Utelias oppii uutta ja voi paremmin – näillä 6 keinolla herätät uinuvan uteliaisuutesi
Vauhdilla muuttuvassa maailmassa uteliaisuudelle on enemmän käyttöä kuin koskaan. Uteliaisuus edistää uuden oppimista ja lisää hyvinvointiamme. Mikä parasta, se on taito, jota kaikki voivat kehittää.
Uteliaisuus kytkeytyy oppimiseen ja ihmettelyyn.
Vauhdilla muuttuvassa maailmassa uteliaisuudelle on enemmän käyttöä kuin koskaan. Uteliaisuus edistää uuden oppimista ja lisää hyvinvointiamme. Mikä parasta, se on taito, jota kaikki voivat kehittää.
Hyvä kysymys. Se on hyvä vastaus uteliaalle, kyselevälle lapselle.
– Lapselle on suuri onni saada sellainen kasvuympäristö, jossa ymmärretään kysymysten voima. Kysymykset rakentavat maailmaa, kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala sanoo.
Valitettavan usein aikuisilta loppuvat hyvät selitykset tai kärsivällisyys. Lapsi oppii jossain vaiheessa, kotona tai koulussa, että ei kannata turhia kysellä tai kysellä ylipäänsä.
Mutta ei kysymyksiä aina katsota hyvällä aikuistenkaan maailmassa.
– Edelleenkin uteliaisuus yhdistetään meillä naiiviuteen, lapsellisuuteen, kokemattomuuteen ja sivistymättömyyteen.
Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Uteliaisuus – Miksi ”miksi” on tärkeä kysymys? Hakala nostaa uteliaisuuden uuteen arvoon. Vauhdilla muuttuva maailma suorastaan vaatii uteliaisuutta, sillä tietoa ja sitä, mitä ei tiedetä, on koko ajan enemmän.
Oppimisessa painotetaan tiedon etsimistä, kehittämistä sekä ratkaisevien ongelmien löytämistä ja havaitsemista. Tietäminen on enemmän hyviä kysymyksiä kuin tyhjentäviä vastauksia.
– Halu tietää ja ottaa asioista selvää on DNA:ssamme. Uteliaisuus on ollut ihmiskunnan selviytymisen ehto, Hakala muistuttaa.
”Uteliaat ihmiset ovat terveempiä. Uteliaisuus pitää yllä hyvinvointia, sillä tutkimusten mukaan uteliailla ihmisillä on laajemmat sosiaaliset verkostot.”
Ilman uteliaisuutta maailma olisi montaa innovaatiota köyhempi ja moni ratkaisevakin keksintö olisi jäänyt tekemättä.
Uteliaisuus kytkeytyy vahvasti oppimiseen ja ihmettelyyn. Uuden oppiminen taas ruokkii aivojemme mielihyväkeskusta. Uteliaisuuden alkuun sysäämä oppimisprosessi tuottaa siis aivoissa dopamiinia, mielihyvähormonia.
– Parhaimmillaan oppimisesta syntyy hyvää oloa ja hyvää mieltä tuottava positiivinen kierre.
Oppimisen lisäksi uteliaisuudella on muitakin positiivisia vaikutuksia.
– Uteliaat ihmiset ovat terveempiä. Uteliaisuus pitää yllä hyvinvointia, sillä tutkimusten mukaan uteliailla ihmisillä on laajemmat sosiaaliset verkostot – heillä on enemmän ystäviä. Sosiaalinen verkosto auttaa pysymään kuosissa, Hakala sanoo.
Jos uteliaisuus ei tunnu itselle luontaiselta tai utelias mieli on muusta syystä nukuksissa, sinulle on hyviä uutisia. Uteliaisuus on myös valinta ja taito, jota voi opetella. Aina voi valita uteliaisuuden, uuden näkökulman ja mahdollisuuden oppia uutta – maailmasta, itsestä tai toisista ihmisistä.
1. Heivaa rajoittavat uskomukset
Uusi houkuttelee mieltä enemmän kuin tuttu. Kun innostuja menee kauppaan, ostoskoriin saattaa livahtaa ohi ostoslistan uutuuksia, joita on kiva kokeilla. Meissä on kuitenkin eroja. Yksi noteeraa tuotteen, mutta ei tartu siihen. Toinen hypistelee sitä hetken mutta jättää hyllyyn. Ja kolmas nappaa sen saman tien testiin.
