Hyvinvointi

Juoksukoulu: Mistä löytyisi motivaatio?

Teksti:
Anna.fi
auringossa jaksaa ulkoilla

On päiviä, jolloin juoksu sujuu ja lenkin jaksaisi venyttää kaksinkertaiseksi. Lähteminen tuntuu vaivattomalta, on suorastaan pakko päästä ulos hikoilemaan. Hengitys kulkee ja jalat kantavat ainakin tunnin. Fiilis on mieletön.

Ja sitten on niitä toisenlaisia päiviä. Päiviä, jolloin hammaslääkärikin tuntuu lenkkipolkua houkuttelevammalta. Ulos ei jaksaisi lähteä millään. Uuvuttaa, väsyttää ja päätäkin särkee. Nilkkaan sattuu, nenä vuotaa tai kylkeä pistää. Tekosyitä riittää. Töissä oli kamalaa, tenttiin pitäisi lukea ja kotona vallitsee lohduton kaaos. Illan tv-leffaakaan ei missään tapauksessa voi jättää väliin. Aamullakaan ei juoksemaan ehdi, ajoissa herääminen on mahdotonta.

Kuulostaako tutulta? Olen aivan varma, etten ole ainoa, joka kamppailee ajoittaisen motivaationpuutteen kanssa. Joskus elämä todella on niin kiireistä, ettei treenille tunnu löytyvän aikaa, mutta useimmiten kyse on vain haluttomuudesta ja aikaansaamisen mahdottomuudesta. Puolen tunnin lenkille pitäisi kyllä löytyä mahdollisuus pari kertaa viikossa.

Lenkille lähtemiseen ei edes tarvita sen kummempia valmisteluja. Sen kuin pinkaisee ulos ovesta ja juoksee. Mikä siinä muka niin vaikeaa on? Osaisinpa vastata. Anu pohti blogissaan samaa ongelmaa. Hänkin on ihmetellyt, miksi lenkille lähteminen tuntuu tuttua salitreenikertaa huomattavasti haastavammalta.

näissä maisemissa kelpaisi juosta

Todennäköisenä selityksenä pidän uuteen lajiin totuttelemista. Oloni lenkkipolulla ei vielä ole kovin itsevarma. Vauhti ei päätä huimaa, ja suurin osa vastaantulevista juoksee huomattavasti sulavammin. Tunnen itseni huonokuntoiseksi aloittelijaksi. Saan edelleen hetkittäisiä häpeäkohtauksia matkan varrella. Ei siis mikään ihme, jos lähteminen ei innosta. Asenteessani on parantamisen varaa.

Palkinnot vievät pitkälle

Muistelen ensimmäistä spinningtuntiani ja tajuan, ettei sekään kovin miellyttävältä tuntunut. Erilaiset polkutekniikat ja asennot näyttivät monimutkaisilta, ja pyörä tuntui todella raskaalta jalkojen alla. Oli vaikea hengittää. Alkukangerteluista huolimatta jaksoin sinnikkäästi yrittää ja opetella. Nykyään voin pahoin, ellen vähintään kerran viikossa pääse polkemaan. Tottuminen vei aikaa, mutta lopulta olin koukussa. Aion opetella asennoitumaan lenkkeilyyn samalla tavalla ja uskoa sen sujuvan rutiininomaisesti parin kuukauden päästä.

Niinan mielestä motivaation puutteeseen auttaa myös itsensä palkitseminen.

”Sehän on aivan loistava keino”, hän toteaa. Itselleen voi asettaa tavoitteita, ja liittää niiden toteutumiseen mieluisia palkintoja. Jos jaksaa käydä lenkillä pari kertaa viikossa kuukauden ajan, on varmasti ansainnut mukavan palkinnon. Juhlimisen arvoinen saavutus voi myös olla tietyn matkan jaksaminen, vauhdin nostaminen tai ensimmäinen puolen tunnin juoksu. Tavoitteet saa jokainen määritellä itse.

