– Olen huomannut, että moni ajattelee, että pitää vain periaatteessa olla jonkun kanssa..
– Jo 20 vuotta sitten hyväksyin sinkkuuteni.
Itsetuntemus

Mikä ihme on sinkkunaisten aurinkorasvateoria? Näin tiedät, kannattaako treffikumppania tavata enää uudestaan

Sinkkuelämä voi olla riittävää ja antoisaa. Kolme naista kertoo, mitä kumppanin löytyminen heille merkitsisi. Asiantuntija näkee sinkkunaisten asenteessa paljon hyvää.
Teksti: Kaisa Pastila Kuvat: Tinka Lindroth

”Vastuu onnellisuudesta on minulla”

Nainen, 39, Lahti

”Minulla on takana kaksi pitkää parisuhdetta: kahdeksan vuoden avoliitto ja seitsemän vuoden etäsuhde. Toinen ero kolme vuotta sitten otti tosi koville, ja päätin, että haluan olla hetken yksin. Hakeuduin myös terapiaan, mutta muista syistä kuin parisuhdekysymysten takia.

Vähitellen aloin nähdä, että edellisissä suhteissani laskin liikaa kumppanini harteille: halusin, että toinen tekisi minut onnelliseksi. Oli käänteentekevä juttu tajuta, että kumppani voi vain lisätä onneani, mutta vastuu omasta onnellisuudesta on minulla.

Tämän vuoden alussa menin Tinderiin ja Facebookin Dating-sovellukseen ja aloitin ahkeran treffeillä käymisen. Ensin vaikuttikin hyvältä. Kohtasin melkein heti ihmisen, jonka seurassa viihdyin. Tapailimme jonkin aikaa, kunnes mies huomasi, ettei hän ollut vielä käsitellyt riittävästi omaa eroaan.

Olen muidenkin kanssa törmännyt väärään ajoitukseen. Kummankin pitäisi olla juuri samassa elämäntilanteessa, jotta suhteelle olisi mahdollisuus. Deittiprofiilista ei usein myöskään näe, mitä toinen hakee. Yksi mukava deittini halusi vain lenkkiseuraa. Sanoin, ettei se riitä minulle. Toinen kiva mies alkoi puhua heti perheen perustamisesta. Sanoin, että lapsista puhuminen tuntuu minusta liian aikaiselta.

Juuri nyt olen tauolla sovelluksista. Tuntuu, että siellä pyörivät vain samat naamat. Moni myös lähtee etsimään uutta seuraa liian aikaisin eronsa jälkeen. Jotkut tyypit, joita olen tavannut muutaman kerran, ovat vain häipyneet kuin tuhka tuuleen. Sellainen käytös suututtaa.

Välillä olen joutunut käsittelemään sinkkuuttani ulkopuolelta tulevan painostuksen takia. Tunnen, että minua ikään kuin arvioidaan: onko se ronkeli. Normi on se, että ihminen on parisuhteessa ja hänellä on lapsia. Esimerkiksi jotkut miehet, joita olen tavannut Tinderissä, ovat ihmetelleet, miksi minulla ja eksälläni oli etäsuhde ja toisaalta sitä, miksi olen toisella kierroksella mutta ilman lapsia.

Vaikka kaipaan kumppania ja läheisyyttä, minulla ei ole tarvetta löytää ketään väkisin. Elämäni on hyvää näin. Olen huomannut, että moni ajattelee, että pitää vain periaatteessa olla jonkun kanssa.

Haaveilen kahden aikuisen suhteesta, jossa ei tarvitse olla koko ajan yhdessä, vaan kumpikin hallitsee myös yksinolon. Olen päättänyt, etten halua ryhtyä kenenkään ”terapeutiksi” tai tukijaksi. Haluan ihmisen, joka on sinut itsensä kanssa ja jonka elämä on riittävästi tasapainossa.”

”En vietä paljon aikaa kotona”

Nainen, 51, Vantaa

”Jo 20 vuotta sitten hyväksyin sinkkuuteni. Sen jälkeen olen ajatellut, että elämä on tarkoitettu elettäväksi. Kannattaa vain mennä ja kokea ja nauttia, eikä murehtia sitä, ettei kumppania löydy.

Minulla on paljon hyviä ystäviä ja laajat verkostot. Kalenterini on aina täynnä – harrastan flamencoa, käyn ProMartat-tapahtumissa, golfaan, tapaan kavereita. Reissaan myös paljon. Ystäväni ihmettelevät välillä, miksen väsy, vaikka olen koko ajan menossa, mutta minulle sopii tämä elämäntyyli. On myös osittain tietoinen päätös, etten vietä paljon aikaa kotona.

”Liikun kaupungilla sydän avoimena ja toivon tapaavani sielunkumppanin.”

Olen seurustellut elämäni aikana vain muutaman kerran. Olen sinut asian kanssa, mutta pienen toivonkipinän olen säilyttänyt itselläni: ehkä vielä joskus löydän sen oikean. Haaveilen ihan perusparisuhteesta. Haluaisin miehen, jonka kanssa voisin istua iltaisin sohvalla ja katsoa telkkaria ja jonka kanssa voisin tehdä ruokaa ja harrastaa seksiä ja käydä ulkoilemassa.

Olen yrittänyt löytää paria perinteisin keinoin, eli baarista, risteilyiltä ja lomamatkoilta. Deittisovelluksiin en oikein luota – esimerkiksi Facebookin Datingissa olen törmännyt tosi moniin feikkiprofiileihin. Muutaman kerran olen hakenut tv:n parinhakuohjelmiin, mutten ole tullut valituksi.

 

– Sinkkuna pitää olla hyvä itsetunto ja -tuntemus: pitää tulla toimeen itsensä kanssa.

– Sinkkuna pitää olla hyvä itsetunto ja -tuntemus: pitää tulla toimeen itsensä kanssa.

Välillä turhaudun: mikä tässä on niin vaikeaa? En ole kranttu ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Siis miksen löydä ihmistä, joka haluaisi sitoutua minuun? Myös moni vanhoista, pitkäaikaisista ystävistäni on tällä hetkellä sinkkuna. Välillä katson meitä ulkopuolelta: ’Noin hauskannäköisiä, ihania naisia, miksi olemme ilman paria?’ Hyvä puoli tilanteessa on se, että löydän kavereistani aina seuraa esimerkiksi reissuun tai biletykseen.

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa kaivata jotakuta, joka olisi tukena ja turvana itselle. Saan itseni kiinni välillä pohtimasta sitä, kuka minusta pitää huolta sitten, kun pää ei enää toimi tai kun kävely muuttuu hankalaksi. Toivon, että vanhana minulla olisi parisuhde. Viime aikoina olen alkanut vähän katua sitä, etten koskaan hankkinut lasta. Kun biologian puolesta olisi ollut oikea aika, en halunnut äidiksi. Jos minulla olisi lapsi, minulla olisi joku, joka voisi huolehtia minusta vanhana.

Sinkkuystävieni kanssa leikittelemme ajatuksella, että eläkeiässä perustamme kommuunin Espanjaan. Toivon, että myös yhteiskunnan tasolla mietittäisiin sinkkujen asumisratkaisuja: miten voitaisiin lisätä asuntotuotantoa, joka soveltuu yhteisölliseen asumiseen.”

”Uskon kemiaan”

Nainen, 59, Helsinki

”En missään nimessä halua antaa synkkää kuvaa sinkkuna olosta. Elämä on hyvää ja hauskaa, vaikkei ole parisuhdetta.

Sinkkuna pitää olla hyvä itsetunto ja -tuntemus: pitää tulla toimeen itsensä kanssa. Pitää olla valmis olemaan myös taloudellisesti itsensä varassa.

Jotkut omista ystävistäni kadehtivat välillä sitä, miten vapaasti voin mennä ja tulla. Matkustan esimerkiksi paljon. Heiltä tuntuu unohtuvan se, että olen myös paljon yksin. Juhlapyhät ovat välillä vaikeita. Jouluisin saatan miettiä, että olisipa perhe, niin voisi kattaa kauniisti ison pöydän. En ole yksin jouluisin – kokoonnumme sinkkuporukassa – mutta perhejoulu olisi silti eri asia.

Olen ikisinkku. Vaikka minulla on ollut kaikenlaisia viritelmiä ja suhteita, en ole koskaan ollut kihloissa tai naimisissa. Osa suhteistani on ollut lyhyitä, mutta olen kokenut myös monivuotisia, vakavia rakastumisia. Viimeisin eroni oli kaksi vuotta sitten.

Jokainen suhde on opettanut minulle jotain – välillä olen joutunut kasvamaan kivuliaastikin. Ehkä siksi tiedän nykyään tosi tarkasti, mitä haluan parisuhteelta. Tulijoita olisi, mutten ole valmis ottamaan ketä tahansa vain, jotten olisi yksin. Elämänilo on tärkeä arvo minulle. Haluan, että minä ja elämänkumppanini jaamme saman huumorin. Haluan myös luotettavuutta ja kykyä muodostaa omia mielipiteitä ja kertoa niistä – en kaipaa perävaunua tai siipeilijää. Elämänhallinnan pitää olla kunnossa eli talous ok, alkoholinkäyttö normaali, ei luurankoja kaapissa.

Uskon kemiaan. Ystävälläni on aurinkorasvateoria: kun tapaa uuden ihmisen, voi miettiä, haluaisiko, että tämä levittää selkään aurinkorasvaa. Jos vastaus on kieltävä, ei kannata enää tavata uudestaan.

Vuosien varrella olen yrittänyt löytää kumppania paitsi perinteisillä kirjeilmoituksilla myös ystävien avulla. Minulle on järjestetty sokkotreffejä. Olen kokeillut myös deittisovelluksia, mutta en ole löytänyt niistä pidempiä suhteita. Monet kumppaniehdokkaat olen vienyt heti matkalle. Olen keksinyt, että lyhytkin reissu nopeuttaa tutustumista. Ravintolassa saatan tarkkailla, onko kumppanillani hyvät herrasmiehen käytöstavat ja miten hän kohtelee tarjoilijoita.

Rakkaus ei löydy väkisin etsimällä, ajattelen. Uskon sattumaan. Se oikea kyllä kävelee minua vastaan vielä joku päivä. Saatamme alkaa jutella vaikka kadulla tai kaupan kassajonossa tai kirjastossa tai vaikka ravintolan tanssilattialla. Liikun kaupungilla silmät ja sydän avoimina ja toivon tapaavani sielunkumppanin.”

X