Oppimisen suhteenkin olemme erilaisia. Työpaikalla yhden mieli on jo pitkällä muutoksessa ja miettii, miten se toteutetaan. Toinen sutii vasta lähtökuopissa ja ihmettelee, miksi se ylipäänsä tehdään.
Meillä on erilaisia uskomuksia oman oppimisen suhteen. Hävettää, ettei heti osaa jotain asiaa, jonka luulee kaikkien muiden jo osaavan. Tai luulemme, että emme opi ja jätämme kokonaan yrittämättä.
Varovainen mieli sekä suojaa että passivoi meitä. Aivomme ovat virittyneet poimimaan uhkatekijöitä ja laukaisemaan stressireaktion. Pelkäämme, että epäonnistumme tai joudumme naurunalaiseksi. Ylipäätään meitä arveluttaa huojuttaa rakennelmia, joiden varaan ripustamme itsetuntomme. Sitähän voi paljastua tyhmäksi.
Sisäiset mallit vaikuttavat siihen, osaammeko olla uteliaita eli opettelemmeko uutta vai emme. Pidämme niistä asioista, jotka ruokkivat hallinnan tunnettamme.
Sisäiset mallit ovat kaikilla erilaisia. Siinä missä toisella on uuden edessä pelissä koko omanarvontunto, toiselle uusi tarkoittaa hetken jännitystä.
Sisäisestä mallista saattaa tulla itseään toteuttava ennuste, jos sitä ei tiedosta uskomukseksi. Kun seuraavan kerran olet uuden asian äärellä, pysähdy pohtimaan, miten suhtaudut omaan kykyysi oppia. Annatko omien uskomustesi estää itseäsi omaksumasta uutta?
2. Anna uteliaisuudelle mahdollisuus
Uteliaisuutta on kahta lajia, heräävää ja sinnikästä. Samoin kuin uutuusleima kaupan hyllyn päädyssä, myös koukuttava media, pelit ja sarjat käyttävät taidokkaasti hyväkseen heräävää uteliaisuutta.
On helposti heräävän uteliaisuuden syytä, että lankeat klikkiotsikkoon tai ahmit suoratoistopalvelussa lempisarjasi jaksoja yksi toisensa perään.
Heräävä uteliaisuus saa paikkaamaan itseämme häiritseviä tietoaukkoja. Kun emme tiedä jotain, epämiellyttävä epävarmuuden tunne työntää meitä etsimään tietoa, jolla aukon voi paikata ja jolla voimme poistaa epävarmuuden.
Meissä on myös sisäsyntyinen halu etsiä uutuutta ja haasteita, laajentaa osaamistamme ja oppia. Uteliaisuus mahdollistaa positiiviset kokemukset. Sille kannattaa antaa mahdollisuus.
3. Etsi ratkaisuja sinnikkäästi
Mieli kuitenkin harhailee helposti. Kokeilunhaluinenkin valitsee mukavuudenhalussaan usein tutun ja turvallisen sen sijaan, että kokeilisi uutta ja erilaista.
Mieli on rakentunut niin, että tieto, joka vahvistaa jo ennestään opittua ja vakiintuneita näkemyksiämme, puhuttelee meitä enemmän kuin niitä horjuttava ristiriitainen tieto. Kiireessä luotammekin vanhoihin taitoihimme ja intuitioomme.
Mutta juuri siellä ristiriidassa ja epämukavuudessa voi olla tarjolla jotain uutta. Yhtä olennaista kuin on kysyä miksi, on myös välillä ihmetellä, miksipä ei. Voisiko asia olla niinkin? Koskisiko tämä minuakin? Ehdollisuus voi avata uusia mahdollisuuksia.
Heräävä uteliaisuus tarvitseekin rinnalleen sinnikästä uteliaisuutta. Se auttaa löytämään vastauksen heräävän uteliaisuuden nostattamaan kysymykseen. Sinnikäs uteliaisuus auttaa meitä oppimaan ja suuntaamaan uteliaisuutta pitkäjänteisesti. Sinnikkyyden ansiosta pääsemme uteliaisuuden synnyttämään oppimisen kierteeseen.
Oppiminen vaatii myös sisäistä motivaatiota. Omista lähtökohdistamme, tavoitteistamme ja tarpeistamme nouseva kiinnostus saa meidät hakemaan ratkaisuja.