Palkinnoiksi sopivat Niinan mielestä erinomaisesti erilaiset harrastusta tukevat ostokset. ”Juju on siinä, että palkintoa pääsee hyödyntämään lenkkipolulla”, hän sanoo. Uudet juoksuvaatteet, hieno sykemittari tai tuliterä mp3-soitin ovat palkintoja, jotka varmasti kannustavat liikkeelle. Täytyyhän uutta hankintaa päästä kokeilemaan! Hintavaa sijoitusta ei myöskään raaski jättää hyllyyn pölyyntymään.

hemmottele itseäsi ylellisellä jälkiruoalla

Palkitsemiseen ei välttämättä edes tarvita suuria summia rahaa. Pienemmälläkin budjetilla voi helposti hemmotella itseään. Hyviä minipalkintoja, jotka eivät vaadi kuukausien säästämistä, ovat esimerkiksi inspiroiva kuntoilulehti, värikäs juomapullo, pehmeät juoksusukat tai levyllinen kannustavaa musiikkia. Suuremmilla ostoksilla voi sitten palkita itsensä pidemmän aikavälin tavoitteiden toteutumisesta.

”Herkut sopivat myös palkitsemiseen silloin tällöin, kunhan mässäilystä ei tule päivittäistä”, Niina sanoo. Saavutuksiaan voi juhlistaa vaikkapa kerran kuussa ravintolaillallisella, tai valmistamalla itselleen ylellistä jälkiruokaa kotona.

Muista iloita onnistumisista

Kadonnut motivaatio saattaa myös löytyä treenikaverista. Jos yksin juokseminen tympii tai ulos lähteminen tuntuu ylivoimaiselta, kannattaa sopia juoksutreffit ystävän kanssa tai raahata siippa mukaan lenkille. Sovitusta lenkistä on vaikea luistaa tekosyillä. Kaverin kanssa treenatessa ei tylsisty, ja lenkki saattaa huomaamatta venyä pidemmäksi. Kokeneemman parin kanssa juoksemien tarjoaa myös haastetta kilpailemisesta nauttiville. Kateus saattaa kannustaa uskomattomiin suorituksiin!

Itse olen huomannut, että oma edistyminen ja saavutetut tavoitteet ovat loistavia kannustimia. Kun huomaa hengästyvänsä kerta toisensa jälkeen vähemmän, tekee mieli kokeilla uudestaan. Myös portaiden kiipeäminen on huomaamatta helpottunut.

Myös sää vaikuttaa omiin juoksuhaluihini valtavasti. Sateella minua ei saa liikkeelle kirveelläkään. Pilvet ja tuuli tarjoavat jo kylliksi haastetta. Pelkkä ajatus kylmästä viimasta puistattaa. Toista on lämpimässä kevätauringossa kirmaaminen.

Edellisellä lenkilläni juoksin ensimmäistä kertaa koko matkan, kertaakaan pysähtymättä. Auringonpaiste lämmitti ihanasti, ja hengitys kulki mukavasti leudossa säässä. Matkaan ei tosin läheskään puolta tuntia mennyt, eikä reittikään ollut se perinteinen, mutta olen silti valtavan ylpeä saavutuksestani. Minä juoksin! Tästä ansaitsen kunnon palkinnon. Olen ollut sen verran kauan shoppailulakossa, että ”palkinto” saattaa hyvinkin paisua koko seuraavan tilin nieleväksi ostosreissuksi. Raportoin hankinnoistani myöhemmissä osissa, nähtäväksi jää kuinka pahasti innostun törsäämään!

Aurinkoisia lenkkeilypäiviä toivottaen,

Sofia

Mukana myös Anun, Pirjon ja Kirsin blogit! Kirsi kertoo muun muassa juoksukenkien nauhoitusvaihtoehdoista lenkkeilyä helpottamaan.

X