”Vihaan, miten tulista ruokaa aina teit.”
Itsetuntemus

Yksin kirjoitetut vihalauseet auttavat erosta selviämiseen – Marianna Stolbow: ”Tärkeintä on suoltaa kaikki ulos”

Erossa viha on välttämätön tunne, jota ei tarvitse hävetä. Purkamaton viha voi katkeroittaa, muistuttaa asiantuntija Marianna Stolbow. Vihalauseet ovat mainio keino työstää tunnetta.
Teksti: Christina Boman Kuvat: iStock

Ero tekee aina kipeää – jopa silloin, kun sille on järkevät perusteet. Eron hetkellä parisuhteeseen latautuneet odotukset väistämättä romuttuvat, kun toiveet yhteisestä elämästä eivät toteudukaan.

– Tämä nostaa pintaan vihaa eli pettymystä siitä, etteivät asiat menneet niin kuin olisi tahtonut, sanoo Marianna Stolbow.

Stolbowin teos Erosta eteenpäin (2014) on sementoitunut erokirjallisuuden kulmakiveksi. Viha eron yhteydessä on yksi aiheista, joita Stolbow kirjassaan käsittelee.

Viha voi kohdistua esimerkiksi entiseen kumppaniin tai uuteen elämäntilanteeseen. Yksi voi olla vihainen siitä, että kumppani ei muuttunut siten kuin olisi toivonut. Toinen kokee, ettei ole saanut mahdollisuutta vaikuttaa lopputulokseen. Vihaa voi myös tuntea, vaikka ero olisi ollut oma päätös.

– He ovat voineet olla vihaisia ja pettyneitä jo suhteen aikana. Jopa siinä määrin, että ero itsessään voi tuntua helpotukselta, Stolbow sanoo.

Moni kokee myös vihaa siitä, jos toinen ei suostu puimaan eroa yhtä perusteellisesti kuin itse kokisi tarpeelliseksi tai siitä, ettei eroon johtaneille syille löydy yksimielisyyttä.

– Usein ajatellaan, että eron syistä pitäisi päästä yksimielisyyteen. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, eikä ehkä koskaan tule toteutumaan, Stolbow sanoo.

Moni kokee myös materiaan liittyvää suuttumusta, jos oma taloudellinen tilanne muuttuu tai joutuu luopumaan yhteisestä kodista.

Älä väistele vihaa

Vaikka vihan tunteminen on normaali reaktio, moni voi koittaa kieltää vihan tunteet itseltään. Se ei Stolbowin mukaan kannata.

– Vihan kieltämisen ääriseurauksena voi olla katkeroituminen, vihan kohdistaminen itseensä tai vaikkapa masennus tai muu sairastuminen. Sen, mitä mieli ei jaksa, keho ottaa kyllä kantaakseen, Stolbow sanoo.

Vihan peittely johtuu usein vihaan liitetystä häpeästä, mikä tyypillisesti juontaa juurensa lapsuuteen.

– Lapsen viha saa helposti vanhemmat tai muut lähellä olevat aikuiset häpeämään ja kiukustumaan. Usein he pelkäävät näyttäytyvänsä huonoina vanhempina, koska eivät saa protestoivaa lasta kuriin, Stolbow sanoo.

”Opimme jo varhain häpeämään vihaa sen sijaan, että hyödyntäisimme sen antamaa informaatiota.”

Tämä johtaa siihen, että kiukkuista lasta saatetaan rangaista komentamalla hiljaiseksi tai omaan huoneeseen eristämällä. Näin lapsi oppii, ettei vihaa saa näyttää.

– Opimme jo varhain häpeämään vihaa sen sijaan, että hyödyntäisimme sen antamaa informaatiota, Stolbow sanoo.

Kun vihaa kuuntelee, se kertoo meille, keitä me olemme, mitä pelkäämme ja mitkä asiat ovat meille tärkeitä.

– Viha on aivan yhtä keskeinen kuin kaikki muutkin tunteet, ja sen tunteminen on ihmisyyttä. Tarvitsemme vihaa pitääksemme puoliamme ja oivaltaaksemme, missä kohtaa itsetuntomme on hauras, Stolbow sanoo.

Kirjoita kiukku vihalauseina ulos

Sen sijaan, että vihaa yrittäisi tukahduttaa, se olisi syytä päästää kunnolla ulos. Vihan voi kääntää myös voimavaraksi, sillä usein joskus juuri viha saattaa olla se erossa eteenpäin vievä voima, joka mahdollistaa irrottautumisen vanhasta.