4. Kehity omalla mukavuusalueellasi
Jatkuva pinnistely epämukavuusalueella ja stressitilassa väsyttää mielen ja tappaa uteliaisuuden. Kun haaste, voimavarat ja kyvyt ovat sopivassa suhteessa, oppiminen palkitsee ja osaaminen kasvaa. Vastoin yleistä harhaluuloa uteliaisuus herää ja oppiminen tapahtuu varmimmin mukavuusalueella.
Oppimista on tutkittu paljon. Mukavuusalue on se osaamisen alue, jossa käytössä ovat luontaiset vahvuutemme. Aika ja voimavarat kannattaa suunnata siihen, että tunnistaa omat vahvuutensa ja taitonsa ja löytää paikan, jossa niitä pääsee käyttämään. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Tee sitä, missä saat onnistumisia.
Kun omaa osaamistaan rakentaa jo opitun päälle, taidot voi viedä uudelle tasolle. Niiden kehittäminen laajentaa mukavuusaluetta.
5. Rohkene olla myös epävarma
Uteliaisuus on huojuntaa tietämisen ja ei-tietämisen välillä. Jos päättää ryhtyä johonkin uuteen, epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa.
Samaan aikaan uuden kokeilu on tutkimista ja jännittävää reunalla oloa. Etukäteen ei voi tietää, miten uudenlainen työprojekti, kakku tai kaarrokeneule onnistuu. Yhtä lailla, kun on mahdollisuus epäonnistua, on myös mahdollisuus saada aikaan jotain upeaa. Tehdessä oppii aina jotakin.
Uteliaisuus ei johdata aina suoraan vastauksien äärelle. Usein paras vastaus on uusi kysymys. Oppiminen ei etene suoraviivaisesti, vaan se on poukkoilevaa, nykivää ja heittelehtivää. Se vaatii riskinottoa ja rohkeutta punnita, miten osaavana tai osaamattomana haluan näyttäytyä sekä itseni että muiden silmissä.
Onneksi kaikki muutkin ovat jatkuvasti uuden oppimisen suhteen samassa tilanteessa, yhtä keskeneräisiä ja yhtä tietämättömiä.
6. Kohtaa ihmiset kiinnostuksella
Halu oppia tuntemaan toinen suuntaa uteliaisuuden toista kohti. Kun unohtaa itsensä ja suuntautuu toiseen, poistuu tarve vakuuttaa ja osoittaa omaa erinomaisuuttaan.
Kohtaamisissa toisen syvällinen ja todellinen ymmärtäminen on tärkeämpää kuin oman ajatuksen myyminen. Kun asioita tutkitaan tai ratkotaan yhdessä, tärkeintä ovat asiat ja paras ratkaisu niihin, ei se kuka on oikeassa.
Mukavuudenhaluinen mieli hakeutuu samalla tavalla ajattelevien seuraan. Oppimisen ja avartumisen kannalta kuplaa kannattaa välillä myös puhkoa. Eri tavalla ajattelevien seurassa saa tilaisuuden miettiä, voisiko valmiiksi pureskellun asian ajatella toisinkin? Tai että onkohan tämä nyt oikeasti näin, kuin itse ajattelen. Mielellä on tapa oikoa ja tehdä yksinkertaistuksia.
Vuorovaikutusta ja turvallisuuden tunnetta keskustelussa vahvistaa, kun annat toisen syventää sanomaansa ja pyydät häntä kertomaan lisää. Tai toistat hänelle, mitä olet kuullut ja varmistat, ymmärsitkö oikein.
Uusien näkökulmien havaitseminen muistuttaa meitä siitä, että oma ajattelutapamme on vain yksi muiden joukossa.
Lähteet: Mertzi Bergman: Uteliaisuus – Opas työn, johtamisen ja muutoksen supervoimaan (Basam Books, 2022), Adam Grant: Mieti vielä – Uudelleen ajattelemisen taito (Viisas Elämä, 2021), Juha T. Hakala: Uteliaisuus – Miksi ”miksi” on tärkeä kysymys? (Alma Talent, 2021) ja Hanna Siefren: Uteliaisuuden taito – Kun oppiminen on tietämistä tärkeämpää (Tuuma, 2021)
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 1/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous