvitsin näkyvyyttä.

Pirkko teki Facebook-sivut ja postasi ne verkkovalmennusryhmään. Samalla Anna Perho kiinnostui: hän lukaisi osan käsikirjoituksesta ja vinkkasi siitä kustantajalle.

Pian puhelin soi. Pirkolle tarjottiin kustannussopimusta.

– Riemuitsin ja tunsin samalla syvää rauhaa. Juuri näin sen pitikin mennä. Oivalsin, että harhapolut olivat olleet tarpeen ennen kuin unelma saattoi lopullisesti toteutua.

Mirja Hämäläinen: ”Unelmoin yhteiskunnasta, joka perustuisi rakkaudelle”

Unelmien yhteiskunnassa avoimet suhteet ovat yhtä hyväksyttyjä kuin parisuhteetkin. Näin visioi tietokirjailija Mirja Hämäläinen, 34, jonka kirja Avoimet suhteet ilmestyi viime syksynä. Hän haastatteli kirjaansa varten 18 avoimessa suhteessa elävää henkilöä.

Toistaiseksi ei ole tutkimustietoa siitä, kuinka moni suomalainen elää avoimessa suhteessa. Osa heistä kärsii kuitenkin vähemmistöstressistä. Avoimiin suhteisiin liittyy ennakkoluuloja, joten niissä elämistä saatetaan salata esimerkiksi sukulaisilta. Jonain päivänä saattaa olla toisin.

– Ei ole kauan siitä, kun esimerkiksi avioeroa pidettiin häpeällisenä. Tänä päivänä tuskin saa vihaa niskaansa sen takia, että eroaa, Mirja sanoo.

Mitä niin hyvää avoimissa suhteissa sitten on, että ne kuuluvat unelmien yhteiskuntaan? – Ne voivat tuoda ihmisen elämään enemmän rakkautta, ihania ihmisiä ja seksiä. Moni oppii myös kommunikoimaan parisuhdeasioista hyvin, sillä asiois­ta on sovittava. He pohtivat paljon ihmissuhteita ja niihin liittyvää etiikkaa. Lisäksi avoin suhde saattaa palvella erityisesti naisten seksuaalisuutta.

– On jonkinlaista tutkimusnäyttöä siitä, että naiset saattavat kaivata enemmän seksuaalista vaihtelua kuin miehet. Pitkissä parisuhteissa naisten haluttomuus on yleisempää.Onko ihminen luonnostaan yksiavioinen vai ei, on ikuisuuskysymys.

– Käsitykseni mukaan ihmisellä on piirteitä molempiin suuntiin. Moni rakastuu kerralla vain yhteen henkilöön, mutta rakkauden kemia kestää tutkimusten mukaan korkeintaan vain neljä vuotta. Biologien mukaan ihminen on sarjamonogaaminen, mutta luonne ja kulttuuri vaikuttavat paljon siihen, millaisen suhteen lopulta muodostaa.

Miten ongelmat ratkotaan?

Toki avoimiin suhteisiin liittyy ongelmiakin.

– Moni haastateltavistani nosti esiin ajan puutteen. He kokivat, että oli vaikeaa löytää resursseja käsitellä monen ihmisen tunteita. Eikä pidä väheksyä sitä, että naisten on helpompi löytää seksiseuraa kuin miesten.Niin, miten käy, kun toinen jää orrelle soittelemaan? Miten avoimissa suhteissa käsitellään mustasukkaisuutta?

– Keskustelemalla. Mustasukkaisuuden takana on aina muita tunteita, kuten pelkoa, kateutta, omistushalua, epävarmuutta. Itse olen sitä mieltä, että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä ja mustasukkaisuus on tunne, joka on vain pilkottava osiin.

Alan kirjallisuudessa on myös puhuttu siitä, että jos itsetunto on kunnossa, mustasukkaisuus ei ole enää ongelma.

– Se on tietysti paperilla helpompaa kuin käytännössä, Mirja sanoo. Jos avoin suhde olisi yksi suhdemuoto muiden joukossa, siitä voisi versoa lisää rakkaudellisia verkostoja. Hyvä jakautuisi entistä useammalle, Mirja visioi.

– Ihmissuhteet olisivat verkostomaisempia. Ystävyyssuhde voisi olla yhtä arvokas kuin parisuhde, koska emme olisi enää niin kiinni ydinperheen ideaalissa. Nyt näyttää siltä, että kaikki hyvä kasautuu naimisissa oleville pariskunnille, ainakin naimisissa olevat miehet jopa elävät pidempään kuin naimattomat.

Mirjan unelmien yhteiskunta perustuisi kapitalistisen menestyksen sijaan rakkaudelle ja hoivalle. Bruttokansantuotteen sijaan mitattaisiin rakkauden ja onnen määrää. Hänen mielestään hoivaa, peh­meyttä ja ruumiillisuutta on pidetty patriarkaalisessa yhteiskunnassa vähempiarvoisina kuin taloudellista menestystä. Unelmien yhteiskunnassa tunnustettaisiin, että kaikki tarvitsevat hoivaa, ja hoivatyö jakautuisi tasaisesti sukupuolien kesken. Siitä saisi myös hyvää palkkaa. Miehet kasvatettaisiin pehmeämmiksi, ja he hoivaisivat myös toisiaan.

Uskooko Mirja, että hänen rakkauteen perustuva utopiansa voisi jonain päivänä toteutua?

– En pidä tätä kaikilta osin realistisena, mutta mielestäni pitää olla ajatuksia siitä, millä tavalla maailma voisi olla erilainen. Utopia enemmän kyseenalaistaa ja konkreettinen suunta inspiroi.