Vähättely on nöyryyttämistä: terveen ylpeyden rikkominen tuhoaa arvokkuuden tunteen

Nöyryytys tuhoaa arvokkuuden tunteen. Silti sitä tapahtuu paljon ja erityisesti läheisten kesken – joskus myös tahattomasti. Itsensä kovettamaan joutuva ihminen menettää sielunsa ja lakkaa psyykkisesti olemasta läsnä, sanoo psykiatri.

Meistä jokainen on altis nöyryytyksille, ja sitä tapahtuu meidän jokapäiväisissä ympyröissämme: kotona, työpaikalla ja kavereiden kesken. Nöyryytys tapahtuu aina kahdella tasolla.

– On itse nöyryytyksen tapahtuma, esimerkiksi se, että puoliso sanoo jotain nöyryyttävää. Sitä seuraa nöyryytyksen kokemus. Toinen kokee, että hänen arvonsa viedään, ja siitä syntyy erilaisia tunteita kuten häpeää, sanoo nöyryytyksestä kirjan nimeltä Nöyryytys – Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä kirjoittanut psykiatri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila.

Yksi yleinen nöyryytyksen tapa on viedä toiselta usko omiin mahdollisuuksiinsa saavuttaa haluamansa. Tämä on nöyryytyksen laji, jota suomalaisessa yhteiskunnassa joskus pidetään jopa hyveenä. Ne ovat hetkiä, kun vanhempi vähättelee lapsensa tai puoliso kumppaninsa haaveita ja unelmia:

”Haihattelua”, haaveilija saattaa kuulla. Jotkut kutsuvat sitä realismiksi, mutta Mattila uskoo, että vähättely altistaa masennukselle.

– Masennus on toiveiden häviämistä, hän sanoo.

Tämän sortin nöyryyttäminen on yleistä myös nykyajan työelämässä. Se voi olla esimerkiksi sitä, kun ihmistä pidetään pätkätyösuhteissa vuosi vuoden perään.

Ne, jotka ovat jo turvallisessa leivänsyrjässä kiinni, voivat sanoa nykyajan työelämän olevan joustavaa. Niille, joiden taloudellinen selviäminen on jatkuvasti veitsenterällä, kysymys on kuitenkin useammin nöyryytyksen kokemuksesta ja yhteiskunnasta ulossulkemisesta.

– Ihmiseltä viedään turvallisuuden tunne, Mattila sanoo.

Ruoki tarpeellista ylpeyttä

Nöyryytyksen ohella Mattila puhuu paljon ylpeydestä. Ihmisten keskusteluissa ylpeyttä käsitellään yleensä kielteisenä piirteenä. Ei saa ylpistyä, on suomalainen kansallispelko.

Mattilan mielestä ylpeyttä on kuitenkin eritasoista. On olemassa hyvää ja tarpeellista ylpeyttä. Se on rauhallista hyvänolontunnetta ja turvallista itsevarmuutta.

– Ihminen tuntee olevansa riittävän hyvä, Mattila selittää.

Tällaisella ihmisellä on harvemmin myöskään tarvetta nöyryyttää toisia.

Nöyryyttäminen on terveen ylpeyden rikkomista. Pahimmillaan terveen ylpeyden kehittyminen estetään jo lapsena, jos lapsi joutuu kokemaan itseensä kohdistuvaa nöyryyttämistä. Se voi myös tapahtua silloin, kun lapsi kasvaa perheessä, jossa vanhemmat nöyryyttävät toisiaan jatkuvasti. Silloin lapsi oppii nöyryytyksen olevan osa normaalia ihmisten välistä kanssakäyntiä ja todennäköisesti siirtää mallin aikuisiällä omiin parisuhteisiinsa ja lapsillensa.

Haitallista ylpeyttä on ylimielisyys. Silloin ihmisen käsitys omista kyvyistään ei ole suhteessa todellisuuteen. Joskus nöyryytys tekee ihmisestä ylimielisen, ei suinkaan nöyrän, kuten joskus ajatellaan. Nöyryytetty ihminen joutuu kovettamaan itsensä.

– Silloin ihminen tavallaan joutuu menettämään oman sielunsa ja lakkaa psyykkisesti olemasta läsnä, Mattila sanoo.

Itsensä henkisesti kovettanut ihminen saattaa myös helpommin nöyryyttää toisia ja vaikuttaa ikävällä tavalla ylpeältä.

Älä alistu nöyryytyksen uhriksi

”Etkö sä huumoria ymmärrä?” nöyryytetylle sanotaan joskus.

Nöyryytys on kuitenkin tunne ja aina henkilökohtainen kokemus. Toisen tunteen mitätöiminenkin itsessään on kovin nöyryyttävää.

Mitä sitten tehdä, jos joutuu nöyryytetyksi? Ensinnäkin, oma tunne kannattaa myöntää. Jos tilanne antaa periksi, asiasta kannattaa myös yrittää keskustella nöyryyttäjän kanssa.

– Parisuhteessa olisi hyvä yrittää selvittää, mikä on mennyt pieleen. Joskus nöyryytyksen kokemus syntyy pienistä sanoista, ja se kannattaisi selvittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, eli silloin, kun asiasta pystyy vielä puhumaan rauhallisesti ilman syyttelyä, Mattila sanoo.

Sama neuvo pätee myös muualla – niin henkilökohtaisissa suhteissa kuin työpaikallakin – koettuihin nöyryytyksiin.

Aina tilanteita ei pysty korjaamaan, mutta jo se, että ei alistu nöyryytyksen uhriksi, voi auttaa paikkaamaan haavoja.

Luultavasti meistä jokainen on joutunut nöyryytetyksi, mutta yhtä luultavasti meistä jokainen on joskus nöyryyttänyt toista ihmistä joko tahallaan tai tahattomasti. Monet nöyryyttämisen piirteet ovat osa suomalaista kulttuuria. Suomessa usein hyveenä on pidetty sitä, että kiven ja kannon läpi mennään sisulla, jos ei muuten ja mieluiten vielä yksin ja ilman apua.

”Etkö sä nyt kestä?” saatetaan toiselle tokaista.

Tämän tyyppiset yleisesti käytetyt lauseet voidaan kokea nöyryyttäviksi. Ne opitaan varhain ja niiden kyseenalaistaminen on vaikeaa. Ne ovat kuitenkin auttamattoman vanhentuneita.

Se mikä toimi suon ja kuokan kanssa, ei toimi enää nykyään ihmisten välisessä yhteistyössä.

Lue myös:

Oletko tehnyt elämässäsi rohkeita valintoja? Nämä 7 asiaa se sinusta kertoo

5 syytä, miksi naisen elämä on parhaimmillaan yli 40-vuotiaana

Irti tylsistä rutiineista! Näin löydät itsestäsi aivan uusia puolia