Hyvinvointi

Jatkuva kipu

Teksti:
Anna.fi

Kivun kanssa on turha kärvistellä yksin. Jotta kipu pysyisi rengin asemassaan, siihen on haettava helpotusta mahdollisimman nopeasti.

Jatkuva kipu

Kivun viestiä kannattaa kuunnella. Akuutti kipuvaroittaa ihmistä vaarasta ja on tarpeen, esimerkiksi silloin, kun tuli polttelee sormenpäitä ja ihminen vetää vaistomaisesti sormensa kauemmas.

Myös krooninen kipu voi viestiä vaarasta, sen takana olevasta sairaudesta ja siinä tapahtuvasta muutoksesta, kuten tulehduskipu nivelreumassa tekee. Krooninen kipu voi kuitenkin muuttua itsenäiseksi sairaudeksi, neuropaattiseksi eli hermovauriokivuksi tai atyyppiseksi eli toiminnalliseksi kivuksi, johon ei löydy elimellistä syytä tai syy on psyykkinen. Esimerkiksi vyöruusu ja nikamavälilevyn pullistuma voivat aiheuttaa neuropaattista kipua ja fibromyalgia ja ärtyvän suolen oireyhtymä toiminnallista kipua.

Psyykkinen kipu on harvinaista. Se voi syntyä psyykkisen trauman seurauksena ilman, että potilas muistaa tapahtumasta mitään.
- Kroonisessa kivussa kipuaistimuksen tuntoreseptoreista aivoihin vievä rata sairastuu ja keskushermosto herkistyy kivulle. Myös kipua vaimentavissa laskevissa kipuradoissa tapahtuu muutoksia, kipupoliklinikan vastuulääkäri Petteri Maunu Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoo.

Jotta kipu pysyisi rengin asemassaan, akuutti kipu pitäisi hoitaa mahdollisimman tehokkaasti.

- Kärsimys ei kaunista eikä omaa kipukynnystä kannata testata. Leikkauksen kivunhoidossa ei saa säästellä ennen eikä jälkeen toimenpiteen, myöskään tapaturman hoidossa ei pidä aikailla. Kivun hoitoon tarkoitettuja itsehoitolääkkeitä käytetään ohjeen mukaan, itseään ei pidä yli- eikä alilääkitä.

Vaikka kivun syytä ei tiedetä, sitä voidaan yrittää hoitaa. Apua lievään ja kohtalaiseen kipuun saa terveyskeskus- ja työterveyslääkäriltä ja kovaan kipuun lääkärin lähetteellä erikoissairaanhoidosta. Krooninen kipu on kohtalaista, kun se rikkoo unen ja vaikuttaa toimintakykyyn. Kovaksi se luokitellaan, kun se vie sekä unen että työkyvyn.

- Koska kivun kaikkia syntymekanismeja ei tunneta, kipua ei voida aina poistaa kokonaan. Potilaat toivovat monesti kivun karkottavaa toimenpidettä, mutta ikävä kyllä sellaista ei useinkaan ole. Toisinaan kivun lievennys lääketieteen keinoin antaa elimistölle herätteen korjata kipua omilla mekanismeillaan ja kipu saattaa kaikota vähitellen itsestään.

Lääke tepsii kemiaan

Hermovauriokipuun tartutaan yksilöllisesti räätälöidyllä lääkehoidolla: kipu-, epilepsia- ja mielialalääkkeillä. Kipulääkkeet ovat opioidi-lääkkeitä, ja ne saattavat aiheuttaa fyysistä riippuvuutta. Siksi niitä käytetään mahdollisimman pieninä annoksina eikä niiden käyttöä saa lopettaa äkillisesti.

- Toisin kuin syöpäkivussa, hermovauriokivussa opioideja ei käytetä yksin kärsimyksen lieventämiseen. Tavoitteena on parantaa toimintakykyä.

Osa epilepsialääkkeistä vähentää spontaanien hermoimpulssien syntymistä vaurioituneessa hermossa, ja niistä on apua esimerkiksi kolmoishermosärkyyn ja vyöruusun jälkeiseen kipuun. Mielialalääkkeet vaikuttavat kipuradoissa samoihin välittäjäaineisiin kuin mieliala-aistimuksissa.

- Pilleri ei tiedä, mihin tarkoitukseen se määrätään. Se hoitaa hermoston kemiaa ja tässä tapauksessa kipua. Potilaan on turha loukkaantua, jos lääkäri määrää hänelle kipuun mielialalääkkeitä. Syy mielialalääkkeisiin liittyviin väärinkäsityksiin lienee virheellisessä näkemyksessä, jonka mukaan mieli ja ruumis toimisivat toisistaan erillään. Tosin hankala kipu masentaa usein, jolloin mielialalääkkeen hyöty kaksinkertaistuu.

Mielialalääkkeistä hermokivun hoidossa käytetään pääasiassa amitriptyliiniä, nortriptyliiniä ja serotoniinin takaisinoton estäjiä. Niistä on apua myös toiminnallisen kivun hoidossa, sillä ne kohottavat kipukynnystä.

- Puudutushoitoja voidaan käyttää hermovauriokipuun, jos kipu on melko tuore. Näyttö niiden tehosta kroonisen kivun hoidossa puuttuu.

Terapialla kipu hallintaan

Kivunhoito ei ole pelkkää lääkärin antamaa hoitoa. Erilaiset fysioterapiat, psykologin apu ja vertaistukiryhmät ovat osa sitä. Psyykkisestä kivusta kärsivä tarvitsee myös psykiatrin apua.

- Kipupotilas hyötyy fysioterapiasta, joka parantaa toimintakykyä ja laittaa potilaan itse hoitamaan liikkeellä itseään. Passiivinen hoidon kohteena oleminen ei auta. Esimerkiksi toiminnallinen terapeuttinen harjoittelu lämpimässä vedessä ja erilaiset liikkuvuutta normalisoivat liikehoidot ja kivunhallintaa parantavat rentoutusharjoitukset ovat kelpoja hoitoja, Petteri Maunu sanoo.

Psykologia tarvitaan, kun opetellaan elämään psyykkistä jaksamista kuormittavan kivun kanssa ja hallitsemaan sitä lähinnä kognitiivisen psykoterapian ja erilaisten rentoutusmenetelmien avulla.

Tukea ja tietoa

– Suomen Kipu ry:n tukipuhelimessa, p. 050 4644 333 vastataan kipupotilaiden kysymyksiin maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 15-18 ja perjantaisin klo 9-12. Kysymyksiä voi laittaa sähköpostitse osoitteeseen tukilinja@suomenkipu.com
– Yhdistys on julkaissut maksuttoman kroonisen kivun ensitieto-oppaan. Tilaustiedot ovat yhdistyksen kotisivuilla.

Teksti: Virve Järvinen

X