Vihasta voi olla apua etenkin tilanteissa, joissa eron kynnyksellä on olo, että mikä tahansa muu vaihtoehto olisi ollut eroa parempi ratkaisu.

– Silloin on hyvä muistaa, millaisessa parisuhteessa on elänyt, miten on tullut kohdatuksi ja kohdelluksi. Kun mieleen palauttaa toisen pahimpia puolia, ei sorru uskomaan, että parisuhde oli pelkkää unelmaa, Stolbow sanoo.

Ikävien tilanteiden kaivelu muistilokeroista onnistuu usein kirjoittamalla. Yksi oiva keino päästellä höyryjä onkin kirjoittaa niin sanottuja vihalauseita.

– Erityisesti käsin kirjoittaminen on oiva tapa saada tunteita ulos kehosta, sillä se on fyysistä toimintaa ja aktivoi kehoa, Stolbow sanoo.

Vihaisiin lauseisiin tai sanalistoihin voi purkaa kaiken, mikä entisessä kumppanissa, suhteessa tai uudessa elämäntilanteessa kiukuttaa.

Apuna voi käyttää esimerkiksi seuraavia aloituslauseita:

  • Suhteessa pahinta oli…
  • Minua ärsytti, kun ex-kumppanini…
  • Inhosin, kun hänen äitinsä…
  • Erossa suutuin eniten…

Vihan purkaminen paperille voi keventää mieltä ja auttaa jäsentämään eroon liittyneitä tapahtumia.

Kun kirjoittamisessa pääsee vauhtiin, tekstiä voi antaa tulla niin pitkään kuin on tullakseen.

Tunteen äärellä on lupa viipyä ja piehtaroida niin pitkään kuin kokee tarpeelliseksi.

”Mikään ei ole tälle tekstille ja harjoitukselle liian alhaista.”

– Kirjoittaessa saa irrotella, olla puolueellinen, eikä tarvitse edes puhua totta. Mikään ei ole tälle tekstille ja harjoitukselle liian alhaista, Stolbow neuvoo.

Hän muistuttaa, että niin kauan kuin harjoitukset pitää itsellään, kirjoittaminen ei vahingoita ketään – mutta sen sijaan keventää kantajan mieltä ja auttaa jäsentämään tapahtunutta sekä omia tunteita.

Lauseita tai listauksia voi säilyttää itsellään ja niitä voi palata jatkamaan niin kuin tarvetta on.

– Minusta tärkeintä on suoltaa kaikki ulos. Listaa voi pitää käsillä, jotta sitä pääsee aina tarvittaessa jatkamaan.

Idea on Stolbowin mukaan sama kuin likatynnyrin tyhjentämisessä: kirjoita kunnes et yksinkertaisesti enää keksi mitään eli saavi on tyhjennetty.

– Siinä vaiheessa huomaat, että olo on varmasti kevyempi ja olet loikannut ison harppauksen elämässäsi eteenpäin. Ehkä et enää jaksa käsitellä koko aihetta – ja hyvä niin! Stolbow sanoo.

Pura paperille, älä kaverille

Kirjoitusharjoitusten etu on myös siinä, että omat tunteet saa kohdata kaikessa rauhassa. Vaikka huolista puhuminen on tärkeää, joskus kaveriltakin voi saada huonoja neuvoja.

– Ystävä voi kiusaantua toisen tuntemasta vihasta ja saattaa helposti todeta, että älä viitsi olla noin katkera, Stolbow sanoo.

Tosi asiassa vihan purkaminen kuitenkin vapauttaa.

– Jos vihaa ei hyväksymällä ja purkamalla vapauta, vaihtoehtona on juurikin katkeroituminen tai vielä pahempaa; vihan kääntäminen itseensä päin eli itsetuhoisuus, Stolbow huomauttaa.

Kuinka vihassa vellovaan ystävään sitten tulisi suhtautua?

– Vihaiselle ystävältä voisi kysäistä, että tuoltako sinusta tuntuu – haluatko kertoa lisää, Stolbow ohjeistaa.

Tärkeintä on muistaa, että toisen ongelmaa ei tarvitse ratkaista. Jo se yleensä riittää, että on läsnä ja kuuntelee – antaa toisen kertoa tunteistaan.

– Ja ihan sama vinkki toimii myös kiukkuisen lapsen kohdalla, Stolbow vinkkaa.

Marianna Stolbowin kolumni: Mis sie tarviit hyvää miestä, ota suomalainen vaimo

X